Jokken kirjanurkassa julkaisen subjektiivisen objektiivisia arviointeja. Pyrin porautumaan pintakerroksen alle paljastaen sen, joka kiinnostaa tai ärsyttää minua. Ostan kirjat, jotka luen ja arvioin. Yhteystieto: jokken.kirjanurkka -väliin(at)tietty- gmail.com
tiistai 9. helmikuuta 2016
Hannu Salama: Hakemisen riemu
Hannu Salama: Hakemisen riemu, Harri Salmisen luistelmia, Otava 2014, sivumäärä 205.
Hakemisen riemu on varsin tyypillinen Hannu Salaman myöhäistuotannon kirja. Kirjailijan alterego tässä teoksessa Harri Salminen pohtii oman elämänsä, perheensä ja sukunsa kipupisteitä, kirjailijan uraa, "vastustajia", samalla tulee ruodittua tai ainakin sohaistua kansalaissotaa, talvisodan syttymiseen vaikuttaneita olosuhteita, kekkosaikaa, nykypresidenttiä, ja EU-aikaakin, mutta paljon käytetään sivuja tähän Hannu Salaman "lempilapseen" eli Raamatun tiettyjen hahmojen ja kertomusten kaiveluun ja olemattomaksi todisteluun.
Alla olevassa Hesarin linkissä teos on arvioitu huonoksi. Minusta teos on Salaman elämän ja työn summaajana hyvä. Eräs kommentoija on maininnut Salaman jorisijaksi. Tässä teoksessa minusta Hannu Salama on hyvin rehellinen, avoin, itsekriittinen ja minusta uskottava. Itse pidän Juhannustansseista, joskaan en näistä hovioikeuden tuomitsemista kohdista. Salama pöyhii kirjassa aika ajoin tuomioon liittyviä seikkoja. Mutta minusta Salama olisi voinut jättää tästä teoksesta nämä turhat tutkimukset Nasaretin tapahtumista. Luultavasti kukaan ei niitä lue tai pidä niitä mitenkään merkittävänä. Toisaalta Mihail Bulkakovin Saatana saapuu Moskovaan sisältää samanlaista tavaraa.
Hannu Salama (s.1936) on tuottelias kirjailija, josta ensimmäinen on Se tavallinen tarina.. Minusta Salama osaa kirjoittaa hyvin, mutta en ole täysin varma, haluaako hän. Minusta aineksia olisi ollut vaikka mihin. Jotkut nobelistitkin ovat minusta kielellisesti ja romaanien rakenteen puolesta kevyemmällä arsenaalilla liikenteessä. Salama kuitenkin jahnaa ja jorisee näitä samoja iänikuisia teemoja, joten saman vellin pyöritykseksi nämä minusta jäävät. Tässäkin oli näitä tippurijuttuja, mutta myös herkkiä ja haavoittavia kohtauksia lapsuudesta, joita en tähän kuitenkaan soveliaisuussyistä kirjaa, mutta ne ovat minusta ovelasti kätketty moniin turhiin sanapeitteisiin ja ilmaistu hyvin karkeasti.
Lopuksi nostan luonnehdinnan Salaman itsestään : "Henkilökohtaisesti olen Kekkosen ajan sosialistisen realismin vastaisen kirjallisen rintaman alkuunsaattamana ollut koko ikäni valtion elätti, pummi siis, ja sitä en sattunut muistamaan Pro Finlandia -prenikasta kieltäytyessäni, en vaikka kiitollisuuden Isänmaata kohtaan pitäisi sinivalkoistaa koko apurahoilla tehtyä tuotantoani". s.177
Helsingin Sanomissa on kiteytetty tämä teos varsin hyvin TÄÄLLÄ.
Otavan sivujen Hannu Salama koonnin mukaan, herra Salama aikoo lahtareitten kiusaksi nähdä kansalaissodan satavuotispäivän, ja on julkaissut 2016 runokokoelman Hyvästi kirvesvarsi. Salaman asenteessa on jotakin josta pidän. Lokakuun neljäs päivä tätä vuotta Salama täyttää 80 vuotta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei uskalla immeeset ees kommentoida, on niin punaasta pohjaalaasittaan sanottuna. Pitäisi uskaltaa. Tappakoot lisää jos tappavat ...
VastaaPoista