sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

George Orwell: Vuonna 1984




George Orwell: Vuonna 1984, alkuteos Nineteen eighty-four, 1949, suomentanut Raija Mattila. WSOY, BON-pokkari, esipuheineen 370 sivua

George Orwellin Vuonna 1984 on paras ja vaikuttavin dystopia, jonka olen lukenut. Sen ankeus ylittää monet scifi-kirjojen pahoinvointiyhteisöt. Kirja avataan sekä englanninkielisessä wikipediassa näin että suomenkielisessä wikipediassa noin, joten keskityn omaan bloggaukseeni

Teoksen 1984 päähenkilö on Totuusministeriön alemman tason virkamies Winston Smith, joka väärentää raportteja, ja aiempia ennusteita. Koko yhteiskunta on sairas totalitaarinen Isoveljen valvoma Oseania, johon kuuluu myös Lontoo, jota kutsutaan vain Ilmakaista 1:ksi. Kirja tapahtuu vuonna 1984, käänne totalitarismiin on tapahtunut toisen maailman sodan jälkeen. Maailmassa on Oseanian lisäksi Euraasia ja Itäaasia, maailmassa käydään jatkuvia sotia. Koska asetelmat ja liittolaiset muuttuvat, pitää historiaa jatkuvasti muuttaa.

Kirjan nerokkuus piilee osittain tarkastelunäkökulmassa, lukija saa hiljalleen tutustua yhteiskunnan toimintamenetelmiin Winston Smithin silmin. Asunnot ovat ankeita koppeja, joka tilassa on teleruutu, jossa tulee viha- ja muita lähetyksiä ja joilla tarkkaillaan ihmisiä. Vaikka Winston Smith väärentää historiaa, hän ymmärtää, että se on väärin. Hän ostaa prolelta tyhjän vihon, mihin alkaa kirjoittaa ajatuksiaan.

Winstonin työviikot on 60-tuntisia, lähestyvä vihaviikko aiheuttaa paljon lisätöitä. Päävihollinen on Emmanuel Goldstein, peripetturi ja tahraaja, johon kohdistetaan päivittäistäkin vihaa. Jatkuva sotatila on käynnissä. Pommeja tippuu kaduille. Kaikesta on pula, ruoka on kaalipitoista, vetistä väritöntä. Sähköä säännöstellään kuten elintarvikkeita, kahvista, suklaasta ja sokerista on korvikkeet. Valtio kontrolloi vanhemmuutta ja seksiä. Lapset koulutetaan vakoilijoiksi ja käännetään vanhempiaan vastaan. Smithin naapureitten kautta tarkastellaan viikareiden vihaa. Naapurin isä Isoveljelle uskollinen urho joutuu vankilaan pikku tyttönsä "kavaltamana". Herra Parsons on muka puhunut unissaan pahaa Isosta veljestä.

Kaikelle tälle ajattelun ja hyvien tunteiden kuten rakkauden ja ystävyyden säätelemiselle ja propagandatyölle muodostaa vastakohdan Winston Smithin suhde Juliaan. Julia on puolueen ulkokehällä ruumiillisesti aktiivinen nainen, joka on ihastunut Winstoniin. Hän aloittaa suhteen, joka on pidettävä kaikilta salassa. Kirjassa kerrotaan hankalista järjestelyistä. Toisaalta Julian ja Winstonin suhde kuvataan monesti luonnon ja värien kautta. Julialla on punainen vyö, joka tarkoittaa "miehistä" kieltäytymistä. Lisäksi hän kirjoittaa työkseen "kirjoja". Sisimmässään Julia halveksii puoluetta ja valtakoneistoa. Hän on (tai luulee olevansa) niin ovela, että pystyy huijaamaan koneistoa. Winston taas ei usko olevansa älykkäämpi, mutta haaveilee, että suhde voisi jatkua, siitä on tullut yhä tärkeämpi. Tapaamispaikkaa pitää vaihtaa, sinne mennään eri teitä ja omassa asunnossa pitää olla tiettynä aikana. Winston vuokraa huoneen prolen kaupunginosasta.

