Anna-Leena Härkönen: Valomerkki

Anna-Leena Härkönen: Valomerkki, Otava 2017, sivumäärä 252.

Anita on kirjailija ja masentunut. Viisikymppisiään juhliessaan, hän heittää ystävilleen, että voisiko joku tappaa hänet?

Teoksen teemoja ovat masennus, kirjoittaminen, kirjoittamisen raskaus ja jännittäminen mutta myös elämä itsessään.

Kirjoittaminenkin jännittää, mutta erityisesti kritiikit jännittävät Anitaa:
Kumpi on parempi: että kritiikkejä ei tule ollenkaan, vai että ne tulevat ja ovat musertavia? Yksi vanhemmista kollegoistani joutui lääkitykselle, kun hänen kirjansa lytättiin maan suurimmassa lehdessä. 'Pitäisi ymmärtää lopettaa ajoissa' .... s.52

Pahin saamani kritiikki tuli viidennen kirjan jälkeen. Kriitikko puhutteli minua etunimellä .... Riko kaavaa, Anita! ... Tuo saatanan mullisilmä, joka ei ole itse kyennyt kirjoittamaan ainuttakaan kirjaa, opettaa minua. ... Sitten päätin unohtaa hänet ja jatkaa työtäni. Sitähän sanotaan, ettei viha vie eteenpäin. Olen eri mieltä. Juuri sinnehän se vie. ss. 52 -53.

Anitalla on uusiomies puuseppä Sakke ja aikuistunut tytär Ella. Anitan isä on kuollut. Anitan ympärillä hyörii liuta ystäviä ja tuttuja. Toimittajat soittelevat Anitalle, ja pyytävät parisuhdepäivitystä. Anita ei avaudu, ja miksi pitäisi? Tämä on minusta julkisuuspeli, ja lobbaaminen, markkinointi ja puffijutut ovat sellaisia, mitä en ole koskaan ymmärtänyt. Olen huomannut, että olen liian yksinkertainen ihminen. Jos toimittajille pitää antaa jotain itsestään saadakseen julkisuutta kirjoilleen, se on minusta väärin.

Anna-Leena Härkönen on minusta sujuva kirjailija, jonka tekstiä on helppo lukea. Romaanit kuvaavat todellisuutta, jota minusta kuvataan osin vuoropuheluin, joita oikeasti ei kuitenkaan voitaisi käydä - valitettavasti.
-Mikä sua sitten vaivaa? Ella kysyy kärsimättömästi
-Väsymys. Tai ainahan mä oon väsyny kuten tiedät, mutta nyt tavallista väsyneempi.
-Sä näytätkin vähän maas myyneeltä.
-Ei ole ollu edes maita jotka möis
-Kaikille meille tulee jossain vaiheessa viimeinen piste.
-Ja toisille se tulee monta kertaa päivässä. Vitsi vitsi.
-Nuku enemmän.
-Ella, mä en voi nukkua enää tämän enempää. s.67
Nokkelaa ja hauskaa, lisäksi kertoo, missä mennään. Anitan mukaan puuseppäkin tajuaa että kirjailijan työ on paskaa. Luovuus on minusta kuin kaivo, eli kaivoon tihkuu vettä, mutta se voi ehtyä. Masennus on taas kuin olla kaivossa musta raskas huppu päällä.

Valomerkki kuten kaikki Härkösen kirjat ovat aikansa ankkureita. Eutanasia-keskustelu on nyt hyvin ajankohtainen, sillä kansalaisaloite on menossa eduskunnan käsittelyyn.

Valomerkki  on kelpo kirja, josta Arja on blogannut NÄIN (ja jossa on linkkejä vielä uusiin bloggauksiin).

*****
Anna-Leena Härkönen (s. 1965) on kirjoittanut romaaneja ja käsikirjoituksia, hänen tunnetuin teoksensa on ehkä esikoisteos Häräntappoase, joka voitti esikoiskirjasta myönnetyn J.H Erkon -palkinnon.

Tässä linkissä on bloggauksiani Härkösen teoksista. Härkönen kuvaa usein vaikeuksia, jotka kuitenkin selviävät.