maanantai 11. heinäkuuta 2016

Anni Polva: Tiina harrastaa



Anni Polva: Tiina harrastaa, yhteisnide seuraavista  kolmesta Tiina-kirjasta: Tiinastako näyttelijä, Tiinaa tarvitaan ja Tiinakin ratsastaa, yhteisnide Karisto 2010, sivumäärä 493.

Anni Polva (1915-2003) kirjoitti  Tiina-sarjaa vuosina 1956-1986 ja kirjoja oli peräti 29. Päähenkilö Tiina Lehtola on reipas tyttö, joka asuu konttoristi-isän, äidin ja Veljen kanssa. Tiina on minusta kiltti perhetyttö, jolle sattuu pikku kommelluksia, ja hän viihtyy Juha-nimisen pikkusovinistin seurassa. Äiti pitää kotona rajat tiukkana. Perhe ei ole kovinkaan varakas, mitä isä monesti päivittelee. Isä ei juopottele, kuten kerrostalossa eräät muut, mutta isä polttaa tupakkaa.  Kaikkitietävä kertoja vie Tiinan tarinaa eteenpäin.

Tiinastako näyttelijä (1967, kahdestoista Tiina-kirja)
Kirja alkaa, kun Tiina herää keskellä yötä pudotessaan sängystä, ja niin myös koko perhe. Tiina on saanut koulun vanhempainjuhlissa esitettävän näytelmän pääosan, hän esittää Kiljuskaa, kovan äänensä vuoksi...

Teoksessa on paljon koulujuttuja, tapahtumia äidinkielen tunnilta, ruotsin tunnilta ja rehtorin kansliasta. Näytelmäharjoitukset myös etenevät. Eräässä vaiheessa Tiina saa vihreää maalia kasvoihinsa, ja Juha pyyhkii sitä tinnerillä (Tiina ja tinneri), nykymittapuun mukaan pieni ylimääräinen värityskään ei ole pahasta, nykytiinakirjan nimi voisi olla Tiina ja uusi tatska!
Tiina, vaikka pörrää Juhan kanssa, on riippuvainen toisten tyttöjen mielipiteistä. Hän on katsomassa rikkaan perheen tyttären Ninan luona väri-tv:tä. Tiina saa kummitädiltään Life-farkut, joita Tiina harjaa juuriharjalla kylpyammeessa äidin hajusaippualla. Tiinan hiusten kiharrus päättyy punaiseen viivaan otsassa ja palaneisiin kiharoihin.
Näytelmä lopulta onnistuu hyvin, mutta Juha on varsin mustasukkainen Tiinasta (Tiinalle) ja sovinistin alkuna kieltää Tiinalta pyrkimiset teatterikouluun ja näyttelemiset. Äitikin suosittaa hänelle muuta uraa ja Tiina päättää mennä konttoristiksi Juhan salapoliisitoimistoon. Minua ärsyttää tämä Tiinan asenne,, "Juha, Juha, Juha", Juha on minusta liian tietämätön ja nynny ollakseen salapoliisi.

Kirjan pauloissa Paula on blogannut tästä näin.

Tiinaa tarvitaan (1972), seitsemästoista Tiina-kirja
Tiina lukee Vaahteranmäen Eemeliä ja Veli kiusaa Tiinan taantuneen. Tiina käy katsomassa väri-tv:tä Ninan luona ja ottaa Ninan seuraksi yhdet tupakkahenkoset. Tiina tunnustaa isälle kokeilun. Isä oli kuulemma haistanut henkoset, tätä en usko, sillä ensinnäkin isä on itse tupakoistsija, toiseksi Tiinan kodissa on puuhella, ja kolmanneksi henkosista on pitkälti aikaa. Tupakka-asiasta  äiti raivoaa, osoite on minusta osin väärä, kannattaisi räyhätä siipalleen.
Äiti on kova tuputtamaan ruokaa. Tiina menee luokkakaverinsa Matin kanssa elokuviin. Matti tunkee housuihinsa Tiinan äidin tekemän makkaravoileivän. Tiinan äitikin vaikuttaa varsin tumpelolta, luulisi hänen laittavan eväsleivän joko voipaperiin tai muovipussiin. Juha raivostuu Tiinalle ja Matille leffaretkestä. Kirjassa käydään vielä ensiapukursseilla ja nuorilla on aivan älytön saastekamppanja.
Loppuosassa kirjaa Juha ottaa Tiinan mukaan enonsa luo maalle. Eno, vaikka ihmettelee Juhan kaverin sukupuolta,  tykästyy Tiinaan, jolle sattuu kommelluksia maalla.


