Donna Leon: Ajasta ikuisuuteen

Donna Leon: Ajasta ikuisuuteen, Quietly in Their Sleep 1997, suomentanut Kristiina Rikman, Seven Otava 2012, sivumäärä 293.


Donna Leonin (s.1942) Ajasta ikuisuuteen -dekkari on Guido Brunetti -sarjaa, jonka sarjan edeltävän teoksen Kuolema tulvan aikaan bloggasin ja  pidin kyllä siitä enemmän kuin tästä, olikohan uutuuden viehätystä.

Tämän turhan tarinan tapahtumapaikkana on Venetsia, Canal Grande, jota verhoavat sumu ja italiankieliset lausahdukset (alkuun englanniksi kirjoitetussa kirjassa): Ciao, mamma,  papa, pagella,  bacinoon, callea, pronto, casa di cura, ja ainakin kerran saksaa  Auf Wiedersehen. Brunetin perhe-elämää kuvataan myös väkisin vääntäen vaimon laulamista (on ilmeisesti tavisopettaja), hänellä on myös Dante-lainausta italiaksi, on Brunetin anoppia ja appea, myös tytär Chiaran uskonnon opetusta ruoditaan ja huonoksi havaitaan, lisäksi vihjaillaan papin kiinnostusta alaikäisiin tyttöihin. Tongitaan keksittyjen järjestöjen keksittyjä toimia, lopulta teot ovat vain mielisairaiden yksilöiden mielenvikaisuutta, ei järjestelmän ongelmaa.

Kirjailijatar asuu Venetsiassa, itse kirjoittaisin rikosfiktion dekkareiksi ja mielipiteet pamfleteiksi. Kummallista on se, että Donna Leon ei anna kääntää näitä italiaksi, kuitenkin hän arvostelee maan oikeusjärjestelmää (Kuolema tulvan aikaan) ja tässä uskonnon kiertymistä tavallisten ihmisten elämään.

Tarinan alussa rikoskomisario Guido Brunettin luo tulee tutun oloinen nuori neiti Maria Testa -nimeltään (järjestössä nimeltään Suor' Immacolata!). Hän on ollut nunnana vanhainkodissa, missä Brunetin äiti on ollut. Mutta nyt neiti on eronnut palveluksesta havaittuaan siellä kuolemien yhteydessä omituista, avautunut tästä ripissä ja myös abbedissalle. Abbedissa on määrännyt hänet mietiskelemään ja vedonnut kuuliaisuuslupaukseen. Maria Testa on lähtenyt palveluksesta ja on töissä tavallisessa pesulassa ja asuu Lidossa. Brunetti tutkii ja tonkii tapauksia, muttei löydä niistä mitään erikoista. Hän on jo jättämässä tapauksen, kun kuulee, että Maria Testan päälle on ajettu, ja neiti on koomassa sairaalassa. Lisäksi kuolemantapaukset -tosin hoitolan ulkopuolella- saavat jatkoa, ja tutkimukset jatkuvat, mutta lomalta palannut poliisipäällikkö kieltää Maria Testan vartionnin, mutta ...  lopulta Brunettikin saa viillon veitsestä ja joutuu sairaalahoitoon.

Minusta kirja oli Venetsia-osiltaan liian tuttua kuivaa kuvailua, Brunettien perhe-elämää viedään mielenkiinnottomasti eteenpäin. Juoni oli minusta pitkästyttävä pohjanoteeraus, jossa hosutaan ja osoitellaan kirkon suuntaan. On siis salaista  järjestöä ja on koskettelevaa kirkonmiestä. Lopulta ratkaisu revitään yllättäen esille ja haudataan pian. Eipä ole hääppöinen bloggauskaan, mutta en viitsi tästä ale-kirjasta enempää kirjoittaa. Kansikuva on sentään hieno.

*****
Donna Leon (s. 1942) on amerikkalainen New Jerseyssä syntynyt kirjailija, joka asuu nykyisin Venetsiassa. Hän on asunut muun muassa  Kiinassa. Donna Leonin Guido Brunetti -kirjat sijoittuvat Venetsiaan. Listasin kirjojen nimiä alle, monissa alkupään teosten nimissä on englanniksi sana Death, tässä tosin ei, mutta suomenkielisessä käännöksessä löytyy sana Kuolema. Tässä ajasta ikuisuuteen tarkoittaa juuri sitä.

1. Death at La Fenice, 1992 (suomeksi Kuolema oopperassa, 1997)
2. Death in a Strange Country, 1993 (suomeksi Kuolema vieraalla maalla, 1998)
3. Dressed for Death, 1994 (suomeksi Kuolema väärissä vaatteissa, 1999)
4. Death and Judgment, 1995 (suomeksi Kuolema tekee tiliä, 2000)
5. Acqua Alta, 1996 (suomeksi Kuolema tulvan aikaan, 2001)
6. The Death of Faith, 1997 (suomeksi Ajasta ikuisuuteen, 2001)
7. A Noble Radiance, 1998 (suomeksi Ylimyksen kuolema, 2002)

Poikkeus
8. Fatal Remedies, 1999,  (suomeksi Kohtalokkaat lääkkeet,  2002 ), bloggaan tästä 4.9.2016 ja tämä oli minusta parempi, vaikka kirjan alku oli kummallinen.

(Tämä oli vuoden 2016 sadas bloggaus ja kaikkien aikojen 800:s)