torstai 3. syyskuuta 2015

Patrick Modiano: Jotta et eksyisi näillä kulmilla



Patrick Modiano: Jotta et eksyisi näillä kulmilla, Pour que tu ne te perdes pas dans le quartier, suomentaja Lotta Toivanen, WSOY 2015, sivumäärä 136.

Luin kirjan Turun kaupungin kirjaston lukusalissa, kuva teoskappaleesta, se on modianomaisesti häilyväinen ja hämärä, kuten tämä teos, mikä on positiivinen määritelmä Modianon teoksia, jotka tarkastelevat muistamisen ja unohtamisen utumaista rajapintaa. Tämän teoksen avausluvussa mainitaan:  "Menneisyys oli ajan myötä muuttunut läpikuultavaksi ... usvaharsoiksi, joka haihtui auringossa". Tässä tapauksessa hyvä, sillä kertojan lapsuusmuistot ovat kipeitä.

Jotta et eksyisi näillä kulmilla -teoksen päähenkilö on kirjailija Jean Daragane, joka saa puhelinsoiton keskellä yötä. Hänen puhelinmuistionsa on löydetty. Gilles Ottolini tivaa kirjalija Daraganelta tietoja Guy Torstelista. Hänen mukanaan nainen oleva nainen Chantal Grippay ahdistelee myöhemminkin kirjailijaa Daraganea kertomaa tietonsa Ottolinille. Muistot ovat kipeitä, ettei niihin halua palata. Jean Daragane tekee kuitenkin taas matkan menneisyyteensä muutamaan eri tasoon, vastentahtoisesti. Kirjan nykyisyys on arvattavasti 2014, sillä edellisvuosi mainitaan 4.12.2012:ksi. Menneisyydessä tarkastellaan erästä kesää Jeanin lapsuudessa ja esikoiskirjansa Kesän pimeyden julkistamisen aikoja.

Gilles Ottolinikin on lukenut Daraganen esikoisteoksen ja haluaa tietää muistiossa olevasta Guy Torstelista, joka on myös mainittu kirjassa. Torstel linkittyy Jeanin vanhempiin...

Kesän pimeyteen Daragane ei ole kirjoittanut tositapahtumia kuin yhden, valokuvan ottamisen automaatilla, myöhemmin selviää, että väärennettyä passia varten, Modianon päähenkilö on taas muistelemassa tilannetta, jossa on haihduttava.

Miksi tällä kertaa on pakko poistua? Siitä kirja antaa epämääräisiä vihjeitä ja jokainen tekee omat päätelmänsä ja tiivistää usvasta totuuden pisaroita.

Voiko tämä olla sumun tiivistymä? (älä lue, jos haluat tehdä oman tulkinnan)
Tulkinta on tehty aika vähäisten viitteiden perusteella ja voi olla väärä, jotta en eksyisi tässä bloggauksessa.
Pikku-Jean asuu Annie Astrandin luona. Luultavasti Annie ei ole Jeanin äiti. Yöllä asunnossa rampataan. Anniesta on kiinnostunut siveyspoliisi. Onko tanssijan työpaikka bordelli? Annien mainitaan olleen vankilassa, ja pidätyshetki on määritetty 21.7.1952, jolloin hänen mukanaan on ollut kolme valokuvaa tuntemattomasta pojasta (Jeanista). Annie on vankilatuomion jälkeen vaihtanut etunimeään ja mennyt naimisiin ja Jean tapaa hänet nimellä Annie Vincent 15 vuotta varhaisempien tapausten jälkeen. Tekstissä mainitaan Colette Laurentin murha. Colette mainitaan Annien koulukaveriksi. Annie on pakenemassa. Annie ottaa Jeanin mukaan, ja Jeanilla on väärä passi. Annien rikos on tuskin kovinkaan törkeä, sillä hän matkustanee omalla nimellään? Vai onko hän tyhmä? Lapsen kanssa hän suuntaa Rivieralle. Annie puhuu Roomasta, mutta Rivieralla Annie haihtuu ja Jean jää yksin. Ainoa muisto Anniesta on lappu, jossa lukee osoite ja " Jotta et eksyisi näillä kulmilla".

Miksi muuten Jean ei halua puhua poliisin pelossa alussa Gilles Ottolinin kanssa? Jos tapahtumista on 60 vuotta (oletus, ajankohdat häilyvät, kuten muistotkin näissä modianoissa), kyse on varmasti muusta kuin pikkurikoksesta. Ottolinin löytämä puhelinmuistio on kadonnut Rivieralla, paikassa, jossa pikku-Jean on jäänyt yksin. Mitä iso-Jean siellä haahuilee?  Modianolaisten silhuttien pakkomielle on usein haahuilu.

Patrick Modianon Jotta et eksyisi näillä kulmilla on taattua Modiano-laatua. Usvassa näkyy menneisyyden mörköjä, mutta onneksi intiaanikesän vieno tuuli hajottaa ajatusautereen pois.

Rita on blogannut kirjasta näin
Ulla näin.

******
Ranskalainen Patrick Modiano on syntynyt vuonna 1945 luultavasti, myös syntymävuosia 1947 ja 1942 on ollut kirjojen takakansissa. Modiano  on vuoden 2014 Nobelin kirjallisuuden palkinnon voittaja. Kadonneen korttelin takakannessa viitataan hänen lapsuuteensa. "Varmana voi ehkä pitää, että Modiano on juutalaista syntyperää, hänen äitinsä oli unkarilainen näyttelijätär, että hänen isänsä katosi omille teilleen ...", lukee kirjan sivukannessa. Nämä ovat Modianolle hyvin tyypillisiä kirjojen  teemoja. Kadonneen korttelin Dekkerin äiti oli varieteetanssija, ja isästä ei ollut mainintoja. Tässä kirjassa vanhemmista ei ollut tarkkaa kuvaa, mutta Annie Astrand, jonka luona Jean Daragane asuu, on töissä tanssijana, ehkä toimenkuvaan kuuluu muutakin, kun asuntoon tehdään etsintä ja bordelli mainitaan ja lisäksi Annie on ollut vankilassa.

Patrick Modianon 
Kehäbulevardit olen blogannut täällä
Hämärien puotien kujan täällä
Villa Tristen täällä
Kadonneen korttelin täällä.


6 kommenttia:

  1. Hieno teksti. Pidän Modianon tyylistä. Minusta Modiano ei ollut missään nimessä yllättäjä viime vuonna. Häntä markkinointiin ihan turhaan niin viime syksynä. Aikamme kertojia on hurja sarja. Valitettavasti sieltä on poistunut joitakin, jotka olisivat ansainneet myös tuon palkinnon. Oletko muuten lukenut Botho Straussin Omistuksen, se on valtavan hieno kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)

      En ole lukenut Omistusta, enkä Botho Straussia, ilmeisesti varmaan pitäisi :)

      Poista
  2. Minulla on tämä justiinsa lainassa kirjastosta. Kuulostaa hyvin modianomaiselta mikä ei tietenkään ole mikään yllätys sinänsä. Katsotaan, miten tämän kanssa käy omalla kohdalla. Pari muuta teosta vielä tulossa lukuun ennen tätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On minusta Modianomainen aika paljon samoja tunnelmia on kuin muissakin teoksissa.

      Poista
    2. Minulle tämä ei täysin avautunut. Tarina oli sinänsä hieno, !mutta ehkä luin sen väärää aikaan, koska siihen oli vaikea tarttua.

      Poista
    3. Modianon tulkinta on minustakin hankalaa, se mitä yllä on on vain minun käsitykseni.

      Poista