S.E Hinton: Taistelukala

S.E Hinton: Taistelukala, alkuteos Rumble Fish, 1975, Otava 1977, tämä on Suuren Suomalaisen kirjakerhon painos 1978, sivumäärä 110. Suomentaja on Anu Jaantila.

Taistelukala -kirjan kirjan päähenkilö on Rusty-James, joka muistelee kasvatuslaitoksesta päästyään entisen ystävänsä Steven kanssa tapahtumia, kun hän oli 14-vuotias.

Muistelu alkaa siitä, kun Rusty-Jamesin biljardin peluu keskeytyy, kun hänelle kerrotaan, että Biff Willcox on on uhannut tappaa hänet. Baarissa notkuvat kääpiö, pitkä ja laiha kaveri, B. J Jackson ja Smokey Bennet. Rusty James käy tyttöystävänsä Pattyn luona. Hän puhuu tyhjänpäiväisiä ja juo Pattyn äidin oluen ja lähtee Eläinkaupan taakse tappelemaan. Biffillä on veitsi. Rusty James voittaa tappelun lyötyään veitsen ketjulla pois. Tappelun tuoksinassa pari viikkoa kadoksissa ollut Rusty Jamesin isoveli Moottoripyöräpoika tulee paikalle. Tappelu loppuu, mutta Biff kaappaa veitsen  takaisin ja viiltää kaulasta vyötäisille Rusty Jamesin kyljen auki. "Mun kylki oli auki. Syvälle kylkiluihin asti, mä näin valkosta luuta sieltä välistä. Se oli paha haava". s.28. Veli vie pojan kotiin ja desinfioi haavan VIINILLÄ?! "Moottoripyöräpoika kaato loput viinistä siihen haavaan. Se tuntu helvetiltä" s.29

Taistelukala on tyypillinen Hintonin hengentuote. Keskenkasvuiset valkoiset nuoret tappelevat elämästään kadulla. Moottoripyöräpoika on jengitappeluiden veteraani, vaikka on vasta 17-vuotias. Jengitappelut ovat loppuneet Pakkaajan kuolemaan. Tappelut ilman jengiä kylläkin jatkuvat.

Päähenkilö Rusty James on kovis, jonka isä on alkoholisti. Äiti on lähtenyt pojan ollessa 2-vuotias Kaliforniaan, jossa vaihtaa seuralaistaan ja on tv-töissä. Hän otti aluksi mukaan Moottoripyöräpojan, mutta hänkin on palautunut isälle, joka vaimon lähdön jälkeen on alkoholisoitunut ja elää sosiaaliavustuksilla. Hän oli aiemmin raitis lakitieteellistä käynyt perheenisä.

Rusty James juo ja polttaa, lintsaa koulusta ja tappelee. Hän saa kenkää koulusta. Patty tyttöystävä lähtee B.J Bennetin kainaloon. Rusty Jamesin paras kaveri Steven on kunnollinen poika. Hänen äitinsä saa sydänkohtauksen ja joutuu sairaalaan. Rusty James ja Steven juopottelevat ja joutuvat taistelemaan hengestään. Rusty James saa jakoavaimen iskun päähänsä ja on kuolla. Hän katselee tilannetta kattojen tasalta, mutta palaa kehoonsa, ja käy ilmaislääkärillä, mutta kieltäytyy sairaalahoidosta.

Kirja ei todellakaan ole mukavaa luettavaa, sillä takauma päättyy Moottoripyöräpojan kuolemaan. Moottoripyöräpoika eli isoveli on Rusty Jamesille kaikki kaikessa, hän on perheen "isä ja äiti". Isoveli pelastaa RJ:n monesta kiipelistä, vaikka on välillä poissakin, käy katsomassa äitiään joka asuu puussa ilmeisesti jonkun hipin kanssa. Tyrkyttää itseään  myös tv-tuottajalle, mutta ei ole kiinnostunut lapsistaan. Moottoripyöräpoika, joka on erilainen nuori, päättää vapauttaa eläimet eläinkaupasta. Hän murtautuu sisälle ja kanniskelee elukoita ulos. Kirjan nimi tulee lasimaljakoissa olevista siamilaisita taistelukaloista, jotka eivät pääse jokeen asti, vaan putoavat maahan ja kuolevat, kun poliisit saapuvat paikalle. Moottoripyöräpoika ammutaan rikospaikalle ja  Rusty James joutuu sairaalaan ja sieltä kasvatuslaitokseen.

Lopussa Rusty James on niin rikki, ettei halua edes tavata ystäväänsä Steveä, sillä muistot ovat liian kipeät. Elantonsa hän saa pummaamalla, hän on yrittänyt tarjoilla, mutta ei pysty siihenkään.

Steven analyysi Rusty Jamesista on kuvaava: "Sä oot vaan ninku pallo flipperissä. Sua heitellään edestakaisin; etkä sä ikinä ajattele mitään, mihin sä meet tai miten sä pääset sinne"  s.93

S.E Hintonin Taistelukala on tyypillinen Hintonin teos eli täysin juonivetoinen tekaistu tarina. Olen itsekin laittanut juonitiivistelmän siksi, että jokainen aikuinen tajuaa, että tässä ei ole mitään katu-uskottavuutta. Kovanaamakaveri, joka on 14-vuotias, saa kolhuja ja joku kuolee, ja loput ovat masentuneita, kaikki päättyy murheeseen. Tästä tehty Francis Ford Coppolan ohjaama filmi on minusta kylläkin hieno, olen nähnyt sen pari kertaa ja vasta nyt luin kirjan. Filmissä katujen kasvatit ovat hieman vanhempia, mikä on paljon uskottavampaa.
S.E Hintonin kirjasta Me kolme ja jengi on bloggaus täällä. Kirjasta tehty filmi on minusta hyvä, ja siinä vilahtaa myös kirjailija Susan Eloise Hinton.
S.E Hintonin kirjasta Olimme kuin veljet on bloggaus täällä.