maanantai 16. marraskuuta 2015

Agatha Christie: Bertramin hotellissa



Agatha Christie: Bertramin hotellissa, At Bertram's hotel, 1965, suomentaja Simo Mäenpää, teos on kuvan mukaisessa yhteisniteessä sivuilla 1- 200/392. Suuri Suomalainen Kirjakerho WSOY 1988.

Neiti Marple asustaa Bertramin hotellissa. Kirjailija Raymond West ja hänen taiteilijavaimonsa Joan* halusivat maksaa Janelle matkan jonnekin ja ehdottivat Bournemouthia tai Torquayta, mutta Jane haluaa Lontooseen Bertramin hotelliin, joka henkii dickensiläistä ajanpatinaa, vaikka hotelli on vesijohtojen osalta moderni. Neiti Marple oli yöpynyt hotellissa yli 50 vuotta sitten, kun hän oli 14-vuotias. Jane Marple käy palttinakangasostoksilla Lontoossa ja ainakin Madame Tussaudin vahakabinetissa. Kirjassa tarkastellaan paljonkin hotellin arkea, rutiineja, henkilökuntaa ja vieraita, mutta myös Lontoota ja sen seutuja.

Kirjan tapahtumat lähtevät  hiljalleen käyntiin 17.11.1955. Neiti Jane Marple havainnoi hotellin asukkaita, joista kuuluisin on räväkkä nainen Bess Sedgwick, joka on elämässään kokenut paljon, lentänyt Atlantin yli, toiminut vastarintaliikkeessä ja on edellen taitava ratsastaja, hän pitää nopeista autoista. Bess itsekin toteaa, että seikkailut ovat kuin huumetta hänelle. Neiti Marplen vanha ystävä lady Selina Hazy valottaa Marplelle Bessin räväköitä elämän vaiheita, karkaamista kotoa, avioliittoja. Bess naitettiin vanhalle irstailijalle Conistonille karkumatkansa jälkeen, Bess oli karannut Irlannissa vanhempiensa tyköä 16-vuotiaana miespalvelijan kanssa. Aviomiehet ovat entisiä, Johnnie Sedwickin niska katkesi ratsastuksessa ja Conisto oli kuollut jo aiemmin. Lisäksi puhutaan Bessin miehistä enemmänkin, Becker on huvipurren omistaja, ihmettelin, onko korkea meriitti omistaa huvipursi? Nykyisin Bess Sedgwick seurustelee  Ladislaus Malinowskin kanssa, joka on kaksinkertainen autoilun maailmanmestari (missä luokassa, jäi minulle epäselväksi). Malinowski pitää myös nopeista autoista ja vaarasta. Kaikesta reippaudestaan huolimatta Bess Sedgwick jähmettyy hotelliin tulevien vieraiden takia. Syypää on hänen oma salattu 19-vuotias tyttärensä Elvira Blake, täysikäisenä Coniston omaisuuden perijä, jolla on mukanaan holhooja eversti Luscombe. Bessin kannalta hotelliin  tulee töihin toinenkin epämieluinen henkilö menneisyydestä Michael Gorman, Irlannista.

Bertramin hotellissa on sekalaista seurakuntaa ja yllättäviä vieraita. Ostosten lomassa neiti Marple (sala)kuuntelee hajanaisia, mutta kiinnostavia keskusteluja.

Toisaalla Scotland Yard tutkii isojen ryöstöjen sarjaa.

Dekkarissa kestää varsin pitkään ennen kuin mitään rikollista edes tapahtuu. Lopulta hotellista katoaa kunnianarvoisa, mutta höppänä kaniikki Pennyfather. Irlannissa tapahtuu yllättävä junaryöstö, jossa on mukana kirkonmies. Sitten eräs henkilöhahmo ammutaan.

Jane Marplen kaksiviikkoinen hotelliloma päättyy, mutta Scotland Yard hakee hänet takaisin selvittämään kaniikin löytymistä. Samalla Scotland Yard selvittää yhdessä Jane Marplen kanssa  junaryöstön, ryöstöliigan aivot, rahoittajat, kaniikin katoamisen, ja yhden murhan oikean tekijän.

Parasta teoksessa on hotellimiljöön kuvaaminen. Juonessa olisi aineksia enempäänkin, mutta motiivit ja tekijät ovat arvattavissa. Toiseksi henkilöt ovat liian kliseisiä, ettei teoksessa synny kunnon jännitettä. Tämä on liian rutiinilla kirjoitettu. Niteessä on myös Poirot-seikkailu Vuoksi ja luode, joka on samantyyppinen, alkaa lupaavasti, mutta lässähtää. Myös siinä ratkaisut  tai ratkaisun avaimet löytyvät Irlannista. Molemmissa kirjoissa kestää varsin pitkään oivaltaa, mikä on se rikos, joka pitää selvittää. Lisäksi ratkaisu on lopulta varsin outo.

