Kaikki isäni hotellit, John Irving

John Irvingin Kaikki isäni hotellit on kiinnostava monesta näkökulmasta. Teos ei minusta sovi alaikäisille, joten se pitäisi varustaa K18-merkillä. Teos kertoo perheestä, jossa vanhempia ja lapsia sekä usien myös karhu tai koira.

Pokkarissa on sivuja 490 ja sen luki mielellään, vaikka osa teemoista (kuten seksi ja raiskaus-jutut, sisko-veli, vakoilu, pommi, maailman vanhin ammatti, sokeus, abortti, ennen aikainen kuolema ...) ovat asioita, joiden ruotiminen ei ole mukavaa, eikä kyllä tässäkään.

Teoksen tekee hyväksi Irvingin lempeä ja hyväksyvä perusvire, joka tulee ilmi heti alun Karhun kommelluksien kertaamisella. Tarina voisi olla oikeasti jonkun perheen tarina, koska kerronta on polveilevaa, välillä yksityiskohtiin takertuen, mutta uskottavaa, vaikka tapahtumat itsessään eivät ole. Kerrotut yksityiskohdat ovat satunnaisia, mutta merkittäviä, esimerkiksi Frannyn ja Frankin tappelu ja Frannyn puolustusmenetelmä, jota käyttää Chip Doveen, sitten ilmoitus, että on neitsyt, ja Dove ja kaverit tekevät sen pahimman tempun, mitä voi tytölle tehdä. Tätä viimeistä tapausta edeltää hotellin valojen äkillinen syttyminen ja poliisin sydänkohtaus, ja Halloweenina lasten ilmoitus jättiläishämähäkistä. Hämähäkin verkkona oli jalkapallomaalin verkko.

-Koska Valmentaja (erisnimi) valmensi nimeen omaan amerikkalaista jalkapalloa, niin jenkkifutismaaleissa ei ole maaleissa verkkoja! Eli mihin verkkoon lapsia kiedottiin.
Musta-Jones ottaa kiinni yhden raiskaajan, ja hänet sidotaan haavipallomailaan, eli uskoisin, että kyseessä lienevät käännösvirheet. Haavipallomaila ei paina juurikaan enempää kuin jääkiekkomaila! Ei siihen ketään voi sitoa.

Näissäkin tapahtumissa tulee ilmi kerronnan tempo. Yksityiskohtia kuvaillaan, voi olla katsaus menneeseen, aika kuluu, ennen käännekohtaa, on joko enneuni, tai kuvaus tilanteesta tapahtuman jälkeen, ja sitten kerronta hidastuu ja annetaan lisää enteitä, ja sitten sattuu yllättäen jotain, ja tässä aina negatiivista. Negatiivisen jälkeen selvitään, mutta kaikki eivät pysy mukana.

Toinen kiinnostava seikka on, että harvoin hotellit ovat miljöönä. Hotellin arkea ei tuoda teoksessa esille, mutta se tarjoaa hyvän tilan esitellä ihmisiä. Keskusradio ensimmäisessä hotellissa, ja toisessa tämä "Wienissä laillinen ammatti" ja vakoilujuttu, näitä kuvaillaan paljon ... Kumpikaan hotelli ei varmasti olisi ollut eikä koskaan olisi oleva liiketaloudellisesti kannattava, eivätkä ne pyörisi viikkoakaan "markkinoilla".

Kolmas merkittävä seikka on tietenkin eläinsymbolit: karhu ja Suru (perheen koira). Kirjassa annetaan viitteitä teemasta jo Karhun avulla ja mielikuvaa voimistetaan sillä, että karhun isäntä on Freud, siis Sigmundin kaima, ja vielä mainitaan itse psykoanalyytikko monesti. Avausluvun jälkeen ensimmäinen karhu -jo raihnainen- ammutaan, ja karhun tilalle tulee perheen koira Suru, joka elävänä ja varsinkin täytettynä näyttelee isoa roolia, tämän jälkeinen karhu on ihmisriekale karhuntaljassa.   

