tiistai 26. heinäkuuta 2016

Åsa Larsson: Uhrilahja



Åsa Larsson: Uhrilahja, alkuteos Till offer åt Molok, suomentanut Kari Koski, Seven-pokkari Otava 2013. Sivumäärä 364.

Åsa Larsson (s. 28.6.1966) on ruotsalainen kirjailija, joka täytti juuri 50-vuotta. Olen lukenut edeltävät teokset: hurjan Aurinkomyrskyn (2003), Suden taipaleen (2006),  Mustan polun (2007), Kunnes vihasi asettuu -kirjan (2008) ja nyt siis Uhrilahjan.

Dekkarisarjan päähenkilö Rebecka Martinsson on alunperin Kiirunasta, mutta toimi Tukholmassa asianajotoimistossa, josta on palannut kotiseuduilleen. Rebeckalla on jonkinnäköinen suhde entiseen työkaveriinsa (tai on pomo) Måns Wenngreniin. Poliisina vaikuttaa monen lapsen äiti Anna-Maria Mella, ja Stålnacke, oikeuslääkäri Lars Pohjanen, ja Rebeckan naapuri ja isähahmo leskimies Sivving.

Jokaisessa kirjassa tapahtuu raakoja murhia, ja pimeitä voimia on liikkeellä. Tässä tarina alkaa karhusta, joka syö vahtikoiran, kun karhu on kaadettu sen vatsasta löytyy ihmisen peukalon luu. Sivvingin naapuri Sol-Britt Uusitalo löytyy kuoliaaksi heinähangolla pahoinpideltynä. Hänellä on ollut kuolleen poikansa lapsi Marcus hoidossa. Poika on ollut yliajon uhri, syyllinen on paennut. Sukua riivaavat väkivaltaiset kuolemat.

Kirjan tapahtumat ajoittuvat lokakuun loppuun, mutta rinnalla kulkee Sol-Britt Uusitalon isoäidin tarina, neiti Elina Pettersson  tulee 21-vuotiaana viattomana, raikkaan kauniina opettajaksi pohjoiseen Kiirunaan, josta on löydetty rautamalmia, ja varustautuminen ensimmäiseen maailmansotaan ja maailmansota vaurastutti kaivosten omistajia. Kiirunassa nuoria naisia vokottelevat hienovaraisemmin isännöitsijä Hjalmar Lundbohm ja ylikaivosvouti Fasth väkivalloin. Nykyajan murhenäytelmä kulkee paloittain eteenpäin, pitkään kolutaan vääriä johtolankoja ja pidätetään vääriä henkilöitä, mutta lopulta yhteydet ja tekijä selviävät, ja linkki menneeseen paljastaa motiivin, joka lopulta on raha.

Rebecka Martinsson jatkaa tutulla tyylillään, hän ui aina vastavirtaan. Syyttäjien nokkapokassa hänet hyllytetään tutkimuksista. Hän jättäytyy töistä pois ja tekee tutkimuksia omaan lukuun oikeuslääkäri Lars Pohjasen ja tulipalossa vaurioituneen Krister Erikssonin kanssa. Rebeckan etäsuhde Månsiin katkennee seuraavassa kirjassa, sillä Rebecka lähenee Kristerin kanssa. Krister ottaa hoiviinsa murhatun naisen pojanpojan Kristerin, joka on rankasti koulukiusattu. Poika on taantunut traumoissaan elämään koirankopissa yhdessä monien koirien kanssa, mutta Kristerillä on aikaa ja kärsivällisyyttä saada Kristeriä "inhimilliseen maailmaan", joka tosin on tämän kuvauksen mukaan hyvinkin paha, ja väärien viettien vääristämä.

Åsa Larssonin Uhrilahja on hyvä dekkari, jonka vahvuutena on voimakkaiden viettien kuvaaminen. Henkilökatras on tuttu aiemmista osista, ja tarina ja henkilöt kehittyvät. Vaikka kirjailija on lakimies, ratkaisut tulevat usein oman käden kautta tai oman oikeustajun mukaisesti. Vastakkain asettelut ovat jyrkkiä ja toiminta on rajua. Rebecka Martinsson ei ole itsekään mikään pehmo, kova luu niin yksityiselämässä ja töissä. Tätä kovuutta hän ei itsekään tahdo henkisesti kestää.