Kirja on jaettu kolmeen osaan. Kaikkein mielenkiintoisinta on ensimmäinen osa ja toisen osan alku, toisen osan lopussa avataan maailman poliittista tilannetta ja sodan mekanismeja. Toisen osan lopulla tapahtuu käänne. Kolmas osa on kaikkein rankin ja raa'in.

Juoni on vaikuttava tavallisen ihmisen tasolla kerrottuna, kuitenkin kulissien pahuus on paljon voimakkaampi efekti.  Isoveljen kätyreitä on kaikkialla myös prolen parissa.

Sen enempää selvittämättä loppukäänteitä, mikään ei diktatuurissa voi päättyä hyvin. Kun pidätyshetkellä Smithin ihailemat koralli ja paperipaino hajoavat, kaikki toivo on mennyttä.

****
Valtio on siis totalitaarinen. Sillä on täydellinen tiedotusmonopoli, myös historiaa vääristellään. Isoveli eli Big Brother johtaa valtiota. Kuka on Big Brother on? BB on valtaapitävä juntta luullakseni, yksi tai useampi henkilö, "Isoveli on puolueen ruumiillistuma". Puolueella on kaikki valta, parhaimmassa asemassa on puolue-eliitti, jota kansasta 2%. Puolueen ulkorenkaalla  on hieman yli 10% kansasta. Ilmeisesti puolueen johdossa on jatkuva valtataistelu. Epäsuosioon joutunut teloitetaan tai muuten riisutaan vallasta ja historiaa muutetaan. Kahdeksankymmentäviisi prosenttia kansasta kuuluu proleen. Prolea varten järjestetään lottoa Tehdään legendoja ihmisistä, joita ei ole. Myös lottovoittajat ovat keksittyjä. Prolelle järjestetään muitakin sirkushuveja, heille kirjoitetaan "törkykirjoja". Prolet voivat käyttää hajuvesiä ja maalata itseään. Prole juo olutta ja puolueen ulkorengas giniä. Tätä ginijuttua jauhetaan varsin paljon.

Puolue on hajottanut perinteiset arvot "kodin, uskonnon ja isänmaan". Lapset kuulevat koko elämänsä viha ja propagandalähetyksiä, heidät koulutetaan vakoilemiseen ja tappamiseen. Teloitusten seuraaminen on yleinen huvi. Ystävyys ja rakkaus ovat kiellettyjä. Isänmaa käsite muuntuu puolueen ja Isonveljen ihailuksi, kaikki mitä Isoveli sanoo on totta eli 2 + 2 =5.

Totuusministeriö vääristelee siis kaikkea, prolelle kirjoitetaan kirjoja juonikaleidoskooppien avulla. Useimmat asiat ovat valhetta, tai ehkä kaikki jopa Goldsteinin kirja, ehkä jopa itse Goldstein. Goldsteinia tarvitaan, sillä vihalle pitää olla diktatuurissa kohde.

Rikoksia on paljon, ilmerikoskin, pahin lienee ajatusrikos. Kieltä köyhdytetään uuskielen avulla. Uuskielessä hävitetään sanoja ja sanoille tehdään uusia merkityksiä tai keksitään uusia ilmaisuja. Uuskieli on valtaapitävien kontrollointikeino. Kun uuskieli on valmis, ei tarvita Isonveljen tunnuslauseita: Sota on rauhaa, Vapaus on orjuutta ja Tietämättömyys on voimaa. Ihmiset ovat täysin propagandan varassa. Osa uskoo, että ajat on parempia, kuin nyt, ne jotka eivät usko, katoavat.

Koska perheyhteisö on hajotettu, ja lapset kasvatetaan vakoilijoiksi ja näytetään teloituksia, niin lapsille ei kehity empatian tunnetta. Rakkaus ja välittäminen eivät sido ihmisiä toisiinsa. Kun vielä kieli köyhtyy, tunteillekaan ei ole tai löydy enää sanoja.

