Anna-Leena Härkönen: Ei kiitos, Otava 2008, sivumäärä 351.
Ei kiitos -kirjan päähenkilö ja minäkertoja on Heli "Hellu" Valkonen, 42-vuotias saksankielen opettaja. Perheeseen kuuluvat myös kielilävistyksen ottanut kapinoiva 13-vuotias Sissi ja mies Matti, joka ei ole Hellun hekumasta kiinnostunut, vaan Matti pelailee tietokoneella.
Varoitus: Ei kiitos -kirja sisältää varsin paljon petipuuhia, vaikka niitä ei juuri pedissä harrasteta, myös bloggauksessa asiaa on pakko käsitellä.
Matti ei ryhdy touhuihin, vaikka Sissi on ulkomailla. Matti tekee pastapestoa ja ihailee puutarhan villiviiniä. Hellun halu on kova, Matin kalu ei juurikaan koskaan ole. Siinä kirjan dilemma lyhyesti, joskin on muutamia petikohtauksiakin avioliitossa on, mutta Hellu vaan haluaa ja haluaa ja löytyyhän kirjan loppupuolella ponteva petikumppani, joka sekään ei sitten ole aivan ongelmaton orhi, vaikka Härkönen kuvaa kuumia karkeloita sivukaupalla, hyvinkin yksityiskohtaisesti ja rivosti. Suositan kirjaa vain täysikäisille.
Kirja rivoudestaan huolimatta on kuitenkin minusta keskinkertainen keskiluokkaisuuden ylistys. Juoni on liian moneen kertaan kirjattu ja käänteet ovat minusta keksimällä keksittyjä. Hellu hoitaa itseään chardonnaylla ja nukahtamislääkkeillä ja käy kasvohoidoissa. Hänellä on hyvin pinnallisia ystäviä. Kirjassa käydään kyläilemässä ja Cittarissa ostoksilla. Minusta Hellukin on omituinen, hän haluaa kyläreissulla mukaan katsomaan, kun Matti "menee kuselle", Matti ei suostu, ja itse omalla kusireissullaan Hellu penkoo isäntäperheen kylppärin kaapin. Sitten lähdetään viettämään pintaelämää Kreikkaan, josta halutaan ostaa kakkosasunto. Rakkauden osoitusta keskiluokalle on kynttilät ja viinin lipittäminen. Kun hermostuttaa, laukku on täynnä diapamia? Miksi kummassa Hellu käy sitten pilatesissä, kun kerran popsii diapameja?
Hellun työ vaikuttaa lähinnä lepokodilta. Hänellä on Saksan tunteja, jossa ryhmässä on (peräti) viisi aikuisopiskelijaa. Yksi opiskelijoista eli Jarno Leponiemi (28 v) kellistää Hellun, joka "pyllistää" hänelle aina kuin voi.
Sivuhuomiona: Opettajan ja opiskelijan suhde, vaikka on kyse aikuisista, on minusta täysin moraaliton ja opettajan etiikan vastainen.
Näissä Härkösen myöhäistuotannon kirjoissa on varsin pinnallista (piinallista) elämää, näitä samoja satuiluja saa lukea monesta nykyaikakausilehdestä, helppoa lukemista rutinilla näppärästi naputeltu, mutta kertakäyttötunteita aseteltuna keinotekoisiiin kulisseihin. Kuinka mikään yritys voi järjestää saksan elvytyskurssia viidelle opiskelijalle? Luokkahuoneissa lupsutellaan täysin estottomasti. Hissit jumahtelevat ja siellä Hellu "pissaa pulloon" ja Jarmo katsoo haltioituneena vierestä kuin dopingtestaaja. Ajankuva on tosin vahingossa taltioitunut hyvin, puhutaan teknologiavetoisesta Nokia-kansasta, nyt olemme tämänkin jo menettäneet, ensin Nokian kännyt ja sitten kiinnostuksen teknologiaan, jolle sanomme ei-kiitos, ja voivottelemme maailmanmenoa, vaikka oma taloutemme on jo konkurssitilassa, viranomaisilta ei saa palvelua (kun resurssit ovat liian pienet ja virkamiehen vastuut ovat liian suuret) ja todelliset syrjäytyjät ja uhrit unohdetaan, vienti ei vedä ja työttömien armeija kasvaa.
