perjantai 4. syyskuuta 2015

Reijo Mäki: Sheriffi



Reijo Mäki: Sheriffi, pokkaripainos 2014, kovakantinen kirja ilmestyi 2012, Otava, sivumäärä pokkarissa on 412.

Turkulaistunut Siikaisilla syntynyt Reijo Mäki (s.1958) osaa kirjoittaa jännitysdekkareita. Mäen Vares-dekkari Sheriffi on minusta sieltä paremmasta päästä. Mäki vie kaksoismurhan sisältävän Sheriffi -tarinan suhteellisen hyvin ratkaisuun. Kirjassa on tuttuun tapaan prologi, seitsemän osaa ja epilogi.

Juoni ja henkilöt,  lähtökohtia
Sairaslomalla oleva poliisi löytyy kiikkumasta äitinsä ja vaimonsa morsiushuntu päällä pihakeinusta.  Johannes Pietari Salomaa on 36-vuotias eronnut ja traumatisoitunut poliisi, joka oli ollut kahdesti YK-joukoissa. Salomaan ex-vaimo, uskossa oleva Pamela, on hammaslääkäri, jolla on parin kahden lapsen huoltajuus. Talon sisältä löytyy surmattuna myös Salomaan tyttöystävä keski-ikää lähestyvä tilitoimistoyrittäjä Anneli Vasama. Murha on tapahtunut Turun Pajamäessä.
Poliisi on lopettanut keinumurhan tutkimukset, mutta vainajan äiti Kreeta Vasama, paraislainen nykyään naissuhteessa elävä järkevä (tämä on minun luonnehdinta ei Mäen) nainen, palkkaa Vareksen selvittämään tappajan, jonka asian Vares tekeekin.

Kaksoismurhatutkimus
Reijo Mäki on minusta saanut tähän kiinnostavat henkilöt, joilla kaikilla on omat motiivinsa murhaan. Salomaan ex-vaimo seurustelee nykyisin Salomaan ex-poliisipartiokaverin ja ex-poliisin Markon Erkan kanssa. Vasaman suvusta löytyy myös "kiinnostavia tyyppejä", mutta eniten palstatilaa saa mystinen neljän miehen rikolliskopla "Raatimies", johon  kuuluvat Kalle Shostakovitch, Seppo "Soonmoro" Rahja, Rauli "Sylvi" Kekkonen ja Pekka Koskenlaskija. Murhatutkimus rullaa minusta eteenpäin nykydekkarin mukaan, kaikki vihjeet käydään läpi, ja jossakin vaiheessa tulee läpimurto, aika yllättäväkin. Sheriffi ja sheriffijulisteiden linkittyvät näppärällä tavalla rikokseen.

Henkilöistä huomioita
Hahmokatras on runsas, ja ihmisistä tehdään karikatyyrejä, joita vuorollaan irvitään. Vakiona on Ruuhio, Kyypakkaus ja  novellikirjailija Luusalmi. Lisäksi Vares törmää naisista pitävään hakkeriin Harriet Potteriin eli Anki Erikssoniin, joka kylläkin luopuu valeasustaan ja piehtaroi Vareksen kanssa lakanoissa. Lisäksi vainajan Pamela-vaimon uskonkavereita tarkastellaan ironisesti, kuten Marko Mallasmaata, jonka vaimolla on silikonit, minusta täysin tarpeeton huomio.
Tuttuun tapaan Luusalmi saa horisevista juopoista eniten tilaa, hänellä on sutinoita ja kahinoita tyttöystäviensä kanssa ja  Luusalmi debytoi Jäkärlän Uuden Runouden Yhdistyksen runoillassa. Luusalmen runo ei ole kaksinen, mutta hyvinkin kaksimielinen, josta ote sen kevyemmästä päästä

Nyt ei sula sokeri, maistuu kitkerältä karkki.
Satiaiset satuttaa, navan alla Nooan arkki ...

Runoiltojen yhteydessä mainitaan oikeita runoilijoita eli  Esa Hirvonen ja Kinnunen (Tapani), myös  Mika Kivelä, jota ei mainita, on myös turkulainen lavarunoilija. Minusta Kinnusen ja Kivelän runot ovat katu-uskottavia, eivätkä eroa välttämättä aina tematiikaltaankaan Luusalmen lyriikasta, mutta ovat jokseekin paljon parempia. Luusalmella loppusoinnut toimivat, mutta runo itse ei ole edes rytmillisesti tai soinnillisesti loppusoinnuistaan huolimatta toimiva (tulee ilmi vasta luettaessa ääneen). Runoillan kutsussa on minusta käytetty nykysuomen nasevaa ilmaisua eli Mullqvistia. Tämä Mullqvist -nimitys on hyvä kuvaamaan ja puhuttelemaan tiettyjä ihmisiä, Toivottavasti tämä blogisti ei ole mulkero eikä mullqvist. Useimmille mullqvisteille ei tosin kannata antaa suoraan rehellistä palautetta heidän tosiminästään.