Diktatuuri nykyisinkin kehittää oman kielen ja hallitsee tiedotusvälineitä. Mutta myös länsimaisissa demokratioissa kehittyy saarekkeita, joissa on oma kielensä, omat termit, tämä ei ole välttämättä hyvä tai huono asia. Jokainen tiedekin kehittää oman terminologiansa. Mainosten kieli voi olla indoktrinoivaa, eli herätetään alitajuisia mielleyhtymiä. Tiedotusmonopoli nykyisellään on yhä vaikeampaa internetin ja muiden joukkotiedotusvälineiden kautta. Sulkemalla ja kieltämällä kaiken yhteydenpidon tämä on kuitenkin mahdollista.

Kirjassa viitataan useisiin henkilöihin. Oliver Cromwelliin (1599 - 1658), jonka patsas oli jäänyt pystyyn. Cromwell hallitsi Englantia, hän pääsi valtaan vaiheittain, mutta vuonna 1653 hän oli "diktaattori". Kuolinajasta päätellen diktatuuri kesti viitisen vuotta.

Isonveljen aikeissa on kirjoittaa uudestaan myös englannin kielen klassikot kuten Chaucerin, Shakespearen ja Miltonin teokset. Teoksessa viitataan Cockney -termiin, joka tarkoittaa itälontoolaista "rytmistä slangia", jolla on ollut erilaisia käyttötarkoituksia, wikipedian artikkeli englanniksi täällä ja suomeksi täällä.

George Orwellin Vuonna 1984 -kirja on kirjoitettu kolmeen osaan, varsinkin toisessa osassa on avattu maailman voimasuhteita ja yhteiskuntajärjestelmän perusteita, maailma on jakaantunut kolmeen osaan Amerikat, Brittiläisen kansanyhteisön suunnilleen sisällä pitävä Oseania, Euraasia, jonka ydin on Venäjä ja muu Eurooppa sekä Itä-Aasia. Sota on osin näennäistä valtioiden välillä, Status Quo:ta ei ehkä haluta järkyttää. Vaikka raketteja putoaa kaduille, luultavasti ne tulevat Isonveljen lähettäminä. Isoveli ohjaa ja hallitsee maata totalitaarisin keinoin.

Vuonna 1984 on dystopia ja alan perusteos, sen voima on vakuuttava. Yllättäen yleisellä tasolla se toimii paremmin kuin loppuosan yksityiskohtaisessa käsittelyssään. Heikkohermoisille tai normaalihermoillekin kidutuskohtaukset ovat etovia. Demokratia on paras ihmisen keksimä yhteiskunta muoto: "Vapaus on vapautta sanoa, että kaksi ynnä kaksi on neljä. Jos se myönnetään, kaikki muu seuraa mukana" s.99
****

Kuten kaikki tietävät BB-formaatti on lähtöisin tästä kirjasta eli  Isoveli Big Brother valvoo. Kuvassa on Suomen ykköskauden levyn kansi. Vaikka kamerat pörräävät, niin kaikki on lopulta kuitenkin ohi menevää leikkiä.

18 kommenttia:

  1. Kirjoituksesi houkuttelee minua lukemaan tämän kirjan uudestaan. Se on tuolla hyllyssäni vierekkäin Animal Farmin kanssa. Kävin katsomassa ja huomasin, että olen laittanut alkulehdelle nimeni ja vuoden 1969. Pääsin silloin ylioppilaaksi ja olen ostanut nämä varmaan ensimmäisenä opiskelijasyksynä. Enhän minä silloin ymmärtänyt maailmasta paljon mitään - jos en tänäkään päivänä.

    Olen samaa mieltä siitä, että tämä on paras ja vaikuttavin dystopia. Tämä on antanut paljon vaikutteita jälkeen tulleille ja vaikuttaa varmaan edelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan, että sivusit Eläinten vallankumousta bloggauksessasi. En ole lukenut sitä, mutta lukulistalla on.

      Poista
  2. Tämä on ollut minulla lukupinossa jo pidemmän tovin odottamassa. Juttusi innoittamana aion kyllä tänä vuonna vihdoin ottaa lukuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, tämä oli todella pysäyttävä, hetkeen ei tehnyt mieli lukea mitään.

      Poista
  3. Huh mikä hyytävä lukukokemus tämä olikaan. Pari vuotta on kulunut siitä, kun luin kirjan, mutta vieläkin tuntuu että se on ihon alla... Joskus luen tämän uudelleen, mutta vasta kun olen kerännyt vähän lisää elämänkokemusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakaan ei ole aikomusta lukea tätä uudestaan pieneen aikaan. Kasvattava teos.

