Markku Lappalainen, Päivi Sirkiä: Suomalainen sammakkokirja

Markku Lappalainen, Päivi Sirkiä: Suomalainen sammakkokirja, Sammakko 2009, 96 sivua.

Tämä Sammakkokirja kirja kertoo minusta kaiken olennaisen sammakoista!

Kirja lähestyy aihetta evoluution kautta. Sammakkoeläimet olivat ensimmäiset maalle siirtyneet selkärankaiset. Sammakon nykykehityksessäkin sammakon poikanen on vedessä ja sillä on kidukset. Aikuinen sammakko siirtyy osin maalle ja sillä on keuhkot. Muitakin fysiologisia muutoksia tapahtuu, esimerkiksi "suoli lyhenee, ja sammakko on "peto".

Kirjassa on pohditaan sammakoiden sukupuuton mahdollisuutta ja sammakoiden joukkokuolemia, jotka johtunevat sienitaudeista, jotka leviävät nopeammin ilmastonmuutoksen kiihtyessä.

Suomessa rakentaminen uhkaa sammakoiden elinympäristöä. Vieraslajeista minkki on sammakoille todellinen uhka. Kurjet syövät myös sammakoita.

Sammakkoeläinlajit käydään läpi kuten vesilisko, rupilisko, "tavallinen" sammakko,  rupikonna ja viitasammakko. Itse olen nähnyt vain tavallista sammakkoa ja rupikonnaa sekä vesiliskoja. Meidän lähellä on lammikko, jossa keväisin sammakot joukkokutevat ja kurnuttavat.

Sammakko ja sammakon kutu ovat rauhoitettuja.

Kirjan lopuksi käydään läpi sammakoa kansanperinteen kannalta ja viitataan sammakon esiintyvän Kalevalassa.

Poimin Kalevalan päivän kunniaksi sammakkorunot tähän, Kalevalassa.mainitaan sammakko ainakin neljästi

Yhdeksännessä runossa:
Lenteä hyrähtelevi;
viskoi Hiien hirmuloita,
kantoi käärmehen kähyjä,
maon mustia mujuja,
kusiaisen kutkelmoita,
sammakon salavihoja
teräksenteko-mujuihin,
rauankarkaisu-vetehen.
"Itse seppo Ilmarinen,
takoja alinomainen,
luulevi, ajattelevi
mehiläisen tulleheksi,
tuon on mettä tuoneheksi,
kantaneheksi simoa.

Kuudestoista runo
Vaka vanha Väinämöinen
katsoi pitkin tuoppiansa:
sammakot kuti sisällä,
maot laioilla lateli.
Siitä tuon sanoiksi virkki:
"En mä tänne tullutkana
juomahan Manalan maljat,
Tuonen tuopit lakkimahan:
juopuvat oluen juojat,
kannun appajat katoovat."
Sanoi Tuonelan emäntä:
"Oi on vanha Väinämöinen!
Mitä sie tulit Manalle,
kuta Tuonelan tuville
ennen Tuonen tahtomatta,
Manan mailta kutsumatta?"

28:s runo
Sa'an nosti sammakoita,
tuhat mustia matoja,
loi ne maahan maan hyviksi,
kaikki laski lattialle;
veti veitsensä terävän,
tuon on tuiman tuppirauan,
sillä silpoi päät maoilta,
katkoi kaulat käärmehiltä
- joi oluen onneksensa,
me'en mustan mieliksensä.

36:s runo
"Lähet vuohella sotahan,
kaurihilla tappelohon.
Pian vuohi voitetahan,
kauris kaatahan likahan:
tulet koiralla kotihin,
sammakolla saat piha'an."
Kullervo, Kalervon poika,
sanan virkkoi, noin nimesi:
"En mä silloin suohon sorru
enkä kaau kankahalle,
korppien kotisijoille,
variksien vainioille,
kun sorrun sotatiloille,

vaivun vainotanterille.