lauantai 29. lokakuuta 2011

Lukutaito, ikärajat, ja mäkkärin lasten kirjat



Mäkkärin Happy Meal kampanjan aikana jaettiin aterian mukana kirjoja, mukana oli Läsrörelsen, joka edistää lukuharrastusta motolla "Anna lapsellesi kieli". Käyn Mäkkärissä ainakin silloin kun olen vieraalla paikkakunnalla esim. Tampereella, tai Helsingissä, joskus muulloinkin.

Sanomalehdessä oli juttu, että Vitello -kirjasta tai ainakin  yhdestä sivusta on tullut huonoa palautetta ja huono mieli, ja asiaan on kytketty lapsiasiamies Aulan lausunto, ilmeisesti uutinen oli 17.10 jo  Iltalehdessä. Olen kerännyt vain kuusi kirjaa, hyviä olivat, siis kirjat, ja ateriatkin sain syötyä, eli ei ongelmaa. Kärkikirjoina ovat Peppi piirrettykirja ja Muumilaakson talvikuvakirja, jotka kuvassa ovat paperipussin kuvia. Peppikirjaa enkä puheena ollutta Vitelloa en saanut (nyt olen postaus täällä).

Romu-Roopen höyrylaiva on suhteellisen mukava kertomus pojasta, jonka vierailu enonsa luo kirvoittaa hauskan pienen laivamatkan ja päätyy eläintarhaan. Jan Lööf on tekijä. Minusta tarina on hauska ja sympaattinen, ja kuvat ovat selkeitä, sopii lapsille.

Tässä tanssii herra Kurkku on täynnä mukavia loruja, joita luin pieninä annoksina, olivat aika mieleen jääviä esm. Dikka dakka, tässä pekka Palsternakka, dikka dakka, dikka dakka, kannat sanoo klikka klakka ... Runot ovat useimmat vähemmän "addiktoivia", ja loppusoinnullisia, joten mukavaa luettavaa lapsille? Lennart Hellsing ja Poul Ströyer ovat tekijät. Kuvat ovat tässäkin selkeitä.


Koiran kanssa kävelyllä on teos, jonka piirroksista kovasti pidin. Ne olivat naivistisia, ja tulin niistä hyvälle tuulelle. Kirja lepää kuvien varassa, tekstiä on vähän. Bente Olesen Nyström on tekijä. Lehmäkuvasta  (ISO) erityisesti pidin. En tiedä, ovatko kuvat lapsille liian naivistisia, aikuiselle (Jokke) eivät.

Kukan elämää on Stefan Castan ja Sara Lundbergin käsialaa. Siinä on taiteellisia kuvia, joista tavallaan pidin, mutta luultavasti alle kouluikäinen ei ehkä pidä? Syy on siinä, että ne ovat useimmat kukan perspektiivistä maalattu. Taiteellisia, joten taiteelliset lapset (siis kaikki!) voivat pitää. Tarina oli mukiinmenevä. Kukka, joka on tytön kanssa pääosissa on ojakellukka, joka ei yleensä ole se kukka, josta kirjoja kirjoitetaan. Kyläkellukka on muuten kukka, joka kasvaa ojien vieressä ja kukka on vaatimaton, mutta siemen on puolikuun muotoinen ja tarttuun aina vaatteisiin.

Malvin villissä luonnossa on Kari Grossmannin kuvakirja, jossa juonena on isän ja Malvinin retki "luontoon", eli lähipuiston leikkimökille pizzerian kautta. Luultavasti Malvin on avioerolapsi, koska äiti tuo hänet isälle perjantaina. Tarina on hyvä ja eheä, ja antaa lapselle mallin selviytymisestä.

Lukutaito on tärkeä lapsille, joten jos näin saadaan lukuinnostusta ylös niin hyvä, minusta hyvä kampanja.  Minusta vanhemmilla on vastuu alle kouluikäisten tv:n katsomisesta ja mitä heille luetaan ja koulussa vastuu on opettajalla. Myöhäisteini-iässä (yli 16-vuotias) ja täysikäisenä jokaisella on vastuu omista valinnoistaan.

Olen kiinnittänyt blogissani monesti huomioita kirjan ikärajoihin, eli minusta joku kirja ei kuulu esimerkiksi alaikäiselle, viimeksi kirjoitin tästä koskien Kaikki isäni hotellit teosta, hyvä romaani, mutta sisältää teemoja vain täysikäiselle.

Saduissa on aineksia, jotka saattavat vaikuttaa lapseen voimakkaasti, "susi syö isoäidin", "äitipuoli on paha (noita)", "prinsessa vaipuu sadan vuoden unosiin",  eli aikuiselle herää kysymys, syökö susi aina purematta, mikä on isän rooli äitipuolen valinnassa ja toimien tarkkailussa, ja miten prinsessa selviää aikaerosta, mutta lapselle nämä voivat olla vielä isompia ihmetyksiä, mihin ei pääse kiinni ja jotka voivat aiheuttaa ahdistaviakin ajatuksia.

Tove Janssonin Taikatalvi tässä kampanjassa on lyhennettynä laadukkaana kuvakirjana alkuperäisin kuvin ja tekstein joskin vain lukuina 2 ja 3 ja loppusivuna oravan tapaaminen kesällä. Luku 2 on Noiduttu uimahuone, luku 3 on Suuri Pakkanen. Uimahuone on kovin erilainen talvella, ja pakkasen tultua Tuutikki tekee lumihevosen, joka on Jäärouvan ratsu. Oravalle käy kylmästi, ja Tuutikki toteaa, jos on kuollut, niin on kuollut. Loistava kirja, aivan mahtava. Loppukaneetissa vielä tavataan orava, mutta kuinka pienelle lapselle tämä sopii, eli vanhempien vastuulla on mitä lapsi lukee :)

--
Viime vuonna lienee jakosessa tällainen ABC-kirja, joka seuraa Astan matkaa kirjaimittain. Minusta laadukas kirja, jossa tekstit ovat suomeksi, på svenska, och "norsk" och  "dansk"
--
Kirjat sain ostaessani aterioita. ja kaikki kirjat olen lahjoittanut tuntemilleni lapsiperheille.
___
Vuoden 2012 kirjat on arvioitu täällä.


Neljännen viikon kirjat ovat mukava Yö koulussa, jossa IB-luokka päättää yöpyä koulussa.

Tamppi on peikko, joka käy normaalissa päiväkodissa. Hän on muita vahvempi, mutta pitää sulautua. Tarinassa Tamppi puolustaa ystäväänsä Katria, jota koululaiset kiusaa,


Muut vuoden 2015 kirjat ovat kuvassa ilmestyneet aiemmin. Varmsti ovat laadukkaita kirjoja.

2 kommenttia:

  1. Pöh. Luin Kaikki isäni hotellit 14-vuotiaana ja rakastuin. Kirjan yksioikoinen luokitus joko aikuisille tai lapsille ei ole eduksi yhdellekään lukijalle. Lapsen etua on hyvä ajatella, mutta moni aikuinen, erityisesti isä- tai äiti-ihminen tuntuu ajattelevan lähinnä omaa mukavuuttaan kieltäessään lapselta kirjan, josta keskusteleminen voisi olla kiusallista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Kirja on hyvä keksintö, sillä se on helpompi jättää kesken. Elokuvateatterista on vaikea lähteä pois kesken. Naiset rakastavat Irvingin kirjoja, minusta niissä on falskeja asioita jotka aina toistuvat. En väitä olevani oikeassa. Mutta olen sitä mieltä. Olen myös sitä mieltä että nykyään luetaan liian vähän.

      Poista