Lady Warren: Algerian ja Tunisian halki moottoripyörällä

Lady Warren: Algerian ja Tunisian halki moottoripyörällä, suomentanut Paula Hotti, Savukeidas 2012, sivumäärä 188.

Lady Warrenin kertoo moottoripyörämatkastaan Algeriasta Tunisiaan vuodelta 1921, jolloin hän matkasi 2750 km moottoripyörän sivuvaunussa. Bensaa kului 105 litraa, ajoaika oli 87 tuntia ja keskinopeus 30 km/h. Matkalla oli 5 rengasrikkoa, ja 4 muuta korjausta. Matkaan lopulta sisältyi myös kamelin selässä oloa, junamatkoja, ja hotelliöitä.

Lady Warren lähtee ystävänsä P:n kanssa Englannista, ja lopulta ollaan Algerissa. Moottoripyörässä on sivuvaunu. Teitä pidetään vaarallisena. P. ajaa ja Lady on kyydissä sivuvaunussa, he majoittautuvat eri huoneissa. Kirja alkaa lupaavasti, ja lady Warren kuvaa hyvin matkaa karuissa, ja kauniissa olosuhteissa, teillä jotka vetävät sisakkia. Yöt pyritään olemaan majataloissa tai hotelleissa. Tienoot ovat kauniita, vaikka matka-aika on alkukevät, niin vuorilla on armottoman kylmä ja lunta.

Moottoripyöräilyn lomassa käydään "autiomaassa" kameleilla, ja majoittaudutaan teltoissa, ja sillä matkalla on paljon vastoinkäymisiä, on hiekkamyrsky, ja telttojen ja oppaan katoaminen. Välillä moottoripyörä on rikki, jolloin Lady matkustaa junalla.

Kirjan keskivaiheilla minua alkoi ärsyttää aatelisen ajatukset, kuten teillä vaarallisimpia olivat "raivoavat alkuasukkaat". "Tee oli ällöttävää kuten aina" s.53.

Seuraavassa on käsittämätön vihanpurkaus:
"Kuohuvina valloitusten vuosina juut...sille annettiin kansalaisoikeudet, mikä aiheutti yhdellä puolella kateutta ja toisella kiskontaa ja kieroilua - joiden avulla juut...set ovat aina käyttäneet hyväksi heille myönnettyjä etuoikeuksia tai valtaa. Vaikka jättäisi huomiomatta väärinkäytökset m...ien viha ja halveksinta j....sia kohtaan on luonnnollista näiden epäreilun etuaseman vuoksi." ss.55-56.
Näin kirjoittaa siis naisaatelinen, jolla on epäreilu etuasema, ja kansalaisoikeudet valtiossa, joka on yksi suurimpia siirtomaaisäntiä, ja joka valtio hyötyi tuolloin siirtomaistaan. Aivan käsittämätöntä tekstiä, joka tunteenpurkaus saa alkunsa siitä, että heidän oppaansa ei pidä mainitusta kansanryhmästä. Opas ei myöskään pidä ranskalaisista.:  M. ei näyttänyt arvostavan ranskalaisten seudulle tuomia parannuksia ... todennäköisesti liikaa vaadittu, että hän olisi ollut puolueeton valloittajiaan kohtaan". Ranskalaiset ovat myös siirtomaaisäntiä, mikä on toinen asia, kuin oman maan vähemmistöryhmä!

Retkikunnalle tarjotaan kanaa ja kana tapetaan ja Ladyn mielstä tapahtuu 'mitä  mieltä kuohuttavin teloitus' s. 67.
Vaikka Lady oli 'tottunut  Intiassa maaseudun yksinkertaisuuteen ja köyhyyteen' s.65. Niin Lady oli yllättynyt erään hääjuhlan 'suutelemisorgioista'.

Tämä Ladyn kummallisten ajatusten ja mielenliikkeiden vaihe on onneksi ohimenevä, ja seudun historia, kulttuuri ja paikalliset asukkaat on kuvattu kiinnostavasti. Lady on luuhannut entisessä roomalaisasutuksessa, ja kuvailee amfiteatteria, joka oli  roomalainen amfiteatteri Thysdruksen kaupungissa nykyisessä El Jemissä Tunisiassa. Roomalaista arkkitehtuuria on näkyvissä vielä paljon: "Suunnilleen tasangon keskivaiheilla on rotkon ylittävä rautatiesilta, jonka alla ovat myös valtavan roomalaisen sillan jäännökset." s.91

Matka päättyy onnellisesti Lontooseen, mutta sivuvaunumoottoripyörä katkeaa mäessä, ja päättää ennen aikaisesti matkan.

Kirjan loppuun on lisätty kaksi lukua, luku Islamin uskonnosta, ja sekä luku alueen pitkästä ja värikkäästä historiasta. Uskonnollisia havaintoja on tekstissäkin, mutta blogin luonteen mukaan sivuutan ne jokaisen itse poimittavaksi ja arvioitavaksi.

Keskiosan mielenliikkeitä lukuunottamatta Lady Warrenin teos Algerian ja Tunisian halki moottoripyörällä on kiinnostava katsaus aatelisnaisen seikkailusta, jossa päivät ollaan pölyisillä teillä ja iltaisin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta pestään päivän pölyt pois kylpyammeessa ja syödään ravintolaruokaa posliinilautasilta.