torstai 4. elokuuta 2016

Donna Leon: Ajasta ikuisuuteen



Donna Leon: Ajasta ikuisuuteen, Quietly in Their Sleep 1997, suomentanut Kristiina Rikman, Seven Otava 2012, sivumäärä 293.


Donna Leonin (s.1942) Ajasta ikuisuuteen -dekkari on Guido Brunetti -sarjaa, jonka sarjan edeltävän teoksen Kuolema tulvan aikaan bloggasin ja  pidin kyllä siitä enemmän kuin tästä, olikohan uutuuden viehätystä.

Tämän turhan tarinan tapahtumapaikkana on Venetsia, Canal Grande, jota verhoavat sumu ja italiankieliset lausahdukset (alkuun englanniksi kirjoitetussa kirjassa): Ciao, mamma,  papa, pagella,  bacinoon, callea, pronto, casa di cura, ja ainakin kerran saksaa  Auf Wiedersehen. Brunetin perhe-elämää kuvataan myös väkisin vääntäen vaimon laulamista (on ilmeisesti tavisopettaja), hänellä on myös Dante-lainausta italiaksi, on Brunetin anoppia ja appea, myös tytär Chiaran uskonnon opetusta ruoditaan ja huonoksi havaitaan, lisäksi vihjaillaan papin kiinnostusta alaikäisiin tyttöihin. Tongitaan keksittyjen järjestöjen keksittyjä toimia, lopulta teot ovat vain mielisairaiden yksilöiden mielenvikaisuutta, ei järjestelmän ongelmaa.

Kirjailijatar asuu Venetsiassa, itse kirjoittaisin rikosfiktion dekkareiksi ja mielipiteet pamfleteiksi. Kummallista on se, että Donna Leon ei anna kääntää näitä italiaksi, kuitenkin hän arvostelee maan oikeusjärjestelmää (Kuolema tulvan aikaan) ja tässä uskonnon kiertymistä tavallisten ihmisten elämään.

Tarinan alussa rikoskomisario Guido Brunettin luo tulee tutun oloinen nuori neiti Maria Testa -nimeltään (järjestössä nimeltään Suor' Immacolata!). Hän on ollut nunnana vanhainkodissa, missä Brunetin äiti on ollut. Mutta nyt neiti on eronnut palveluksesta havaittuaan siellä kuolemien yhteydessä omituista, avautunut tästä ripissä ja myös abbedissalle. Abbedissa on määrännyt hänet mietiskelemään ja vedonnut kuuliaisuuslupaukseen. Maria Testa on lähtenyt palveluksesta ja on töissä tavallisessa pesulassa ja asuu Lidossa. Brunetti tutkii ja tonkii tapauksia, muttei löydä niistä mitään erikoista. Hän on jo jättämässä tapauksen, kun kuulee, että Maria Testan päälle on ajettu, ja neiti on koomassa sairaalassa. Lisäksi kuolemantapaukset -tosin hoitolan ulkopuolella- saavat jatkoa, ja tutkimukset jatkuvat, mutta lomalta palannut poliisipäällikkö kieltää Maria Testan vartionnin, mutta ...  lopulta Brunettikin saa viillon veitsestä ja joutuu sairaalahoitoon.

Minusta kirja oli Venetsia-osiltaan liian tuttua kuivaa kuvailua, Brunettien perhe-elämää viedään mielenkiinnottomasti eteenpäin. Juoni oli minusta pitkästyttävä pohjanoteeraus, jossa hosutaan ja osoitellaan kirkon suuntaan. On siis salaista  järjestöä ja on koskettelevaa kirkonmiestä. Lopulta ratkaisu revitään yllättäen esille ja haudataan pian. Eipä ole hääppöinen bloggauskaan, mutta en viitsi tästä ale-kirjasta enempää kirjoittaa. Kansikuva on sentään hieno.

*****
Donna Leon (s. 1942) on amerikkalainen New Jerseyssä syntynyt kirjailija, joka asuu nykyisin Venetsiassa. Hän on asunut muun muassa  Kiinassa. Donna Leonin Guido Brunetti -kirjat sijoittuvat Venetsiaan. Listasin kirjojen nimiä alle, monissa alkupään teosten nimissä on englanniksi sana Death, tässä tosin ei, mutta suomenkielisessä käännöksessä löytyy sana Kuolema. Tässä ajasta ikuisuuteen tarkoittaa juuri sitä.

