sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Ilkka Remes: Kiirastuli


Ilkka Remes: Kiirastuli, WSOY 2016, sivumäärä 442. Myydyin kotimainen kirja 2016.

Ilkka Remeksen trillerissä Kiirastuli käristetään lukijaa kärjistämällä uhkakuvia. Ensin poltetaan Keuruun kirkko, ja polttajaksi lavastetaan läheisen vastaanottokeskuksen turvapaikanhakija. Kun erikseen lavastettu töherrys kirkon seinästä ladataan facebookiin, niin suomalaisten someraivo on jo valmis.

Toisaalla Hornan ja Jäätyvän helvetin 'sankari' Lari Vuori taistelee itäistä kybervaikuttamista vastaan, omin kätösin hän repii tietokoneiden kovalevyjä irti: "Lari Vuori iski sorkkaraudalla telineisiin kytkettyjä tietokoneiden keskusyksiköitä. Muovinpalat sinkoilivat lattialle, metalli vääntyi." s. 26

Laiton harrastus keskeytetään, ja Larin kaveri Kirill kaapataan vierestä. Itäisella maalla on edellisen kirjan jälkeen tukikohdat Hangossa ja Ahvenenmaalla. Tässä tarinassa Suomen pääministeri täydentelee oikeistohallitustaan ja presidentti kutsuu läntisiä joukkoja rapakon takaa apuun.

Nato-kansanäänestys on tulossa ja informaatiosotaa käydään. Lari Vuori, joka vaikuttaa työttömältä ja tyhmältä, puskee yhden kenraalin ja parin kaverinsa kanssa itätuulta vastaan. Mutta sitten vastapuoli järjestelee asioita, raja avautuu turvapaikan hakijoiden vyörylle. (Lari on ollut aiemmin armeijan tiedustelussa, jos muistan oikein. Tyhmyys ei johdu työn puutteesta eikä tietenkään työttömyydestä  vaan järjen köyhyydestä).

Aiemmissa Remes-kirjoissa uhkakuvat on torjuttu, mutta tässä tarina  jatkuu  Jäätyvän helvetin itkusta ja hammasten kiristyksestä, ja tässäkin tilanne jäi kyllä mutkikkaaksi ja kesken.

Mielipiteitäni tästä kirjasta ja sen jälkisanoista. Varo "haitallisia mielipiteitä"
Jälkisanoissa Ilkka Remes kirjoittaa: "Olen tarinoita tehdessäni tottunut yhdistämään totta ja kuviteltua.  On hämmentävää seurata, kuinka näitä kahta elementtiä surutta sekoitetaan toisiinsa myös valtiollisessa viestinnässä psykologisena vaikutuskeinona.... faktan ja fiktion rajaa häilytetään ...." ja aiemmin "sisäiset jännitteet ja kahtiajakautuminen  kiristävät yhteiskunnallista ilmapiiriä". s.421. Tässä tarkoitetaan Suomen yhteiskunnallista ilmapiiriä.

Takakannessa lukee: "KAHTIAJAKAUTUNEELLE KANSALLE KOITTAA TUOMIOPÄIVÄN AAMU".

Seppo Puttonen ja Katja Nowak ovat valinneet Ilkka Remeksen Kiirastulen  Ylen 101-kirjaan. Remekseltä olisi toki voinut valita vaikkapa jonkun Aaro Korpi -kirjan, tai vuoden 2006 Kirotun koodin ja vuodelle 2016 valita Peter Sandströmin Laudaturin, Laudatur -kirja käsittelee sotaveteraani-isää ja sivaripoikaa, kovisvaimoa ja pehmomiestä. Ehkä tämä Kiirastuli heijastaa jotain tästä someraivo-ajastamme ja on toivottavasti myös varoitus siitä, että kannattaa ottaa maltilla asiat, ja tehdä hyviä kompromisseja. Pitää ajatella kokonaisuuksia, ei niiden vääristyneitä sirpaleita. On hyvä muistaa asioiden mittakaava, niiden muutoksen nopeus ja suunta. Itse uskon vielä, että idealismi on hyvä asia, mutta realismi on vielä parempi, sillä ihminen  on (itsekin olen) varsin raadollinen monessa asiassa ja ihminen tarvitsee jotkut rajat (ovat esim. säädetyt lait) tuekseen.