Menneisyyden sovinistisiat (Fasth ja Lundbohm) olivat yhteisön arvostettuja jäseniä, joita tosin katsottiin karsaasti.
"Ylikaivosvouti Fasth marssii Kiirunan läpi. Hän on kuin elävä lumiaura. Ihmiset väistyvät syrjään, pikaisia tervehdyksiä, hatunnostoja, niiauksia, vaivihkaisia katseita".  s. 311

Krister puuttuu Marcuksen koulukiusaamiseen sivuilla sivuilla 316-320, vierailessaan Niemen omakotitalossa. Perhe ja poika kieltävät ensin kaiken kiusaamisen ja syyttävät Marcusta. Kun Krister kertoo tietävänsä perheen nostavan kaikenlaisia tukia, mutta työskentelevän pimeästi.  Krister ymmärtää, että perheen poika jatkaa kiusaamista jonkun toisen uhrin kanssa, mutta ehkä Marcus saa olla rauhassa. Tässähän tukia huijaava Niemien perhe elelee leveästi, on uima-allasta, monta autoa ja käydään rentoutumassa Thaimaassa. Perhe rahoittaa elämänsä yhteiskunnan tukirahoilla ja pimeillä töillä. Pimeä työ on laitonta veronkiertoa, tukien väärinkäyttö täyttää minusta petoksen tunnusmerkistön.

Muualla blogistaniassa
Toukokuussa 2012: Susa analysoi tätä Järjellä ja tunteella blogissaan ja suitsuttaa tätä hyväksi
Kesäkuussa 2012. Kirsin kirjanurkassa tätä luonnehditaan Larssonin parhaaksi
Heinäkuussa 2012 Leena Lumi piti tätä vuoden parhaana (siihen asti) ja Leena Lumi kiinnitti huomiota samoihin asioihin, eli naisen olevan pohjoisessa pelkkää riistaa, ja koirien kovaan kohtaloon. Lumin arvioon on saatu kirjan tunnelma hyvin taltioitua.


Ostin kirjan ruotsiksi Tukholmasta. Lainaus sivulta 331, eli sama kuin yllä: Övergruvfogde Fasth marscherar genomkiruna. Han som en levande plog. Folk viker undan, det är hastiga hälsingar, lyfta mössor, knixanden, förstulna blickar.


Olof Palmen kadun Alfa Antikvariatista sain sen 10 kruunun hintaan. Till Offer åt Molok on valittu vuoden 2012 Ruotsin parhaaksi rikosromaaniksi.


Itse pidän kaikista Åsa Larssonin Martinsson-kirjoista, ja henkilökohtaissti pidän enitenn Mustasta polusta ja teoksesta Kunnes vihasi asettuu, myös Aurinkomyrsky on vimmaisen hyvä, ja yllä kuva Ruotsissa myynnissä olevan kirjan kannesta, hieno kansi. Aurinkomyrsky valittiin parhaaksi debyytiksi, muitakin palkintoja Kiirunassa syntyneelle juristitaustaiselle kirjailijalle on sadellut. Onnea Åsa Larssonille Jokken kirjanurkastakin.

20 kommenttia:

  1. Edelleen odotan tälle sarjalle jatkoa! Uhrilahja oli hyytävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ikään odotan jatkoa, ja joka kirja ollut erilainen, eli sikälikin poikkeava sarja, luultavasti yksi osa on ounasteltu vielä tulevan?

      Poista
  2. Pistän tämän mieleen! Vaikuttaa jännältä!

    VastaaPoista
  3. Larsson on hyvä. Jo Aurinkomyrsky teki vaikutuksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, Aurinkomyrsky oli hyvä, mutta kakkososa Sudentaival oli minusta huonoin näistä, mutta sekin ihan kelpo kirja.

      Poista
  4. Minun on aina ollut vaikeaa suhtautua Åsa Larssonin kirjoihin täysin vakavasti, ja ovatkin innoittaneet suunnittelemaan parodiadekkarisarjaa, jonka tapahtumat sijoittuisivat Sorseleen Ruotsin Lappiin. Se on sellainen hyvin unelias pikkupaikka, missä ei todennäköisesti oikeasti tapahdu mitään. Ehkä näitä pitäisikin lukea ennemmin esimerkiksi kauhukirjallisuutena kuin varsinaisina dekkareina?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla kakkososan kanssa oli vaikeuksia, kun piti selittää Aurinkomyrskyn "tapahtumat", mutta jatkossa ei ole paljoa selitelty :)

      Totta, että nämä eivät ole perinteisiä dekkareita, ja ovat jokainen varsin erilaisia, mutta eivät kovinkaan realistisia eikä autenttisia tosia.

      Riski joutua henkirikoksen uhriksi ei varmaankaan ole näin suuri, mutta henkirikoksia tapahtuu ja ihmisessä on paljon potentiaalista pahuutta, ja sitä myös ilmenee globaalisti.

      Kirjallisuuden ei minusta tarvitse kuvata autenttisesti ympäristöä, vaan se voi poimia kiinnostavia kohteita tai kärjistää.

      Minua ei dekkareiden maailma erityisemmin haittaa, mutta tunnustan, että minua närästää ns. historialliset romaanit, jossa "keksitään" tapahtumia ja dramatisoidaan tilanne.