Tämä blogi on kirjoitusvirheiden kukkaketo ja niin myös tämä painos, muutamia kirjoituskukkasia:
Avaamaan nändessäni s. 52
Palttinakagas tarjoukseen s. 52
Kuinka vaha olit? s. 75
että tunette tytöt s. 75
Lopuksi vielä
En, hän mylvänti s.200

Mylviä on hyvä sana ja mylväistä on hauska ilmaisu, mylvähtää tämä bloggari.
****
Yleensä muissa teoksissa kirjailija Raymond West on Neiti Marplen sisarenpoika ja Joan hänen vaimonsa. Tässä Joan on sisarentytär ja Raymond hänen miehensä. Tai tämän käännöksen mukaan.
Joan on taidemaalari, jonka teokset olivat 20 vuotta sitten moderneja, hänet on esitelty kokoelmassa Kolmetoista. Joan ja Raymond lähestyvät viittäkymmentä. Raymondilla ja Joanilla on kaksi poikaa. David on töissä rautateillä ja esiintyy Marple-dekkarissa Paddingtonista 16.50, toinen poika Lionel kerää postimerkkejä.

TV:stä tämä tulee 31.7.2016
*****
Neiti Marple jutut
Murha maalaiskylässä 1930, blogattu 11.11.2014
Kolmetoista 1932, novelleista koostuva kertomus, blogattu 18.9.2015
Ruumis kirjastossa 1942 blogattu 22.10.2015
Syyttävä sormi 1943, blogattu 13.8.2014
Kuolema ilmoittaa lehdessä 1950, blogattu 6.4.2012
Neiti Marplea ei petetä 1952, blogattu 8.9.2015
Salaperäiset rukiinjyvät 1953, blogattu 5.11.2015
Paddingtonista 16.50 1957, blogattu 16.9.2015
Lomahotellin murhat 1964,  blogattu 9,12,2014
Bertramin hotellissa 1965, blogattu 17.11.2015
Neiti Marple koston jumalattarena, 1971,  blogattu 9,12,2014
Neiti Marplen viimeinen juttu , 1976 blogattu 19.2.2014

Kaikkiin Agatha Christien kirjoihin löytyy linkki TÄÄLTÄ.

11 kommenttia:

  1. Jooh, muistikuvani kummastakin kirjasta ovat aika hämäriä mutta sen muistan että kumpikin jäi sinne heikompien Christie-kirjojen joukkoon, Vuoksi ja luode taisi olla vähän parempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Molemmat ovat joiltain osin hyviä, mutta kummastakaan en erityisemmin pidä lähinnä itse rikoksen ja siihen liittyvien asioiden vuoksi.

      Poista
  2. Muistan Berthmanin hotellin juonikuvion hyvin, joskin henkilöiden nimet ovat unohtuneet. Kielikukkaset ovat ikäviä kirjassa, joskus yksittäisinä ne voivat kutittaa nauruhermoja ainakin tv-ohjelmien suomennoksissa, , mutta kirjoissa ainakin yleensä kyllä vain ärsyttävät.
    Sinänsä hauska tuo listasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äh, kielikukka tuli itselläkin, siis Bertramin hotelli.

      Poista
    2. Itsekin oli vahingossa kirjoittanut Joanin ja Raymondin pojat kahteen kertaan, mutta onneksi bloggausta voi editoida :)
      Kommentit ovat hankalampia.

      Poista
  3. Miten voit onnistua löytämään Christie dekkarin, jota en ole lukenut;)

    Pidin kirjasta Vuoksi ja luode...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuoksi ja Luode on minulta alkuosiltaan hyvä ja Enoch Arden viittaukset olivat hyviä. Siinä minusta huijataan lukijaa, sillä pommituksissa kuoli enemmän porukkaa, kun kerrottiin, vaikka sehän oli yksi kirjan pointti.

      Tarkoitus on jatkaa vielä tätä Christie urakkaa kuudella tuotoksella, muutamalla näytelmällä ja parilla muulla Christie bloggauksella, sitten siirrytään normaali päiväjärjestykseen ja keksitään jotain muuta, huvittaisi lukea Dorothy L. Sayersit:)

      Poista
  4. En ole koskaan kuullutkaan tästä kirjasta. Olisi kiva lukea enemmän neiti Marplen juttuja. Ole oikeastaan lukenut vain Poirotin juttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin pikku poikana mieluusti Poiroteja, mutta vanhempana pidän myös Marpleista miltei enemmän, niitä on huomattavasti vähemmän kuin Poirot-tarinoita.

      Poista
  5. Mahtavia nuo kielikukkaset! :) Olen lukenut tämän varmaan neljä kertaa, ensimmäisen kerran ollessani yläkoulussa. Siinä samassa kirjassa oli muuten tuo yllämainittu Vuoksi ja luodekin. Siitä en kyllä muista mitään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)

      Luultavasti luin tämän nyt ensimmäistä kertaa. Pienenä en ymmärtänyt Marplen menetelmää, jonka vanhempana huomaa hyväksi.

      Poista