Kirjailija Ilkka Remes (on kirjailijanimi) ihmettelee faktan ja fiktion sekoittumista. Itse ihmettelen syytä tai perustelua kirjoittaa trillereihin oikeita henkilöitä, tässä oli Suomen hallituksella oli saman nimiset ministerit ja presidentti kuin oikeasti on. Uskoakaseni lukijat erottavat fiktion faktasta ja päinvastoin.

Suomi oli itsenäistyessään vuonna 1917 kahtiajakautunut, ja siitä seurasi sisällissota, vapaussota tai kansalaissota, kun on monia mielipiteitä yhdelle tapahtumalle, on myös monta nimeä. Vaikka vasta talvisota hitsasi kansan yhtenäiseksi, oli sota-aikanakin oppositio. YYA-sopimuksen aikana oli useita puolueita oppositiossa vaalituloksista huolimatta. Koettiin Nootti-kriisi ja Yöpakkaset. Suomettumisenkin aikana oli kyllä eriäviä mielipiteitä, EU-jäsenyyttäkin vastusti kansanäänestyksessä 43 % äänensä antaneista. Sen sijaan Natolle ollaan sanomassa ei, ja minä ainakin sanon ei. Luulo, että tänne joku tulisi puolustamaan meitä, on minusta optimismia, mutta omaan suomalaiseen diplomatiaan ja puolustustahtoon sen sijaan uskon. Suomalaiset ovat yhtenäisiä isoista asioista. Someraivo koskee useimmin lopulta aika pieniä asioita. Suomessa on minusta EU-aikana säädetty turhaan lakeja, joilla turvallisuus tai turvallisuuden tunne (ovat kaksi eri asiaa, mutta vaikuttavat toisiinsa) on alentunut. Nyt on aika miettiä, miten saadaan asiat tai mielikuvat kuntoon. On velkaannuttu, laiskistuttu ja valitetaan liian helposti. Myös tuloerot on kasvaneet liian suuriksi, osattomuus synnyttää tyytymättömyyttä. Jos syyllisiä pitää etsiä, se on minusta kansa, joka on äänestänyt eduskuntaan puolueiden edustajat, jotka ovat säätäneet huonoja lakeja, ja tehneet menoautomaatteja, joihin ei ole varaa.

Toisin kuin kirjassa 'väitetään' hallituksen muodostusprosessi menee, niin, että   "eduskunta valitsee pääministerin, jonka tasavallan presidentti nimittää tähän tehtävään. Muut ministerit presidentti nimittää pääministeriksi valitun tekemän ehdotuksen mukaisesti" sekä "Ennen pääministerin valintaa eduskuntaryhmät neuvottelevat hallitusohjelmasta ja valtioneuvoston kokoonpanosta. Näiden neuvottelujen tuloksen perusteella, kuultuaan eduskunnan puhemiestä presidentti antaa eduskunnalle tiedon pääministeriehdokkaasta. Ehdokas valitaan pääministeriksi, jos eduskunnassa toimitetussa avoimessa äänestyksessä enemmän kuin puolet annetuista äänistä on kannattanut hänen valitsemistaan ".

Mitä tulee mielipiteeseen toden ja kuvitellun tai faktan ja fiktion sekoittamisesta, niin eikö se ole aina ollut hallitsemisessa läsnä. Natseilla oli 1930-luvulla oma propagandakoneistonsa, kylmän sodan aikana vaikutettiin. Nyt lobataan, sometetaan ja luodaan uhkakuvia. Keinot muuttuvat, on some ja netti käytössä. Siitä olen Remeksen tekstin kanssa samaa mieltä, että suuria kysymyksiä ei saa jättää manchesteriläisen työttömän tai pihtiputaalaisen mummon ratkaistavaksi, tai niin, että he yksin osaisivat ratkaista asian, mutta joukkoilmiönä heidän ajatuksensa sekoitetaan. Valtaa kuuluu lopulta kansalle, mutta sitä edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Aina joku yksilö uskoo, että 'Elvis elää', eli kansa ei kaikkea ehkä tiedäkään.