Tiinakin ratsastaa (1974), yhdeksästoista Tiinakirja
"Minunkin on päästävä ratsastuskouluun koska kaikki muutkin pääsevät", naukuu Tiina äidilleen. Kaikki tarkoittaa Ninaa ja Leilaa. Juha raivostuu Tiinan ratsastusideasta. Juha on varsinainen vikisijä, hänen pinnansa on varsin lyhyt, ja joko hän käy kiinni Tiinaan nyrkein tai sitten hän alkaa murjottaa, jos Tiina haluaa jotain, mitä hän ei halua Tiinan haluavan. Juha minusta myös manipuloi Tiinaa, jolla on tyttönä oikeus tehdä, mitä tahtoo. Juhan tavoita on raivareillaan manipuloida Tiinan tekevän niin, että hän ei saa raivokohtausta. Tiina kuitenkin oli topakka ja meni Matin kanssa leffaan.

Koska isän rahat eivät riitä Tiinan ratsastukseen Tiina pääsee maalle, jossa hän ei leiki ikäisensä Hilkan kanssa vaan 8-vuotiaan Samin kanssa. Maatalossa on pari hevosta, joilla Tiina opettelee ratsastamaan. Maalla tapahtuu Polvan keksimiä seikkailuja, löytyy rupisammakkoa sängystä, ja Samille tulee maha kipeäksi raa'oista omenoista. Tiina yrittää syödä metsästä valkoista sientä, mutta Sami estää sen.

Lopuksi
Minusta näiden kolmen tarinan perusteella Tiina-sarjan taso on alkanut hiipua. Keksitään kirjalle juonirunko ja nimi, tapahtumat eivät minusta ole kovinkaan uskottavia, eikä niin hauskoja kuin alkupään kirjoissa.

Tiinasta saan sellaisen kuvan, että hän ei tule toimeen tyttöjen kanssa, eikä veljensäkään kanssa. Toinen selitys on vieläkin ikävämpi, eli tytöt eivät osa olla keskenään ja ovat pinnallisia! Veli on löytänyt itselleen oman punapään, jonka kanssa kulkee kaikissa näissä kirjoissa. Juhan kanssa Tiinan elo sujuu paremmin, mutta he ovat jo minusta liian isoja tappelemaan ja olemaan keskenään. Juhalla ei tunnu olevan miehisiä ominaisuuksia juuri lainkaan. Kummastuttaa lisäksi Juhan sovinisminsa, mustasukkaisuutensa, ja riippuvuuteensa siitä, mitä Tiina tekee, Juhalle veikkaan vaikeuksia viimeistään armeijassa, missä on pakko totella. Kun Juha on ollut asevelvollisuusiässä, ei ole ollut helppoa saada vapautusta tai päästä siviilipalvelukseen. Sekä Juha että Tiina tuntuvat varsin avuttomilta. Juha eksyy metsään, katiskan kanssa on ongelmia, pudotaan veneestä, he eivät ole enää lapsia vaan iältään miltei aikuisia, käyvät oppikoulua, mutta ovat kuin pikkuvauvat. Tiina hölmöilee, puuhellan kanssa, ja on jopa syömässä valkoista sientä suoraan metsästä (miksi?)


