tiistai 6. lokakuuta 2015

Agatha Christie: Ruskeapukuinen mies


Agatha Christie: Ruskeapukuinen mies, The Man in the Brown Suit 1924, suomentanut Saima-Liisa Laatunen, WSOY 1985, Sivumäärä 280.

Ruskeapukuinen mies -teoksen alussa Nadina, "venäläinen" tanssityttö päättää kiristää pomoaan Everstiä. Nadina on vakooja kuten häntä tapaamaan tullut valekreivi Sergius Paulovitch. Heidän tuntematon esimiehensä "Eversti" on jäämässä eläkkeelle. Nadina aikoo kiristää Everstiä, hänellä on Everstin organisoimasta timanttiryöstöstä joitain timantteja itselleen.

Teoksen päähenkilö on kuitenkin Anne Beddingfeld, jonka minäkerrontaa osa tekstistä on. Anne on nuori neiti, jonka ihmisen alkuperää tutkiva isänsä kuoli  ja jätti Annelle 87 puntaa 17 shillinkiä ja pari  pennyä. Anne asuu isän lakimiehen luona ja etsii vakituista työ- ja asuinpaikkaa. Hän näkee sattumalta miehen kuolevan maanalaisen asemalla ja valelääkärin häntä tutkivan. Kuolleen miehen vaatteet haisevat koipalloilta. Anne löytää koipallolta haisevan paperin. Seuraavaksi kuristetaan nainen Mill Housessa. Näihin liitetään ruskeapukuinen mies.

Myöhemmin ilmenee, että kuristettu nainen on Nadina, joka ei ole venäläinen vaan eteläafrikkalainen ja joka on ollut osallisena isossa timanttiryöstössä.

Timanttiryöstöön ja ihmisten henkilöllisyyksiin pureudutaan paljonkin kerronnassa. Timanttien perässä laukkaa useampikin taho, lisäksi Salainen palvelu yrittää saada Everstin satimeen.

Sir Eustace Pedler on rauhaa ja hyvää ruokaa, bridgeä rakastava mies, kuten hän päiväkirjassaan toteaa. Hänen rauhansa järkkyy helposti: "Tämä vuodatus johtuu siitä, että tänä aamuna  Guy Pagett (Eustacen sihteeri) astui makuuhuoneeseeni sähkösanoma kädessään ja  kasvot alakuloisina kuin hautajaisten palkatulla surijalla... ". Eustacen päiväkirja on sangen ironista, mutta hauskaa kuvailua. Sihteeriä Guy Pagettia epäillään ties miestä.

Kun Sir Eustace on ulkomailla, tapahtuu hänen omistamassa tyhjänä olevassa  Mill Housessa naisen murha. Oletetulla murhaajalla on ollut päällään ruskea puku. Vaikka mies on sileäksi ajeltu ja metrossa ollut valelääkäri oli parrakas, on kyse samasta konnasta.

Kuka murhan teki ja kuka ruskeapukuinen mies todella ovat kysymyksiä, jotka kulkevat uskomattoman hauskan ja jännittävän tarinan mukana.

Anne nuuskii naisen murhapaikkaa halutessaan reportteriksi, välillä hän tuntee koipallojen tuoksun. Anne löytää paikalta filmirullan, tai kotelon, kuten myöhemmin ilmenee. Hän ajautuu löytämänsä koipallolapun ja 87 punnan perintörahoilla Etelä-Afrikkaan matkaavaan laivaan. Laivalla käydään äärimmäisen kova kisa hytistä 17, lapussa on laivan nimi Kilmorlden Castle 17 1 22. Anne saa lopulta hytin n:o17, ja siitä seuraa ...

