keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Agatha Christie: Kuoleman koira



Agatha Christie: Kuoleman koira, the Hound of Death 1933, suomentanut Anna-Liisa Laine, WSOY Sapo 1978, sivumäärä 231.

Agatha Christien Kuoleman koira on kokoelma yliluonnollisia tarinoita.  Sapo-kirjan takakansiteksti on hyvin laadittu. Osa tarinoista on erittäin hyviä tai nokkelia, osaa minusta vaivaa henkilöiden paljous verrattuna tarinan mittaan.

Nimitarina Kuoleman koira on ensimmäisenä. Se alkaa kertomuksella, missä sodan aikana nunnaluostari oli räjähtänyt saksalaisten hyökättyä. Räjähdyksen jälki oli ollut kuin musta koira. Nunna Marie Angelique, johon on liitetty yliluonnollisia voimia ja kyseisen räjähdyksen aiheuttaminen, asuu Englannin Cornwallissa. Marie Angelique muistaa tapahtumat vain unina. Tohtori Rose on liian kiinnostunut saamaan selville Kuoleman salaisuuden ja käyttövoiman Marie Angeliquelta ...

Punainen varoitusmerkki -tarina on napakka rikosnovelli, johon liittyy päähenkilön kokema punainen varoitusmerkki. Dermot Westiä epäillään setänsä mielitautien professorin murhasta eräiden illallisten jälkeen. Erittäin hyvä juttu.

Neljäs mies -tarinassa neljäs viittaa junamatkan neljänteen mieheen, kolme muuta ovat pappi, asianajaja ja lääkäri. Neljäs mies kertoo aloitettuun tarinaan karmivan lopun. Tarina antaa viitteitä, että kuoleva menisi "loisimaan" toisen kehoon.

Mustalainen -tarina kertoo enteistä, ei minusta romaneista. Tässä on paljon synkkyyttä, sillä kuoleman enteet toteutuvat. Mitään rikosta ei ole.

Lamppu -tarina on kummitustarina, ja osin pelottavakin. Lapsi kummittelee talossa, lopussa ei enää kuulu pikku askelten kopinaa.

Radio -juttu on ovela ja opettavainen. Velkaantunut sisarenpoika havittelee tätinsä perintörahoja, ja alkaa lähetellä viestejä radion kautta, juoni onnistuu, mutta...


Syyttäjän todistaja  tarina on julkaistu myös Tammen iso-tekstisenä kirjana nimellä Puolustuksella on puheenvuoro vuonna 1983, sivuja on 54, suomantajana on Jouko Linturi.
Syyttäjän todistaja pesee puhtaaksi murhasta syytetyn Leonard Vollen.  Todistajan antamat kirjeet kääntävät dramaattisesti valamiehistön mielipiteen.
Leonard Volle on kolmikymppinen salskea ja rahavaikeuksissa oleva mies, jota syytetään neiti Emily Frenchin murhasta. Emily French on upporikasvanha neiti ihminen, johon Volle on sattumalta tutustunut. Hän on alkanut vierailla vanhuksen luona ja ottanut raha-asiat hoitaakseen. Neiti-ihminen on löytynyt sorkkaraudalla murhattuna. (Tv-sarjassa French vaikuttaa hieman nuoremmalla).
Kirja-tarinassa Volle käy puolustustaan läpi asianajaja Mayhernen kanssa. Vanhan neidin sisäkkö väittää Vollen vonganneen yli 70-vuotista ikäimpeä alttarille. Emily lisäksi testamenttasi kaikki rahansa Vollelle. Volle uskottelee olevansa naimisissa. Todellisuudessa asuinkumppaninsa Romainen mies on lataamossa Itävallassa. Mayhernille vaimoke ilmoittaa vihaavansa Vollea ja todistavansa häntä vastaan. Kysymys on alibista, ja todistajien luotettavuudesta. Kuoleman koira -kokoelman hengessä lopussa on odotettavissa melkoinen yllätys, joka ei ole kuitenkaan yliluonnollinen.

Sinisen ruukun arvoitus on ovela huijaus, jossa arvokas Ming-vaasi varastetaan.

Sir Arthur Carmichaelin omituinen tapaus on tosiaan omituinen. Herra tulee hulluksi ja käyttäytyy kuin kissa. Äitipuolella on osuutta asiaan. Lopussa roolit muuttuvat

Siipien kutsu on tarina miljonääri Silas Hamerin kuulemasta ja näkemästä siipien kutsusta. Kaikki alkaa erään laitapuolenkulkijan kuolemasta.Vainaja jäi auton alle, Hamer tutustuu jalattomaan pan-huilun soittajaan ja luovuttaa omaisuutensa  ...

Viimeinen istunto on karmiva tapahtuma, mikä päättää meedion uran. Tarinan muistaa varmasti pitkään, sama tosin pätee muihinkin tarinoihin.

SOS - tarina päättää kokoelman. Siinä enteisiin ja parapsykologiaan tutustunut Mortimer Cleveland kokee yllättäen syrjäseudulla kaksi perättäistä rengasrikkoa, ja menee läheiseen taloon, missä perhe Dinsmead viettää teehetkeään. Tunnelma on kumma. Teet vaihdetaan ja juodaan uudet. Illalla Mortimerin edessä olevaan pöytään piirtyy (tai piirretään) SOS -merkki. Mortimer pelastaa yhden poloisen. Tässäkin tarinassa peritty raha, on paha.

*****
Agatha Christie (1890 - 1976) osasi kirjoittaa paljon muutakin kuin dekkareita. Kuoleman koira on hyvä kokoelma tarinoita, jossa on joko yliluonnollisia elementtejä tai huijareita.

*****
Kaikkiin Agatha Christien kirjoihin löytyy linkki TÄÄLTÄ.

4 kommenttia:

  1. En tiennytkään, että Christie on kirjoittanut tälläisen kirjan. Täytyypä laittaa lukulistalle, jos tuo kirja joskus tulisi vastaan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on näitä lyhyt-juttuja, jotka eivät varsinaisesti ole salapoliisivetoisia. Tarkoitus on blogata loppuvuoden aikana kaikista niistä kirjoista, Christieltä, mitä en ole vielä blogannut.En tiennyt, että Puolustuksella on puheenvuoro - on julkaistu erillisenä isotekstisenä kirjana.

      Poista
    2. Juuri kirjamessuilla antikvariaattien Christie-tarjontaa ihaillessani ja ihmetellessäni tajusin, että miten huikean laajan tuotannon hän onkaan kirjoittanut!

      Poista
    3. Totta, ja vielä päälle monet näytelmät, joita ei ole tiettävästi "myytävänä" kirjoina, muutaman näytelmän (ilmeisesti kolme) on Charles Osborne kirjoittanut julkaistavaan kuntoon.

      Poista