Härkösen tekopirteä pinnallinen päähenkilö esittää kovista kiroilemalla:
"Paskapää, vittuilla, paskapalkalla, mitä saatanan paskaa". Hellulta lipsahtaa kirjan teemakin eli 'paskaklisee', hän ilmoittaa, että 'voin pukeutua huoraksi', ja kuvaa itseään: ahne narttu, kyltymätön kenellekään kelpaamaton vittu. Nussi se pois,... helvetin perhekyttä ... muuten Hellu edustaa siis naista, jonka elämän täyttävät punaviini, pillerit, pilates ja paneminen.
Filmi, joka on rustattu kirjasta, on luokiteltu komediaksi, pääosissa ovat Anu Sinisalo ja Ville Virtanen. Ei kiitos tuli tv:stä maanantaina 12.9.2016. Filmi oli kyllä sangen hauska, mutta asetelmaa oli minusta hieman muutettu, ensinnäkin Jarnon ja Hellun suhdetta, minusta Matti oli filmissä omituisempi (Ville Virtanen on loistava omituisten otusten näyttelijänä:)
Kirjassa ei mikään minua naurattanut, eli ei kiitos tällaisille "romaaneille". Härkönen on loistava kirjailija, mutta tämä painii samassa sarjassa kuin Härkösen Laskeva neitsyt, jonka bloggauksen olen pilottanut tänne.
Anni on blogannut tästä ja pitänyt NÄIN paljon.
Olen vältellyt tätä kirjaa. Samoin leffaa.
VastaaPoistaKuvaat hyvin sen, mitä minäkin varmaan tunnen, jos joskus luen tämän kirjan.
Pidän Härkösen Häräntappoaseesta ja novellikokoelmista, mutta romaaneista en. Vakavat omaelämäkerralliset teokset äitiyden tuomasta masennuksesta ja sisaren itsemurhasta ovat koskettavia.
En ymmärrä, miksi hänellä on useammasa romaanissaan niin intiimejä aiheita. Akvaariorakkutta on myös yksi tällainen.
Häräntappoase on hyvä, ja nämä omaelämäkerralliset romaanit, jotka luin juuri. Ostin nipun Härkösen teoksia kirpparilta hintaan 1:50 e, tämä oli huonoin. Loppuun käsitelty ja Heikosti positiivinen olivat kyllä paljon parempia, ne käsittelevät juuri masennusta synnytyksen jälkeen ja läheisen itsemurhaa.
PoistaTämä tosiaan muistuttaa Akvaariorakkautta (olen sen aikoja sitten lukenut ja kerran katsonut filminkin telkkarista), eli Akvaariorakkaudessa muistaakseni määrä ei ole ongelma vaan laatu, tässä Ei kiitos -teoksessa laatu olisi kohdillaan, mutta määrää haetaan noin pelkistettynä.
Anna-leena Härkösellä on taito kirjoittaa huumoria, komiikkaa ja tragikomiikkaa. Pidän kirjailijasta jo siksi, että hän on kotoisin samoilta seuduilta kuin minäkin. Häräntappoase on edelleen se lempparikirja mistä pidän. Esim. Onnen tunti kertoo sijaisperheestä, mikä on myös hyvä. Olen tainnut lukea kaikki kirjat. Ne on aika nopsasti luettavia kirjoja. Viihdekirjoja.
VastaaPoistaSiskon kuolemasta kertova on vakavimmasta päästä, Loppuun käsitelty.
Ei kiitos kirja on ollut tosi suosittu jopa näytelmänä. Toki minä katson elokuvankin, kun on noin hyvät näyttelijät.
