tiistai 1. heinäkuuta 2014

Doris Lessing: Lumous haihtuu

Doris Lessing: Lumous haihtuu, Landlocked, 1965, suomentanut Heidi Järvenpää, 1982, Seven 2007, sivumäärä 378.

Lumous haihtuu on Väkivallan lapset -sarjan neljäs osa viidestä, kolmas osa on huonosti blogattuna täällä.

Takakannessa lukee: ”Nobel 2007 … naisten tuntojen vahvalle eeppiselle kuvaajalle ..Martha Quest kokee todellisen yhteyden naisen ja miehen välillä”. 

Sarja kertoo Rhodesiassa nuoresta naisesta Martha Questistä, joka oli välillä rouva Knowell ja tässä osassa rouva Hesse, mutta jonka aviosääty ja asuinmaa ovat muuttumassa. Martha Quest on rohkea ja itsenäinen nainen, ilmeisen monesti eronnut ja monelle miehelle ollut avoin. Marthan tytär Caroline on ex-miehensä Knowellin huostassa. Martha on avioitunut edellisessä osassa (minusta sovinistisen) punapoliitikon Anton Hessen kanssa ja on avoimen marxilainen.

Toinen maailmansota päättyy.

Lumous haihtuu!

Neuvostoliitto ei ole enää ystävä, pikemminkin päinvastoin.  Vaikka toinen maailmansota on päättynyt, on sotaa ja nälkää, lisäksi Ukrainan viljapellot on tuhottu. Kiinassa on sisällissota ja Kreikassa punaiset ovat rojalisteille samanvärinen vaate.

Martha on siis valkoinen nainen, joka on marxilainen ja kommunisti. Kommunisteilla on ollut yhteyksiä mustien maanalaisiin ryhmittymiin. Kommunistit ovat uudestaan siirtomaissa punainen vaate, eivätkä mustia haluta leimata punaisiksi, eivätkä he ehkä punaisia olekaan vaan nationalisteja.

Tämä kirja kattaa vuodet 1944-1949, eli Saksa häviää maailmansodan, mikä aiheuttaa Anton Hesselle, joka on saksalainen omat ilonsa ja murheensa. Avioliitto Marthan kanssa on enää vain kulissi, jota ylläpidetään, jotta Anton saisi Britannian kansalaisuuden. Anton tapaa Millicentiä, ja Martha useampaakin miestä, mutta pääasiassa perheellistä puolalaista juutalaista Thomasia, joka on aikeissa muuttaa Israeliin. Martha ja koko hänen perheensä, siis äiti, isä ja sodassa haavoittunut veli ovat muuttamassa Englantiin. Yhteisön kreikkalaiset haluavat Kreikkaan.

Yhteisö hajoaa.

Kirja on minusta todella hyvä. Se avaa ikkunan suoraan sodan jälkeiseen siirtomaahan, jonka musta väestö on alistettu, mutta nostaa päätään. Valkoisilla on keskenään omat intressiristiriidat. Tulevaisuus on epävarma ja epävakaa. Valkoisten asuttamassa siirtokunnassa alkaa lakko, mustien on pakko paeta savannille. Mustista käytetään K-sanaa eli kafferia.

Henkilötasolla on paljon jännitteitä. Marthan isä on kuolemansairas. Marthan tytär on paljon hoidossa isovanhemmilla, mutta Martha ei saa nähdä tytärtään.

Toisaalta Martha joutuu auttamaan ystäväänsä, jonka aviotonta lasta ollaan ottamassa isovanhempien kasvatettavaksi, koska oletettu isä on kaatunut sodassa. Martha elää vapaissa suhteissa varattujen miesten kanssa. Suhteet tuntuvat varsin vapailta, mutta sotkuisilta ja loukkaavat aviopuolisoiden oikeuksia. Sota-aikana on ollut eri moraali, vapaampi.

Kirjan kerronta paljastaa siirtomaaisäntien kerroksellisen yhteisön ja siinä ilmenevät jännitteet.

Kiinnostava romaani.
*****
Zimbabwen nykyjohtaja Robert Mugabe on syntynyt vuonna 1924, ja Zimbabwen ensimmäinen varapresidentti Joshua Nkomo syntyi vuonna 1919, eli jos he olivat tuolloin maassa, he elivät tätä todellisuutta (jota kirja kuvaa taiteellisesti ei autenttisesti). Rhodesia julistautui itsenäiseksi vuonna 1965 valkoisen Ian Smithin johdolla, 1980 siirryttiin enemmistövaltaan ja valtion nimeksi tuli Zimbabwe. Siirtomaa-aikana oli monia eri vaiheita, joita voit tutkia englanninkielisiltä www-sivuilta.
*****
Doris Lessing (1919 - 2013) sai Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 2007 vanhimpana eli 88-vuotiaana. Lessingin tyyliä kuvataan feministiseksi, ja näissä muutamassa kirjassa, jotka olen lukenut, on voimakas yhteiskunnallinen perusvire. Hieno kirjailijatar.
Nobelin kirjallisuuden palkinnot annetaan kirjailijoille varsin iäkkäällä iällä. Lessing on syntynyt vuonna 1919, ensimmäinen palkinto, joka annettiin joko 1919 tai myöhemmin syntyneelle kirjailijalle oli vasta vuonna 1982, jolloin sen sai vuonna 1927 syntynyt Marquez. Marquez (1927 - 2014) oli siis vain 55-vuotias saadessaan palkinnon.
*****

5 kommenttia:

  1. Lessing on kyllä hyvä kirjailija. Viides lapsi oli todella vahva ja Eloonjääneen muistelmatkin hyvä. TämäKIN kiinnostaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritin lukea ennen blogiaikaa Lessingiä, mutta kesken jäi, nyt tajuan kuinka hyvä kirjailija Lessing oli. Selailin viikonloppuna tuttavan luona Lessingin "omaelämäkertaa", mutta en otanut lainaksi, kun oli kakkososa ja kattoi ilmeisesti 1960-lukua.

      Poista
  2. Doris Lessing on taas yksi niistä kirjailijoista, joiden tuotantoon olen jo pidemmän aikaa halunut tutustua... Hieno teksti, kiitos tästä! :)

    VastaaPoista