keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Agatha Christie: Kohtalokas viikonloppu



Agatha Christie: Kohtalokas viikonloppu, WSOY 2006 kuudes painos, alkuteos The Hollow 1948, suomentanut Annikki Setälä, sivumäärä 263.

John Christowille, komealle lääkärille viikonloppu on kohtalokas. Dekkari alkaa  keskeisten henkilöiden perinpohjaisella esittelyllä. Christie rakentaa asetelman siten, että lukija tajuaa, että juuri John tullaan murhaamaan. En paljasta juonta enkä murha-asetelmaa, joka selviää luvuissa 10 ja 11. Mestarisalapoliisi Hercule Poirot tulee kutsuttuna paikalle aterioimaan, mutta murha on juuri tapahtunut.

Tragedia tapahtuu lady Lucy Angkatellin huvilalla.  Lady Angkatellilla on vilkas ajatuksen juoksu, hänestä on paljon viittauksia, että hän pystyisi murhaan, hän on erittäin älykäs. Hänen miehensä Sir Henry Angkatellin "hobbyna" ovat aseet. Herran kaapit ovat täynnä revolvereja ja aseita, joilla ammuskellaan yksin ja yhdessä ennen verityötä maaleihin. Lucyn serkku Midge Hardcastle jää esittelyissä hieman taka-alalle, mutta hän on ihastunut Edward Angkatelliin, joka on "rikas kirjatoukka", joka kerää kirjojen ensipainoksia. Midge Hardcastle on köyhä ja hänen vanhempansa ovat kuolleet. Midgelle avioliitto sopisi Edwardin kanssa . Edward on rakastunut perheen sukulaiseen kuvanveistäjä Henrietta Savernakaan, joka on puolestaan hullaantunut John Christowiin. John Christow on taas naimisissa hissukkamaisen, epävarman Gerdan kanssa, jota mielellään ojentaa ja ripittää. Parilla on kaksi lasta, joista poika on pikku kemisti, joka kysyy äidiltään lupa tehdä nitroglyseriiniä. Gerda vastaa: "niinkö, sehän on hauskaa". John Christow motiivi naida yksinkertainen ja  hiirimäinen Gerda, on Hollywood-näyttelijätär Veronica Gray. John pakeni Veronicaa ja omaa itseään intohimoisesta suhteesta viisitoista vuotta sitten. Lisäksi viikonloppua viettää David Angkatel, joka  on isäntäpariskunnan yläluokkainen poika ja ylimielinen opiskelija Oxfordista, vaikka kukin vuorollaan puhuu Etonista tai Cambridgestä.

Vieraat lähtevät Hollow'iin valmiiksi ennakkoluuloisina. Kolmioasetelmia on useita. Mutta kun vamppi-Veronica piipahtaa paikalle lainamaan tulitikkuja, ja John Christow lähtee saatille, alkavat jännitteiset kulissit repeillä.

Murha tapahtuu revolverilla, eikä poliisi saa selville syyllistä. Useampi läsnäolija sen sijaan tietää syyllisen ja he tahallaan sekoittavat tilannetta, kuten myös sekoittivat ennen murhaa käydyn bridgemittelön. Poirot luonnollisesti tietää syyllisen ja syyllisenkin osalta tilinteon aika koittaa.

Agatha Christiemäiseen tapaan teoksessa on muutama Shakespeare-viittaus. Tärkeämpiä viittauksia ovat kuitenkin kuvanveistäjän työt, mallit ja mallien kasvot tai kasvottomuus.

Alkuun puhutaan Nausikaasta, mallista, jonka Henrietta Savernake taiteellisista syistä hävittää. Nausikaa ei minusta kovinkaan voimakkaasti liity motiiviin, sillä Odysseus ei kuollut eikä Nausikaakaan. John Christow työskentelee löytääkseen parannuskeinon Ridgewayn tautiin. Tauti lienee täysin Christien itsensä keksimä.

Minusta Kohtalokas viikonloppu on hyvin erilainen Christien dekkari. Perinpohjainen alustus on loistava, dekkarihenkilöt ovat varsin eläviä. Murhan tapahduttua on varsin tasapainoinen tunnelma. Juuri kukaan ei ole järkyttynyt leskeä lukuunottamatta.

Koko prosessin ajan on vähemmän vaivaantunut tunnelma kuin itse viikonlopun virallisessa osassa.

Kohtalokas viikonloppu on taattua laatua, Agatha Christien taito muunnella murhamysterioita on uskomattoman laaja.
*****

TV-toteutus alkaa John Christowin ja kuvanveistäjä Henrietta Savernaken tapaamisella. John pettää vaimoaan Gerdaa. Johnilla ja Gerdalla on kaksi lasta.

Hahmot ovat menossa viikonlopun viettoon lady Angkatellin luo Hollowin kartanoon, myös Poirot. Kirjan kaikki hahmot ovat mukana, sillä Midge asuu kartanossa ja Edward haluaa naimisiin Henrietan kanssa. Myös bridgekohtaus on mukana, ja ammuskelu maalitauluihin.
Vamppi Veronica Cray tulee tulitikkuja lainaamaan, ja lainaakin John Christowia.

Kuten kirjassakin John  ammutaan, ja Poirot joutuu selvittämään, kuka on murhaaja. TV-toteutuksessa  ei ole Nausikaa, eikä kasvottomuutta.

Ratkaisu perustuu psykologiaan!

****
Kaikkiin Agatha Christien dekkareihin löytyy linkit TÄÄLTÄ.

6 kommenttia:

  1. Minusta on kiehtovaa se, mitä näissä kirjoissa saattaa löytää rivien välistä. Minusta Christien kirjat ovat toisinaan aika yhteiskuntakriittisiä ja ehkä satiirisiakin. Kuvauksesi herätti joitain mielikuvia näkemistäni Christie-televisioinneista, mutta en kyllä saa murhaajasta kiinni kuvauksesi perusteella, joka sinällään on "taattua Jokkea". :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)

      Monesti syyllinen unohtuu näissä, kun lukemisesta on kulunut jonkin aikaa. Minusta se on vain hyvä ominaisuus. Näissä on rivien välissä aika paljon, myös tässäkin.

      Poista
  2. Tätä tarinaa en ole tainnut lukeakaan. Täytyypä taas kohtapuoleen ottaa jokin Christien kirja hyllystä ja upota näiden dekkareitten ainutlaatuiseen tunnelmaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dekkareita Agathalla riittää, olen itse alkanut lukea näitä joitain uudestaan ja monia ensimmäistä kertaa. Yllättävän erilaisia tarinoita Dame on saanut aikaan. Minusta tämä oli hyvä dekkari.

      Poista
  3. Tämä on myös niitä kivempia Christieitä, taas on haluttu kokeilla jotain uutta ja vaikka ei olekaan mikään suuren psykologisen romaanin taitaja niin pidän tavastaan tehdä suht yksinkertaisin vedoin kiinnostavia hahmoja, ja tässä se tulee hyvin esiin.
    Poirot toki on käytännössä sivuhenkilö tässä. Ja Nausikaalla sinänsä ei kai ollut mitään erityistä tekemistä minkään kanssa, sen epäonnistumisella kuvattaneen kai vain Henrietan tapaa toimia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin, tässä on monia psykologisia "prosesseja". Henrietan kasvokuvien avulla perusteltiin murhaajan psykologista rakennetta, motiivi on suhteellisen erilainen samoin kuin viimeksi bloggaamassani Tuijottavassa katsessa.

      Poista