Tiina-kirjoista moni nainen pitää vieläkin. Ne ovat hyviä ja antavat mallin uskaltaa ja onnistua, ja välillä mokata. Olen lukenut niitä nyt kuusi, minusta sarjan edetessä Tiinan maailma ei ole muuttunut, niin kuin se oikeasti muuttui. Ensimmäinen Tiina julkaistiin vuonna 1956, ja tämä viimeksi lukemani 1974, asenteet tuntuvat jääneen 1950-luvulle.

Olen itse blogannut kolmesta Tiina-kirjasta aiemmin
Ensimmäisestä osasta Tiina sekä Tiina epäilee Juhaa täällä
Tiina ei pelkää täällä

****
Anni Polva (1915-2003)  oli tuottelias kirjailija Tiina-kirjojen lisäksi löysin 45 romaanin nimeä ja kolmisen kymmentä nuorten kirjaa. Muu tuotanto on vuosien 1945 - 1993 välillä julkaistu.

Anni Polvan  (1915-2003) teoksesta Tule ja puserra bloggaus täällä.

18 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen kirjoitus Tiina-kirjoista. Enpä ole ennen ajatellut, millainen sovinistinalku Juha tosiaan vähän on. Minä luin Tiinoja lapsena, ja osasin kyllä samastua häneen. Minusta Tiina on hyvä esimerkki tytöstä, joka on monessa asiassa erilainen kuin muut ikäiset ja kiinnostunutkin eri asioista. Silti hän - kuten muutkin nuoret - kaipaa toisten hyväksyntää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin Tiinan erilaisuudessa on voimaa, ja lukija tajuaa, että ei tarvitse olla leila tai nina, se on eittämätön Tiina-kirjojen vahvuus. Minusta myöskin siinä on paljon hyvää, että Tiina mokailee ja saa mokata, se ei ole vaarallista. Lopulta Tiina kuitenkin hoitaa homman himaan.
      Olen sen jo monessa kohtaa todennut niin Juhan asennemaailma minua erityisen paljon nyppii. Kaverihan hyppii seinille, kun Kalle vie Tiinan elokuvateatteriin...

      Poista
  2. Tiina oli topakka tyttö ja hyvä esikuva tässä kilttien tyttöjen maassa. Polvalla oli ehkä hyvä esikuva naapurimaan Astrid Lindgrenissä, joka kirjoitti vahvoista tyttöhahmoista.
    Kuinka ollakaan, äitini oli Anni Polvankin suuri ihailija, ja kenenkäs kirjoja oli myös äidin kirjahyllyssä, no Anni Polvan tietysti. Tiinat lainasin kirjastosta. Kolmen veljen siskona piti saada jostakin vertaistukea.

    VastaaPoista
  3. Tiinoista Polva itse sanoi että ei halunnut antaa Tiinan kasvaa, koska, jos Tiina olisi tullut rippikouluikään, olisi hän, kirjailija siis, joutunut tuomaan esille omia näkemyksiään, mitä hän ei halunnut. Tiina on siis jatkuvasti lähinnä murkkuikäinen.

    Tuota Tiinaa tarvitaan kirjaa en juuri muistakaan, täytyisi minunkin lukea uudestaan. Tiina kotona ei ehkä kerätty sieniä - kuka tietää ja siksi sienitietous ei ollut ajantasalla.
    Eriomanlainen postaus sinulla. :) Saat Juhasta kyllä aika vastenmielisen aviomiesehdokas kuvan aikaiseksi, tekisi mieleni nyt lukea Tiinat ihan sillä silmällä, mitä myönteisiä asioita Juhasta löytyy vastapainoksi ikäville luonteenpiirteille. Mieskuva Tiinoissa olisi muuten mielenkiintoinen tutkimusaihe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos selvennöksestä :)

      Minusta tupakkajutussa on epätasa-arvoa, isä polttaa tupakkaa, mutta Tiinaa haukutaan. Toki ymmärrän, että lapsi ei saa aloittaa tupakanpolttoa, mutta Tiinan kodissa ainakin näissä, äiti oli se, joka ankkuroi säännöt ja piti niistä kiinni. Tiina myös tiesi, että äidin kanssa ei käydä "kauppaa" ...