      Poista
  4. Tämä on kyllä hieno kirja. Lukemisesta on tosin jo kauan. Voisin ottaa uudelleen lukuun, sillä menen huhtikuussa katsomaan tästä Svenska Teaternin näyttämösovitusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko tästä teatterisovitus, voi olla varsin raju.

      Poista
  5. Ilmeinen klassikko, jota en kuitenkaan ole lukenut. Muistelisin, että olisin kuullut tästä pätkän radiokuunnelmana, mutta en ole varma, sekoitanko tämän johonkin toiseen teokseen, kun mielessäni on vain jokin aine, jota kuunnelmassa kutsuttiin Somaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuunnelma on voitu sovittaa teoksen pohjalta, tässä suomennoksessa en muista, että olisi puhuttu Somasta. Hyvä kirja, mutta vähään aikaan ei huvita lukea mitään muuta.

      Poista
    2. Soma esiintyy Huxleyn Uudessa uljaassa maailmassa.

      Poista
    3. No niinhän se olikin. :)
      HIeman samoja teemoja kuitenkin - sanoisin.

      Poista
  6. Luin tämän lukioikäisenä, kun luin muutenkin paljon klassikkoja. Minusta kirjan ahdistavuus oikein huipentui huomioon siitä, että kirjan päähenkilötkin olisivat periaatteessa olleet valmiita käyttämään ihan yhtä kamalia keinoja kuin heidän vastustajansakin. Isoveli ei ole vain joku muu jossain muualla, vaan se olemme myös me itse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta.

      (Demokratiakaan ei onnistu ilman oppositota ja riippumattomia tiedotusvälineitä ja vapaita ja säännöllisiä vaaleja, lisäksi vallan kolmiojaosta lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta on pakko pitää kiinni.


      Huxleyn Uljas uusi maailma on lukulistalla, mutta ei ole tullut vielä käsiin, enkä ole etsinyt kirjastostakin, varmasti kirja joka pitää lukea.

      Poista
  7. Kumpaa suomennosta suosittelet, vuoden1950 versiota vaiko uudempaa vuonna 1999 tehtyä, vai onko niissä eroja? Animal Farm on hyvinkin tuttu ja yritin kahlata tätäkin silloin joskus, mutta se tuntui niin mielettömältä ja yliarvostetulta soopalta joskus 16 - 17 vuotiaana, jonka vuoksi olen jättänyt tämän kulttikirjan kokonaan väliin. Taisin yrittää vielä joskus nuorena äitinä, mutta vielä vähempi kiinnosti siinä vaiheessa. Kirjan juoni ja sisältö piti kuitenkin kirjallisuustunnilla tietää hyvinkin tarkasti kuten monien muidenkin teosten, mutta sehän ei aina vaadi koko kirjan pakkolukua. Nyt on varmasti pakko lukea tämäkin:) Kiitoksia esittelystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luultavasti tämä ei ole alkuperäinen suomennos ja oli minusta oivallinen.

      Animal Farm kiinnostaa kovin ja luen sen varmasti joskus.

      Minusta tämä ei ollut yliarvostettu ja vaikka eletään 31 vuotta jälkeen 1984 ja 65 vuotta julkaisusta oli tässä paljon "iätöntä" asiaa.

      Poista
  8. Itsekkin pidin kirjaa jokseenkin hyytävänä, ellen jopa pelottavana. George Orwell on erinomainen kirjoittaja, hän osaa kuvata asioita jotenkin erinlailla kuin moni muu kirjailija, mutta hän ei pelkää kirjoittaa arkaluonteisia tai raakoja kohtauksia. Mielestäni kirjan miljöö Osean on erittäin mielenkiintoinen, on omituista kuvitella millaista elämä olisi jos asuisimme nyt Oseanissa, se kyllä muistuttaa nykymaailmasta tuttua Pohjois-Koreaa. Mielipiteeni kiteytettynä on että kirja sopii lukijalle, joka pitää scifi- ja kauhukirjallisuudesta, mielestäni erinomainen kirja.

    VastaaPoista