1. Death at La Fenice, 1992 (suomeksi Kuolema oopperassa, 1997)
2. Death in a Strange Country, 1993 (suomeksi Kuolema vieraalla maalla, 1998)
3. Dressed for Death, 1994 (suomeksi Kuolema väärissä vaatteissa, 1999)
4. Death and Judgment, 1995 (suomeksi Kuolema tekee tiliä, 2000)
5. Acqua Alta, 1996 (suomeksi Kuolema tulvan aikaan, 2001)
6. The Death of Faith, 1997 (suomeksi Ajasta ikuisuuteen, 2001)
7. A Noble Radiance, 1998 (suomeksi Ylimyksen kuolema, 2002)

Poikkeus
8. Fatal Remedies, 1999,  (suomeksi Kohtalokkaat lääkkeet,  2002 ), bloggaan tästä 4.9.2016 ja tämä oli minusta parempi, vaikka kirjan alku oli kummallinen.

(Tämä oli vuoden 2016 sadas bloggaus ja kaikkien aikojen 800:s)

8 kommenttia:

  1. Eipä ole Leon minunkaan dekkaristini. Luin keväällä uusimman Ansionsa mukaan, esp. Muerte entre lineas. Aika pitkästyttävä, en pitänyt. Yritin lukea suomentamatonta, v 2012 ilmestynyttä The Jewels of Paradise, esp. Las joyas del paraiso, mutta kesken jäi. Tässä vm ei ole Brunettia, vaan se oli joku nainen... Todella tylsää.

    Voi olla että aiemmat Brunetti-dekkarit ovat parempia, mutta ei syntynyt mitään intressiä lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luen vielä kolmannen, mutta tämä oli kyllä väkisin kyhätty...

      Poista
  2. Siitä on aikaa, kun olen tämän lukenut muttei muistini mukaan ole sarjan parhaimpia... joissakin Brunetti-kirjoissa paasataan korruptiosta ja kaikesta muusta mädännäisyydestä kyllästymiseen asti. Osa on kuitenkin ihan kivaa luettavaa, jos vaan jaksaa kestää sarjan toistuvia piirteitä (kuten Brunettin perhe-elämän kuvausta yms). Brunettin vaimo opettaa yliopistossa, kirjallisuutta ja Henry James on hänen suuri intohimonsa. Tosin kirjojen perusteella hänen työtaakkansa ei mikään valtavan suuri ole. :)

    Onnittelut hienoista bloggauslukemista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kohtalokkaat lääkkeet on minusta ihan kelpo dekkari, tässä oli paljon väkinäisyyttä.
      Huomasin sattumalta, että statsit on 100/800.

      Poista
  3. 800 on PALJON! Ja hauskasti sattuu 100 ja 800 samaan aikaan. Onnittelut.

    Donna Leon ei ole minua kirjoina kiinnostanut. Olen katsonut hänen dekkareitaan televisiointeina, ja kun juonikuviot ovat tulleet sieltä tutuiksi, kirjat eivät ole enää maistuneet. Bloggauksesi perusteella en ole tainnut menettää mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli hauska sattuma 100/800 olen ollut tänä vuonna ahkera tai on ollut lukuimu päällä.

      Nämä voivat olla hyviä, jos on kuvattu,miljöö kiehtoo. Katsoin yhtä Bond-filmiä (Kuuraketti), missä oltiin Venetsiassa. Minusta myös Salainen agentti Istanbulissa ollaan lopussa Venetsiassa. Kiinnostui Brodskyn teoksen myötä kaupungista ja siksibolen näitä jaksanut koluta ...

      Poista
  4. Olen katsonut televisiosta joskus taannoin Brunetteja, en muista millä nimellä ne tuli Italiassa oltiin, mutta saksaa puhuttiin. Ihan katsottavia dekkareita olivat, kirjoja en kuitenkaan ole innostunut jostain syystä lukemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten Paulalle niin vaikka on vähän lapsellista, niin Venetsia miljöönä on alkanut kiinnostaa. Matkustaa en ole ajatellut turistirysät eivöt kiinnosta eikä rahaakaan ole :)

      Poista