      Poista
  4. Mielenkiintoista! Juha kyllä on minustakin aika sovinistinen monissa Tiina-kirjoissa, hänellä on varmat mielipiteet siitä, mitä tytöt osaavat ja mitä heidän sopii tehdä, ja tuo teatterikouluun pyrkimisen kielto on aika uskomaton - Juha ja Tiinahan ovat oppikoulun alaluokilla, siis jotain 12-13 -vuotiaita. Mutta ei hän ihan noin nössöltä minusta tunnu, vaan itse asiassa aika reilulta ja reippaalta. Mutta ehkä näen hänet Tiinan silmin! ;-) Ainakin mummon luona hän on kovasti sankarillinen ja sukeltaa Tiinan veteen joutuneen pyhämekon järven pohjasta.

    Minulla on seuraavaksi luvussa tuo Tiinaa tarvitaan, bloggaan siitä naistenviikolla Tiinan päivänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä olivat sujuvasti kirjoitettuja ja näitä katiskajuttuja on ja veteen putoamisia ja tuntuu uskomattomalta saada kaksi haukea vein heittämällä katiska veteen, ja pitämällä paljon ääntä ja nostamalla ylös. Itse olen kalastanut katiskalla paljonkin, mutta moiseen suoritukseen en ole koskaan pystynyt.
      Tiinaa tarvitaan teoksessa Juhan eno on minusta kunnon ihminen, ja Tiina saa häneen yhteyden. Juha sen sijaan eksyy kesäyönä jopa takapihalle, aivan uskomatonta. He nukkuvat ilman makuualustaa kuusen alla, ei realismin hiventäkään. Olen itse ollut paljonkin pimeässä metsässä kesälläkin, mutta ei ole tullut mieleen mennä kuusen alle makaamaan. Tiina pääsee siinä yhteydessä Juhan kainaloon :)

      Odotan innolla Tiina-postauksia, tämä on tärkeä sarja, pidän näistä ilmiönä ja pidän Tiinasta, ja kirjoista, näissä teoksissa oli kuitenkin seikkoja, jotka ärsyttävät eli Juhan asenne tyttöihin ja tietty mutkien oikominen, ja naisen/tytön rooli ja asema.

      Poista
    2. (täysi-ikäinen poikani nukkui taivaan alla sellaisessa kanerva-kuopassa, yöllä satoi, ja hän heräsi kuin kylpyammeessa (hän tottunut retkeiliä. Yks yö jossain luolassa, kun tuuli rikkoi teltan, kettu vei ostan aamiaisesta....)

      Poista
    3. Eli tälle on siis todellisuuspohjaa, itse olen ollut partiossa, eli yleensä nukuttiin teltassa, tai tultiin pois metsästä, tai tehtiin kailliolle rakovalkea, eli halkaistiin puunrunko tai lovettiin ja se paloi, ilman mitään on hankalaa nukkua, vaatteet kastuvat ja tulee kylmä :)

      Poista
  5. Saat taas haasteen: https://kirjavuori.blogspot.fi/2016/07/unpopular-bookish-opinions-haaste.html

    VastaaPoista
  6. saanut äitiltä Polvan kirjoja, joskus luen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä ovat minusta parhaimmillaan hyviä ajan kuvia, näissä kaikissa on tarttunut jotain kirjoitushetkestä

      Poista
  7. Oletko tutustunut Sara Kokkosen kirjoihin noista tyttökirjoista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole lukenut muuta kuin bloggauksia hänen kirjoistaan. Saralla oli ennen blogikin, mutta on nyt jonkin aikaa ollut kiinni.
      Olen lukenut blogiaikana vaimon hallussa olevat tyttökirjat esim. Anna-sarjan, Burnettin teoksia, Pikku Naisia ja jatko-osat. Luin itse asiassa vasta Astrid Lindgrenin teokset esim. Peepi, Vaahteramäen Eemeli, Marikki ym vasta blogiaikana.

      Poista