Minusta EU-aikana Suomessa ovat jotkut perusasiat unohtuneet, ne ovat että vientivetoisena maana pitää olla talous kunnossa ja koulutus korkeaa, pienen maan pitää tulla toimeen kaikkien kanssa.  Minusta suomalaiset ovat EU-aikana kyllä eurooppalaistuneet huonossa mielessä, kaikesta napistaan, ja mistään ei olla valmiita itse maksamaan eikä vastaamaan. Vaikka Suomi on tehnyt monia virheitä lainsäädännössään, velkaantumisessaan, yli varojen elämisessään ja myydessään sähköverkkoja ja muuta infraa pois. Mutta vielä ei ole liian myöhässä, emme ole "tuomiopäivän aamussa", eikä raha ole kaikki kaikessa. Suomi on siis pieni maa ja naapurien kanssa pitää tulla toimeen. Mitä suurempi maa ja mitä lähempänä se on - sitä paremmalla syyllä. Tästä kuopasta emme ilman kaikkien panosta ja joustoa nousta. Kaikista leikkauksista huolimatta velkaantuminen vaan kasvaa! Koko ajan vaaditaan uusia oikeuksia, mutta velvollisuuksista ei niin välitettäisi.

Olen saanut sanoa mielipiteeni.

Kiitos itsenäiselle Suomelle ja menneille ja nykyisille sukupolville, jotka olette puolustaneet laillista yhteiskuntajärjestystä ja järkevää ulkopolitiikkaa ja vastuullista taloudenpitoa. Anteeksi toimista, jotka ovat pilaamassa taloutta, ja näsäviisaiden someraivosta, joka voi johtaa tempoilevaan politikkaan ja hölmöilyyn.

Remeksellä on paljon mieslukijoita, mutta myös naisia ja äitejä, joille onnitteluja.
*****


(Yläkuva WSOY:n on sivulta, tosin pienennetty, luin kirjan kirjaston Jokeri-kirjana).

Ilkka Remes (s.1962) on Suomen myydyimpiä kirjailijoita.

Antti Korvesta kertovat kirjat ovat:
Ikiyö (2003)
Hiroshiman portti (2004)
Nimessä ja veressä (2005)
6/12 (2006)
Isku ytimeen (2009)

Aaro Korpi -sarjan bloggaus 
Piraatit (WSOY 2003)
Musta kobra (2004)
Pimeän pyöveli (2005)
Kirottu koodi (2006)
Hermes (2007)
Draculan ratsu (2008)
Operaatio Solaris (2009)
Riskiraja (2010)
Bloggaus TÄÄLLÄ.

Nämä kaikki olen joskus lukenut lukuun ottamatta Musta Kobraa.

Seuraavista Remes-kirjoista olen itse blogannut
Pääkallokehrääjä (Esikoisteos)
Karjalan lunnaat
Uhrilento
Itäveri
Omertan liitto
Horna ja Jäätyvä helvetti

6 kommenttia:

  1. Kiitos toivotuksista Jokke :)

    Kyberhyökkäyksiä on nyt saanut viime päivinä kokea moni maa ja jäljet suuntaavat yhteen paikkaan. Valitettavasti hyökkäykset ovat kohdistuneet jopa sairaaloihin, mitä järkeä!!!! Vaaleja ei kannata järjestää enää netin välityksellä, koska netti on vallattu. Valituksi tulee henkilö(t), jotka ovat kyberhyökkääjille hyödyllisiä.
    En ole lukenut Remeksen kirjaa, kyllä kiinnostaa.

    Kyberuhka on se suurin turvauhka, sillä sieltä voi tulla mitä vain!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koska kaikki on rakennettu verkkoon, niin kaikki on myös hakkeroitavissa. Kyberuhan lähteitä en tiedä, luulen, että niitä ei tule Suomen pohjoispuolelta, muista ilmansuunnista siten useastakin paikasta. Tämä on yksi asia, jossa nyt eduskunnassa ei päästä sopimukseen uuden tiedustelulain nopeasta säätämisestä.

      Miksi pitäisi äänestää sähköisesti? Minusta nykysysteemi on ihan toimiva. Äänestysikääkään ei pidä alentaa.

      Poista
    2. tykkään kun elämä helpottuu - paitsi et vessan ovi ei avautunut ilman älykännykkää... eikä helppo autoo parkita... muuten teen paljon asioita tietokoneen - enkä mä sen viisaampi nyt kuin olin 16-vuotiaana. Ne nuoret fiksuja.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Harvemmin kyberuhkaa torjutaan sorkkaraudalla, rankkaa touhua.

      Poista