Alkuperäisen Freudin teorioihin kuuluu: id, ego ja superego ja luulisin, että Karhu symboloi osittain tätä s-juttua. S-juttu on läsnä myös puheissa ja teoissa, joita minäkertoja John tarkkailee ja osin on mukana puntinväännön ohessa.

Tarinan Minä on nimittäin hassunkurisen perheen keskimmäinen poikalapsi John, ja tarinan kerronta aletaan vanhempien nuoruudesta lähinnä kesästä 1939 ja viedään sitten eteenpäin. Tarina etenee luontevasti, välillä piipahdetaan yksityiskohdissa, muistellaan tai tehdään katsaus tulevaisuuteen. Päähenkilöt ovat eriskummallisuudestaan huolimatta uskottavia. Franny on keskeinen henkilö, myös Lilly ja jonkin verran Egg. John kertoo paljon henkilöistä, mutta omat ajatukset jäävät pinnalliselle tasolle ja hänen suhdettaan siskoon ruoditaan paljon. Perheen äiti jää yllättävän syrjään hotelli 1:ssa ja isä hotelli 2:ssa, molempien rooli nousee esiin vasta loppuratkaisun yhteydessä. Hotelli 3:ssa isä on taas kuvioissa.

Hyvään romaaniin tarvitaan hyvä aihe, oikea käsittelytapa, ja ripaus mausteita. Osa mausteista on kirpeitä, mutta se tekee kirjasta usein paremman, tarvitaan muutakin kuin makeaa jälkiruokaa. Makeaa ei ole kouluolojen kuvausta. Frankin koulukiusaamisen kuvaus on kuvottavaa kuten Frannynkin. Irvingin tapaan nämä nuoruuden kaverit putkahtavat myöhemmin esille. Irvingillä on loistava kyky pitää mukana lukemattomia henkilöitä ja viedä näennäisen satunnaisesti heitä eteenpäin kohti kunkin luvun tai osan päätepistettä, joissa heillä on yllättävän iso rooli. Irvokasta on myöskin nämä symposiumin kaverit ja heidän tekonsa, koko Wienin jakso oli minulle kärsimystä, niin kummaa kuvausta jouduin tavaamaan. Romaaniin heikkouksia minusta on liian monta teemaa. Minusta maailman vanhimman ammatin (varsinkin nuorimman) ja muutamat ennakkoluulot erästä ihmisryhmää kohtaan olisi voinut jättää pois, samoin kuin "epilogi" oli minusta liikaa tai ainakin ylipitkä.

Symbolitasolla kirjassa on varmasti paljonkin, mitä en ymmärrä.
Vakoilijoita - yleisiä naisia, ovatko ne symboleita jollekin ja heidät rinnastetaan toisiinsa, ja motiivit perataan irvokkaan paljaiksi.
Karhu, Freud, smokkipukuinen mies, Hiirten kuningas, Suru ...
Analysoitavaa 490 sivussa on.  

Sokeus on eräs teema, on olemassa fyysisesti sokeita, jotka selviävät, ja sokeita, jotka eivät näe nykyisyyttä, koska elävät haaveissa tai tulevaisuudessa. Kirjassa on samoja teemoja kuin Garpin maailmassa, kuten edellisestä osasta tulee ilmi. Koska myös Lilly julkaisee teoksen, luetaan kirjallisuustiedettä, urheillaan, on hyviksiä kuten Junior Jones ja Susie. Pahiksille kostetaan (miksi eikö poliisi olisi voinut hoitaa sen), on kultteja, on tukikeskuksia, käydään toisessa maailmansodassa, on filmihommaa ja näitä äkillisiä kuolemia.

Teoksessa on mottona "varo avoimia ikkunoita". Siinä on viittauksia monesti teokseen Kultahattu ja hieman Moby Dickiin ja Donald Justiceeen (runoilija). Luin uudestaan Kultahatun ja tein uudestaan postauksen, pidin toisella kerralla todella Kultahatusta, ensimmäisellä kerralla en.

Luulen, että Kaikki isäni hotellit on teos, josta joko pidetään tai inhotaan, mutta joka tapauksessa se on kokonainen tarina hyvin kirjoitettu.
--
Pokkarin ostin kirjakaupasta.