Jokken kirjanurkassa julkaisen subjektiivisen objektiivisia arviointeja. Pyrin porautumaan pintakerroksen alle paljastaen sen, joka kiinnostaa tai ärsyttää minua. Ostan kirjat, jotka luen ja arvioin. Yhteystieto: jokken.kirjanurkka -väliin(at)tietty- gmail.com
torstai 3. joulukuuta 2015
Agatha Christie: Kuolema lähettää viestin
Agatha Christie: Kuolema lähettää viestin, alkuteos The Sittaford Mystery 1931, suomentanut Anu Niroma, WSOY, 1990, sivumäärä 263.
Sittafordin pikkukylä Englannissa on lumen saartama. Kapteeni Joseph Trevelyan, jota pidetään naisvihaajana on vuokrannut talonsa kahdelle naiselle, eli Etelä-Afrikasta tulleille rouva ja neiti Willettille. Kapteeni Trevelyan asuu toisaalla hovimestarinsa kanssa ja viettää aikansa toisen poikamiehen ja entisen sotilaan majuri John Burnabyn kanssa. Herroilla on kilpailullisia harrastuksia, useimmat urheilua, kuten tennistä, mutta myös kirjallisia, sillä majuri ratkoo sanaristikkoja ja kapteeni akrostikoneja, jotka lienevät siis sanaristikkoja tai runoja, joista muodostuu sana pystysuuntaan
Joten
On
Keksittävä
Konkreettinen
Esimerkki
Rouva Willett järjestää illanvieton. Bridgestä luovuttiin ja harrastettiin "pöydän pyöritystä". Henki kertoo, että Trevelyan on kuollut, murhattu. Kellon aika on kansikuvassa eli 17:25
Asia oli juuri näin, kapteeni löytyy asunnostaan hengettömänä hiekkapussilla päähän lyötynä.
Murhaa alkaa tutkia komisario Narracott. Ilmenee, että kapteeni Trevelyan on ollut sangen rikas, ja Narracott selvittää vainajan perilliset, joita on neljä ja ovat rahan tarpeessa, sisar ja toisen sisaren kolme lasta, joista yksi eli James Pearson on käynyt riitelemässä enonsa kanssa juuri kello 17 jälkeen. Narracott pidättää sisarenpojan. Jamesin kihlattu kaunis ja nokkela Emily Trefusis päättää ratkaista murhaajan ja kumppaniksi hän saa sanomalehtimies Charles Enderbyn, tämä kaksikko on pääpari tässä mukavassa ja vauhdikkaassa dekkarissa, joka tarkastelee murhatutkimuksia aika- ja asiajärjestyksessä 31 luvun verran.
Murha ei erityisemmin hermostuta kyläläisiä, mutta asukkaat pohtivat, miksi Willetit ovat tulleet syrjäseuduille. Lisäksi etsitään James Pearsonin Australiaan "kadonnutta" veljeä Briania. Varsinkin neiti Violet Willett on hyvin hermostunut. Muuten hermostuttavin tapahtuma on se, kun majuri on joutunut yöpymään ilman pyjamaa. Tarvitseeko brittisotilas pyjamaa?
Kirja on minusta hyvä ja erilainen dekkari. Kylässä asuu persoonallisia ihmisiä. Neiti Percehouse, joka on invalidi, ystävystyy reippaan Emilyn kanssa, ja Emily pitää hänet ajan tasalla ja selittää aikanaan rikollisenkin, motiivin ja miksi hänet keksittiin.
Emily Trefusille olisi muitakin ottajia kuin tavallisissa töissä käyvä James. Kyläläiset ihmettelevät asiaa: Emily on "liian hyvä mokomalle puotipuksulle" s. 184.
Brian Pearsonia pidetään epäilyttävänä, siksi, että hän asuu Australiassa. "Kaverit, jotka lähtevät siirtomaihin, ovat lurjuksia" s. 196. He ovat epäilyttäviä, vaikka palaisivat. "Lurjus tulee takaisin rahattomana". Brian löytyy tosiaan kylästä. Lisäksi Willettien tarkoitusperät asua paikkakunnalla selviävät. Juonessa on monta sivulatua, jotka kaikki selviävät. Laduista puheen ollen. Kylä on siis lumen saartamana ja murhaajan liikkumistapa on samanlainen kuin Hiirenloukun murhaajalla, käytössä on suomalaiselle tuttu kulkupeli eli sukset. Suksia analysoimalla voi päätellä paljonkin. Tässä tarinassa suksissa on ilmeisesti ollut kantasiteet.
Lopussa pidetään istunto, jossa vastauksia ei tule, mutta Emily Trefusis, Charles Enderby tulevat selittämään rikoksen taustan, ja Narracott pidättää rikollisen, jota tästä bloggauksesta ei voi päätellä. Sen sijaan kirjan lukemalla ratkaisu oli varsin ilmeinen, mikä ei vähentänyt lainkaan lukukokemuksen nautittavuutta, minä pidin tästä.
TV:stä tämä tuli 24.7.2016, mutta neiti Marple -juttuna, tarinaakin oli muutettu! Tuleva vainaja Trevelyan, jota muuten näytteli Timothy Dalton, oli korkea-arvoinen politikko, mutta varsin ikävä ja ilkeä mies (toisin kuin kirjassa). Lumi on saartanut majatalon ja henkilöitä juuri kuulustellaan. Rikoksen peittely on samanlaista kuin kirjassa. Tekijä ja motiivi olivat erilaisia, arvasin tekijän (lähinnä kirjan juonen perusteella, mutta en motiivia, joka ilmeni lopussa ja oli varsin voimakas.
*****
Agatha Christie (1890 - 1976) kirjoitti monenlaisia dekkareita, yleensä laadukkaita.
Kaikkiin Agatha Christien kirjoihin löytyy linkki TÄÄLTÄ.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti