keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Henning Mankell: Väärillä jäljillä


Henning Mankell: Väärillä jäljillä, alkuteos  Villospår 1995, suomentanut Laura Jänisniemi, Otava-Seven 2009, sivumäärä 572.

Henning Mankellin Väärillä jäljillä on mullistava kirja. Siinä lukija on yhtä äimänä julmassa sarjamurhatutkinnassa kuin poliisi, lopullinen ratkaisu on psykologisesti hyytävä.

Teos alkaa Dominikaanisesta tasavallasta vuonna 1978, jossa syntyy tytär köyhään perheeseen, tämä tytär Dolores Maria Santana sytyttää itsensä palamaan Skånessa viljapellossa kesällä 1994.

Seuraavaksi entinen oikeusministeri ja arvostettu kansalainen Gustaf Wetterstedt murhataan hyvin raa'asti. Motiivia etsitään Wetterstedtin poliittiselta uralta 1960-luvulta. Seuraavaksi sarjamurhaajan uhriksi joutuu taidekauppias Arne Carlman, omien juhannusjuhlien alussa.

Lukijalle esitellään murhaajan hyytäviä toimia ja sairaita ajatuksia, mutta ei itse henkilöä. Murhaaja kuvittelee olevansa intiaani Geronimo ja tutkija Hoover, aseena Tomahawk, ja sotamaalaus päällä.

Ystadin poliisilaitoksen kaikki resurssit kohdistetaan tutkintaan, lisäksi Tukholmasta  saadaan rikospsykologi, joka profiloi tekijää. Tutkinta etenee kuitenkin jatkuvasti väärillä jäljillä. Kun oikeat jäljet löytyvät, Kurt ja Linda joutuvat mielisairaan sarjamurhaajan silmätikuiksi.

Ennen routaa -teoksessa Kurt Wallander muistelee tätä murhaajaa ja tapausta. Tämä on raakuudestaan huolimatta Mankellin Wallander-sarjan yksi keskeisimpiä teoksia.

Wallander-teosten suola on Kurtin oma elämä ja poliisilaitoksen arki. Linda on lopettamassa verhoilijan opintoja ja haaveilee näyttelemisestä. Kurtin elämä on suurta hapuilua ja kipuilua. Hän tuntee epävarmuutta etäsuhteessaan Baibaan. Baiba tulee lopuksi Ystadiin, josta he jatkavat Tanskaan matkalle. Mona on menossa uudelleen naimisiin. Wallanderin isä kahdeksankymmentä, ja avioitunut kodinhoitaja Gertrudin kanssa. Isä haluaa matkalle Italiaan, mutta hänellä todetaan Alzheimerin tauti. Kurt haikailee menneitä, Monaa, sitä, kun Linda oli nuorempi, ja töissä syöpään menehtynyttä kollegaansa Rydbergiä. Mennyt aika ei tule takaisin, mutta Kurt tekee Italian matkan isänsä kanssa.

Poliisipäällikkö Björk lähtee Malmön lääninhallitukseen ulkomaalaisasioiden osaston päälliköksi, ja hänen tilalleen tulee Lisa Holgersson. Martinsson epäilee naista pomona, mutta Wallander on huolestuneempi jatkuvista leikkauksista kuten Svedbergkin, joka pohtii uusia virkapukuja. Wallanderin luotettu syyttäjä Per Åkeson on lähdössä Ugandaan. Muut lähtevät, Kurt jää.

Tapahtuma-aika on kesä- heinäkuu 1994. Kurt suhtautuu penseästi Ruotsin mahdollisuuksiin jalkapallon MM-kisoissa. Ruotsi pelasi kuitenkin loistokisat, ensin alkulohkosta jatkoon, voitto Romaniasta puolivälierissä,  mutta koki tappion semifinaaleissa 1 - 0 Brasilialle. Ruotsi sai pronssia kisoista voittamalla pronssipelissä Bulgarian, varsinkin maalivahti Thomas Ravelli pelasi loistokisat, myös Tomas Brolin oli tuolloin parhaimmillaan. Jalkapalloon liittyy asiavirhe, tai virhe on Wallanderin isän, hän väittää Ruotsin voittaneen MM-kultaa vuonna 1958. Ruotsi sai hopeaa hävittyään Brasilialle finaalissa 5 - 2. Pele voitti tuolloin ensimmäisen kolmesta mestaruudestaan, muut hän saavutti 1962 ja 1970 Brasilian paidassa.

Avaan teosta tekijän ja motiivin osalta alla enemmän.

Motiivi, henkilö -tarkastelua (älä lue, jos et ole lukenut kirjaa tai katsonut elokuvaa, varo juonipaljastuksia!)
Entinen oikeusministeri Gustaf Wetterstedt on arvostettu kansalainen, todellisuudessa kaikki on vain kulissia. Hänellä on hyvät verkostot, jolla hän on voinut "porsastella". Hänellä on kiinnostusta nuoriin naisiin, sama pätee Arne Carlmaniin sekä neljänteen uhriin Åke Liljegreniin. Murhat ovat iljettäviä. Tomahawkilla päähän ja sitten otetaan päänahka pois. Koko tutkinta polkee paikoillaan vääriä jälkiä. Kolmas uhri on tavallinen rikollinen Björn Fredman, joka tapetaan hieman eri syistä. Uhrien numero vaihtui Åke Liljegrenin ulkomaanmatkan vuoksi.

Lukijalle selviää kirjan puolivälissä murhien tekijä, ja tätä aiemmin motiivi.

Syyllinen  on valpas ja hyväkäytöksinen Björn Fredmanin 14-vuotias poika Stefan Fredman. Hänen äitinsä tissuttelee viiniä, isä on pahoinpidellyt perhettä vuosikausia. Murhien motiivi on Stefanin isosisaren Louisen psyykkinen sairastuminen, hän on ollut jo kolme vuotta hoidossa. Perhe valehtelee poliisille, Louisen olevan vain kotoa poissa. Palava tyttö viljapellossa liittyy myös herrojen puuhiin, naiskauppaan. Stefan omassa sairaudessaan luulee pelastavansa isosiskonsa tappamalla ja tuomalla heidän päänahkansa sairaalan pihalle. Kirja on hyvin iljettävä, ja Wallander toteaa, että Stefan ei ole osoitus yhteiskunnan raa'istumisesta, sillä tämä on kuitenkin poikkeus. Kuitenkin tendenssi kirjan mukaan on se, että lapset joutuvat olemaan yhä useammin perheen vastuunkantajia. Kirjassa annetaan ymmärtää, että rahalla voi ostaa myös hiljaisuutta.

Teos, jossa lapsi on paha ja murhaaja on myös Agatha Christien hyytävä Väärän vänkyrän talo.

*****
Henning Mankell (1948 - 2015) oli ruotsalainen kirjailija, jonka tuotanto oli erityisen laaja.
Kirsten Jacobsen on kirjoittanut Mankellista haastatteluihin perustuvan kirjanMankellin esikoisteos oli nimeltään Panokset.

Wallander-sarja:
Kasvoton kuolema (1991)
Riian verikoirat (1992)
Valkoinen naarasleijona (1993)
Hymyilevä mies (1994)
Väärillä jäljillä (1995)
Viides nainen (1996)
Askeleen jäljessä (1997)
Palomuuri (1998)
Pyramidi (1999)
Ennen routaa (2002)
Haudattu (ilmestynyt Hollannissa jo 2003)
Rauhaton mies (2009)

Tanssinopettajan paluu (kertoo poliisi Stefan Lindmanista, joka alkaa seurustella Lindan kanssa, Linda on Rauhattomassa miehessä toisen miehen "oma")

Haudattu 2013

4 kommenttia:

  1. Olen lukenut tämän vuosia sitten, mutta raakuus edelleen mielessä. Olen lukenut Mankellilta muutamia, mm. teoksen Viides nainen. Mutta lopetin sitten - liian kuvottavia minulle. Ilmeisesti uudemmat eivät ole niin iljettäviä. Ehkä joskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bloggaan kyllä Viidennestä naisesta, jota vaivaa sama raakuus kuin tätä. Palomuuri on minusta varsin hyvä ja myös ajankohtainen.

      Poista
  2. Mielestäni myös näitä jokusia olen lukenut aikoja sitten ja juuri tuo raakuus ei oikein iskenyt,sitä ei saa olla liikaa vaan juoneen on panostettava. Elokuvia katselin myös, mutta ehkä voisi tehäd uusintakierroksen,kiitos postauksesta!

    VastaaPoista