Samalla laivalla on myös sir Eustace, jonka oli pakko lähteä viemään erästä arkaluonteista postia. Laivalla on mielenkiintoisia henkilöitä kuten  rouva Clarence Blair eli Suzanne Blair, joka on Annen ystävä ja luotettu. Rouva sähköttelee miehelleen lähinnä raha-asioissa "'Sotkeutunut erittäin jännittävään arvoitukseen ole hyvä ja lähetä  minulle heti tuhat puntaa, Suzanne'. Otin häneltä lomakkeen ja huomautin, että hän voisi jättää pois ja-sanan ja lisäksi, ellei pitänyt välttämättömänä olla kohtelias, myös sanat "ole hyvä". Suzanne tuntuu kuitenkin olevan täysin holtiton raha-asioissa. sen sijaan että hän olisi hyväksynyt minun taloudelliset ehdotukseni, hän lisäsi neljä sanaa 'minulla on tavattoman hauskaa'".

Annea kosii myös Agatha Christien yksi vakiohahmoista eli eversti Race, Salaisesta palvelusta, mutta Annea kosivat muutkin mutta yksi vain saa.

Eräs kirjan suola on hauskat henkilöhahmot. Alussa mainittu kreivi Sergius Paulovitch on nimeltään Arthur Minks, mutta on laivalla lähetyssaarnaaja Edward Chichesterin hahmossa. Seuraavaksi hän on neiti Pettigrewin hahmossa, "neiti" on Sir Eustacen uusi sihteeri, joiden lukumäärä muuttuu jatkuvasti ja aina kasvaa.

Tarina on kuitenkin reippaan Annen seikkailua Englannissa, Etelä-Afrikassa ja Rhodesiassa, missä hän pääsee salamyhkäisten tapahtumien keskipisteeseen, saa timantit haltuunsa ja konnat kimppuunsa. Timanttivarkaudesta on syytetty viattomia ja he ovat saaneet siitä rangaistuksen.

Agatha Christien (1890 - 1976) Ruskeapukuinen mies on hyvin juonivetoinen kirja, jota on vaikea kuvata ilman juonen selostamista. Siinä on minusta erittäin vauhdikasta menoa, ja paljon huumoria, sekä  kuivaa englantilaista huumoria että räiskyvää menoa. Vaikka Anne ja Annen kumppanit joutuvat tiukkoihin paikkoihin, ei jännitys ole ahdistavaa.

Kannessa on hytin 17 avain ja varastetut jalokivet.

Kaikkiin Agatha Christien dekkareihin löytyy linkit Vanha Hyvä aikani bloggauksen lopusta.

8 kommenttia:

  1. Tämä on Christien dekkareista yksi suosikeistani, jonka hyvin voisin lukea uudelleenkin. Tässä on jotain samanhenkistä kuin Tommy ja Tuppence -tarinoissa, joista pidän hyvin paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta Anne on reipas kuin Tuppence. Luin alkuvuodesta loput Toomy ja Tuppencet, hyviä kirjoja jopa omalla tavallaan myös Kohtalon portti.

      Poista
  2. Samoissa tunnelmissa, yksi Christie-suosikkejani. Hyväntuulinen ja hauska seikkailu jossa on jännitystä ja juonenkäänteitä juuri sillai sopivasti, huonoin asia tässä on että Anne Beddingfeld ei läsnäolollaan enää muita kirjoja koristanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, näissä jännäreissä on aina kertakäyttösankaritar, mutta Anne on minusta heistä paras.

      Poista
  3. Koeta kestää. Sinulle on haaste blogissani. http://ullankirjat.blogspot.fi/2015/10/kysymyksia-ja-vastauksia-haaste.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, paneudun tähän loppuviikosta tai -kuusta.

      Poista
  4. Kiitos Jokke. Odotan sinultakin vastausta erityisesti viimeiseen kysymykseen. En ole tehnyt virhettä, vaan kumpikin sana on isolla kirjaimella. Olen tarkistanut sen moneen kertaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä pitääkin pohtia
      "Intohimoisesta Sienestäjästä", MInulle tulee mieleen ihminen joka on kiinnostunut sienistä laajemmin, niiden elämästä, kasvusta, ominaisuuksista, symbioosista isäntäpuun kanssa, niiden käyttötavoista. Itsekin "bongaan" sieniä metsästä, mutta en kerää muita kuin keltavahveroita syötäväksi. Tatit ovat hyviä, mutta usein niitä on syöty. Mummoni oli kova sienestämään, hän osasi kerätä sieniä ryöpätä, suolata ym

      Poista