Pointsit Anna-Leenalle :)
Kuten Marjatalle laitoinkin, pidän pääosin Härkösen tuotannosta, bloggaan syksymmällä myös Heikosti positiivisesta ja Loppuunkäsitellystä, jotka ovat minusta hyvin rehellisä teoksia. TV-sarja Vuoroin vieraissa on jopa nerokas ja hyvin hauska. Tämäkin on varmaan hauska, mutta olen sen verran tiukkapipo niuhottaja, että en pidä ylläolevista teemoista, lisäksi minua hieman närästää ihmisten juppimainen elämäntaopa matkusteluineen, ja pillerien popsimisineen (jos on sairas, asia on erikseen, tässä on perusterve nainen, joka on valmis arvostelemaan miehensä haluja ja ajoittaista saamattomuutta, ja itse huseeraa tiesmitä, popsii pillereitä ja arvostelee muita, mutta oma elämä on vasta sekaisin ja teot voivat haavoittaa lasta, joka onneksi on hajasijoitettu Lontooseen). Luulen, että kurkkaan, kuinka tämä on purkitettu.
PoistaMinusta tuntuu, että olenkin nähnyt tämän elokuvan ja että se oli oikeastaan aika hyvä komedia, ei rivo, kuten kirja. Akvaariorakkautta oli se, mitä välttelin, kun olin nähnyt mainosvideon. Pitäisi katsoa leffa uudestaan, mutta houkuttaa katsoa myös TV2:n Lisääntymisilta, jossa valitetaan Matti-ilmiön lisääntymistä suomalaisten keskuudessa. Ei se mikään ihme ole, kun on niin paljon sellaista, mikä hajottaa ihmistä ja rasittaa hermostoa.
VastaaPoistaFilmi kiinnostaa sen vuoksi luin kirjan ensin. Minusta Sinisalo on hyvä näyttelijä.
VastaaPoistaOlivat Matti ja Hellu jo lisääntyneet, eikä Hellun eikä akvaariotytön tarkoituskaan ollut lisääntyä.
Minusta yhteiskunnassa on monia mekanismeja, jotka lykkäävät lasten hankintaa. Myös nuoret parit sitoutuvat toisiinsa myöhemmin. Usein koulutetut koittavat päästä ensin töihin kiinni. Leikkaukset aiheuttavat epövarmuutta.
Lääkettä minullakaan ei ole, mutta minusta nuorien parien on vaan uskallettava ja luottaa, että rakadtamalla puolisoa ja huolehtimalla lapsista pärjää. Äideillä on työn ja lasten kanssa hankalaa, mutta niin isilläkin.
Silti voi olla samoja syitä haluttomuuteen ja haluttomuuteen saada lapsia. Elämään ei mahdu, pää on liian täysi muuta.
PoistaHienoa on se, että nykyään molemmat huolehtivat lapsista. Mitä olen nuoria perheitä katsellut, niin se aika jolloin perheessä isä "auttoi" on ohi ja molemmat ovat tasavertaisia kodin- ja lastenhoidossa.
Totta :)
PoistaHärköstä olen joskus lukenut, pitäis tarkistaa kirjastos.
VastaaPoistavaikka sinun kirjotuksen vuoksi ei taira kannattaa...
PoistaMinusta Akvariorakkaus ja Ei kiitos pyörii näissä fyysisissä jutuissa. Heikosti positiivinen taltioi myös ajankuvaa hyvin. Härkönen on myös näyttelijä ja esintyi suositussa tv-sarjassa Metsolat. Härkönen on myös käsikirjoittaja. Pitkällä uralla tulee myös ns. huteja.
PoistaHärkösen eduksi pitää lisäksi sanoa että hän on varsin lyhyt sanainen.
Tätä en ole lukenut, enkä varmaan luekaan. Loppuunkäsitelty ja Heikosti positiivinen olivat kyllä hienot kirjat, jotka jäivät pysyvästi mieleen. Selvästi heikompi minusta oli uudempi lottovoittoa käsittelevä Kaikki oikein. Härkönen tuntuu tuottavan mukiinmenevää kirjallisuutta ja välillä hieman parempaa. Syntyykö teoksia liian nopealla tahdilla?
VastaaPoistaItsekin pidin sekä Loppuunkäsitellystä ja Heikosti positiivisesta, joka minusta on hyvä kirja, näistä bloggaan myöhemmin, tästä, jposta en pitänyt bloggasin suoraan. Ei kiitos oli ilmestymisvuonnaa yksi myydyimpiä kirjoja, ja siitä myöskin keskusteltiin (tieto on Mitä Missä Milloin -teoksessa :).
Poista