      Luultavasti tavallisen ihmisen arjessa on joko paljon dramatiikkaa ja tapahtumia, tai jos ei ole, niin niitä keksitään omassa päässä tai kuunnellaan juoruja,

      Poista
    2. Hesarissa oli pari vuotta sitten hyvä artikkeli, jossa pohdittiin, että nämä uudenlaiset ruotsalaiset dekkarit ovat oire arvojen koventumisesta yhteiskunnassa. Pahuus mytologisoidaan joidenkin toisten ominaisuudeksi, kuten nykyään Suomessa köyhyys ja sairauskin nähdään entistä useammin niiden toisten ominaisuuksiksi ja omaksi syyksi, jonka kanssa meillä muilla ei ole mitään tekemistä. Vertailun vuoksi joku Don Winslow kirjoittaa äärimmäisestä pahuudesta ja julmuudesta, mutta kirjoittaa esiin myös kontekstin, josta käy ilmi, ettei pahuus ole vain yksilöiden ongelma. En tietenkään ole sitä mieltä, etteikö Larsson tai kuka tahansa muukin ruotsalainen dekkarikirjailija saisi kirjoittaa mistä haluaa. Minua hän ei vain ole saanut täysin puolelleen. Hyvä, että hänen kirjansa kuitenkin miellyttävät näin monia muita.

      Sehän on sinänsä Suomessakin totta, etteivät syrjäseudut ole mitään auvoisia onneloita vaan henkirikoksia tapahtuu suhteessa enemmän kuin kaupungeissa, samoin seksuaalirikoksia, kuten esimerkiksi Koutokeinossa.

      Poista
    3. Tuossa asiassa on varmasti vinha perä, eli asenteet ovat koventuneet, ja ihmiset, jotka ovat saaneet ns. hyvinvointiyhteiskunnalta ilmaisia koulutus, terveyspalveluja pitää kaikkea saavutettuna omana ansionaan.

      Totta myös että kirjat ja tiedotusvälineistä voi tulla vino kuva, ja turhia pelkoja.

      Ruotsalaisa dekkareita olen lukenut vain Stieg Larssonilta 3, Henning Mankellilta 13, Jens Lapidukselta 2, Åsa Larssonilta 5. Kaksi viimeksi mainittua ovat juristeja, eli heillä on varmasti tarkat tiedot, mikä on riski joutua väkivallan uhriksi, kuka väkivaltarikoksia tekee, ja mitkä tuomiot niistä tulee.
      Suomessa "Noin 80 % hen­ki­ri­kok­sis­ta ja 70 % pa­hoin­pi­te­lyis­tä teh­dään al­ko­ho­lin vai­ku­tuk­sen alai­se­na "
      Lähde: http://www.vakivalta.rikoksentorjunta.fi/fi/index/vakivallanmuotoja/alkoholijavakivalta.html

      Varsinkin maailmalta tiedotusvälineissä raportoiduista pitkäkestosissa väkivalta ym tapauksista on ilmennyt, että lähiympäristö ei ole havainnut mitään poikkeavaa, ja ns. kulissi on ollut kunnossa.

      Poista
  5. Sama juttu, jatkoa odottelen. Minun mieleiseni sarja.

    VastaaPoista
  6. Oi Jokke, tämä on varmaan yksi maailman parhaita dekkareita! Tämä pysyi vuoden loppuun asti parhaani ja olisi listallani, jos pitäisi (pakosti:) listata elämän TOP20 trillerit. Ja niitä on tullut sentään luettua tosi paljon.

    Kiitos sanoistasi♥ Sinulla on AINA tunteita: Rakastan löytää niitä myös rivien väleistä:)

    Åsa julkaisee harvoin, mutta kun hän sen tekee, hän päihittää aina muut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)
      Kiva, että löydät ajatuksia rivien völistä. Niitä tulee joskus hyvien kirjojen bloggauksiin. Minusta hyvistä kirjoista tulee hyviä bloggauksiakin.
      Odotan itsekin innolla Åsa Larssonin seuraavaa.

      Poista
  7. Åsa Larsson on hyvä kirjailija - kiva että kaikki ei Tukholmast

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (paljon pokkareita eurolla kirppareista, ei kannata maksaa ylimaksua)

      Poista
    2. Totta, maksoin 10 kruunua, ja olisi ollut tarjontaa, ostin vain muutamia kirjoja Tukholmasta, reissu, kun päästiin kirjakauppoihin, ei ollut enää majoitusta, joten kaikki, minkä osti piti kantaa :)

      Poista
    3. Ennen blogiaikaa tuli luettua Mankkellin Wallander-sarja. Siinä oli paljon sellaista hyvää, vaikka rikokset olivat monesti aika raakoja

      Poista
  8. minun Tukholman vihjeitä: http://hannelesbibliotek.blogspot.se/search/label/Antikvariat%20Loppis%20Stockholm

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monipuolista tarjontaa :)

      Kävin Gamla Stanin antikvariaatissa kesällä....

      Poista