Ennakkoluuloja lisää vai niistä eroon, Turkukuva
Lukija voi miettiä, lisääkö Luusalmen ja muiden hahmojen veistely ennakkoluuloja vai poistaako se niitä. Kirjassa puhutaan torin vieressä olevasta Ryssän kirkosta. Luultavasti tässä tarkoitetaan Turun ortodoksista kirkkoa. "Suomen ortodoksinen kirkko on toinen Suomen ns. kansallisista kirkoista", lähde täällä. Minusta venäläinen on venäläinen, eikä ole syytä käyttää mitään muuta termiä. Suomen ortodoksinen kirkko minusta kuuluu Konstantinopolin ekumeeniseen patriarkaattiin, ei Moskovan patriarkaattiin. Suomen ortodoksisuuden juuret ovat minusta syvällä ja on itäistä perua, ihmettelin heittoa. Minusta Turussa ei puhuta Ryssän kirkosta vaan Ortodoksisesta kirkosta. Turussa asuu myös venäläisiä, jotka rakentavat koko Turkua ja ovat turkulaisia, siinä kuin muutkin. Ripaus suvaitsevaisuutta tarvitaan. Turkulainen asukas on parempi kuin Vares-dekkarit antavat ymmärtää. Kaikki eivät kisko alkoholia juottoloissa. Rahamies ei ole paha mies. Hirvensalossa jotkut asuvat hienosti ja hulppeasti, eivät kaikki, Hirvensalossa on asumisoikeustaloja, vuokra-asuntoja ja kerrostalojakin, eivätkä edes kaikki omakotitalot ole Pitkänsalmenrannassa.

Loppuratkaisu
Lopullinen ratkaisu on tosin jo liian tyypillinen Vareksissa, eli konna ei jää poliisin haaviin, vaan elimoidaan muuten. Monesti Vareksen romanssin poikaset päättyvät verisesti, muutenkin loppu on täysin samanlainen kuin eräissä muissa vareksissa.

****
Reijo Mäki (s. 1958) on nykyään Turussa asuva kauppakorkeakoulusta valmistunut omalla sarallaan tuottelias ja monien mielestä laadukas kirjailija. Analyysistäni huolimatta tai sen ansiosta voin vakuuttaa, että Reijo Mäki on omassa lajityypissään ja kirjailijalokerossaan minusta Suomen paras. Tietenkin kukin päättää, kuinka iso tämä ekologinen lokero on ja viitsiikö ostaa lukemista sieltä. Painosmääristä päätellen lokerosta kirjoja kuitenkin ostetaan.

*****
Kirsi on blogannut tämän kirjanurkassaan näin.
Ketjukolaaja blogissaan Tahaton lueskelija näin

Olen blogannut
Black Jackin ja Valkovenäläisen täällä
Suomen Villin Lännen -trilogian, jonka avausosa tämä oli, jälkimmäiset osat olen blogannut
Cowboyn täällä
Intiaanin täällä

Olen blogannut Reijo Mäen toiseksi uusimman
Tulivuoren näin.

Mäellä on myös Roivas-sarja, olen blogannut Kruunun vasikan TÄÄLLÄ ja Slussenin TÄÄLLÄ.

Luusalmen Siivellä eläjän näin.

4 kommenttia:

  1. Kuuntelin tämän äänikirjana, ja tykkäsin tästä - oli oikein hyvää viihdykettä työmatkoilla. Muutama Vares-kirja on jäänyt kesken, kun juoni ja/tai henkilöt ovat olleen liian kömpelöitä, mutta tätä kuunnellessa ei tarvinnut kipristellä myötähäpeästä. :)

    VastaaPoista
  2. Kävin muutama vuosi sitten Turussa muutaman päivän lomalla eivätkä kaupungin jalankulkijat kunnostautuneet ainakaan vastaantulijoitten väistelyssä.

    Tuosta termistä "Ryssän kirkko", joka ei tässä puheena olevaa kirjaa lukiessani herättänyt minussa mitään huomiota, tulee minulle nyt esille poimittuna ensimmäisenä mieleen elokuva "Tähdet kertovat, komisario Palmu", jossa poliisimiehet tutkailevat vanhaa Helsinkiä kaukoputkella. Palmu kertoo löytäneensä putkella Uspenskin katedraalin ja joutuu täsmentämään Kokille, joka ei tunnista kirkon nimeä: "Ryssän kirkko."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tämä väistelyjuttu. Muutetettuani pääkaupunkiseudulta Turkuun, huomasin, että esim. Helsingin rautatieasemalla ei tule törmäyksiä, mutta Turun torilla tulee, vaikka siellä on vähemmän ihmisiä. Mutta myös siten, että edessä oleva pysähtyy tai vaihtaa suuntaa.

      Googlailin ja linkkaan sheriffi-juttusi tähän. Olet ottanut samasta "runosta" lainauksen. OLen itse asiassa kommentoinutkin sitä.

      Tiedän olevani heikoilla jäillä tässä kirkkoasiassa. Koin sen kuitenkin merkitykselliseksi. Minusta mielikuva on väärä (olen sitä perustellut yllä), toisekseen minusta kaikista leimaavista ja halventavista nimityksistä pitää päästä eroon. Tiedän Uspenskin katedraalinkin, toisaalta 1960-luvun Suomi-filmeissä (ja käännöksissä) käytetään nykymittapuun mukaan varsin leimaavia nimityksiä muistakin asioista.

      Poista