tiistai 29. syyskuuta 2015

Agatha Christie: Neiti Pinkertonin salaisuus


Agatha Christie: Neiti Pinkertonin salaisuus, Murder is Easy 1939, suomentanut Eero Ahmavaara, WSOY 1985. Sivumäärä 280.

Intiassa  Mariporissa (Mayang Straitsissa) palvellut poliisimies Luke Fitzwilliam tapaa junassa mukavan mummelin neiti Pinkertonin, jonka mukaan hänen kylässään Wychwoodissa murhaillaan ihmisiä ja se on liian helppoa. Hän on menossa suoraan Scotland Yardiin kertomaan huolensa. Lontoossa neiti Pinkerton jää kuitenkin auton alle ja kuolee. Lavinia Pinkertonin mukaan seuraava uhri olisi tohtori Humbleby ja hänet on pelastettava. Kun  Luke Fitzwilliam näkee Humblebyn kuolinilmoituksen lehdessä, hän päättää mennä tutkimaan tilannetta paikan päälle. Hän ottaa yhteyttä ystävänsä Jimmy Lorrimerin serkkuun kolmikymppiseen Bridget Conwayhyn. Bridget asuu lordi Whitfieldin kihlattuna entisenä sihteerinä ja entisessä kotitalossaan. Lordi Gordon Whitfield julkaisee ilkeitä viikkolehtiä, ja on runnonut tiensä huipulle.

Lukella on peiterooli kirjantekijänä. Luke on tutkivinaan kansantaruja ja hautajaistapoja, ja kylällähän on ollut hautajaisia varsin runsaasti: tohtori Humbleby on kuollut verenmyrkytykseen, Tommy Pierce putosi tikapuilta, Amy Gibbs joi hattumaalia yskänlääkkeenä, rouva Horton kuoli vatsakalvontulehdukseen, ja herra Carter suistui virtaan.

Neiti Pinkertonin salaisuus -kirja kuvaa hyvin maalaiskylän ristiriitoja. Kylässä lakimies herra Abbott on ollut riidoissa eräiden murhattujen kanssa, tohtori Thomas hyötyy toisen tohtorin kuolemasta ja hänellä oli kollegansa tytär kiikarissa, taidemaalari Ellsworthy on maalatessaan käyttänyt Amy Gibbsiä mallinaan. Kaverilta löytyy outoja kuvia, ja oudoista esineistä. Neiti Honoria Waynflete väittää olleensa neiti Pinkertonin ystävätär ja hänellä on Lavinian kissa Wonky Pooh. Kirkkoherra Wake saattaa olla fanaatikko ja majuri Hortonin yllättäen kuollut vaimo on ollut hyvin hankala.

Seuraavaksi avaan hieman asetelmaa, en kuitenkaan syyllistä enkä motiivia, mutta tässä voi tulla välillisesti juonipaljastuksia.

Kylän henkilöt ovat riidoissa. Kyse on kuitenkin arkipäivän hankauksista. Murhaaja sen sen sijaan toimii toisin motiivein ja tavoin. Neiti  Pinkertonin salaisuus -kirjassa esiintyy lopussa myös tarkastaja Battle, joka on muutamassa Christie-dekkarissa myös Kohti nollapistettä -teoksessa, jossa murhaajan päämäärä ja motiivi olivat täysin identtinen. Minusta Agatha monisti murhakaavan, joskin tämä on todella erityyppinen teos, joka osoittaa Agatha Christien taitoa dekkaristina. Tässäkin murhaaja on täydellinen mielipuoli, joka punoi samoin kuin aiemman dekkarin narsisti pahan verkkonsa.

Kaikki epäilykset tuntuvat lankeavan rahvaanomaisen lordin niskaan. Pinkerton on jäänyt Rolls Roycen alle, vielä kun lordin autonkuljettaja kopautetaan ikiuneen hiekkasäkillä. Lisäksi Luke Fitzwilliam rakastuu lordin kihlattuun Bridget Conwayhyn...

Kannessa on punaista hattumaalia, ja kanarialintu. Pahan symboli on kirjassa vuohi. Runon säkeistö avaa motiivin ...

Kuten aiemmin mainitussa Kohti nollapistettä -teoksessa tässä loppu on varsin yllätyksellinen. Neiti Pinkertonin salaisuus on minusta hyvä dekkari.

Agatha Christien (1890 - 1976) etunimi alkaa A:lla, miltei kaikki dekkarit ovat myös laatua A, vaikka niissä ei olisikaan vakiohahmoja Hercule Poirot'a tai neiti Marplea. Tästä on tehty filmi, jossa salapoliisina on neiti Marple.

Kaikkiin Agatha Christien dekkareihin löytyy linkit Vanha Hyvä aikani bloggauksen lopusta.

7 kommenttia:

  1. Tämä kuulostaa mielenkiintoiselta, olen ehkä tämän joskus lukenut, mutta autuaasti ainakin unohtanut niin henkilöt kuin juonen. Tosin tuo kissan nimi sai jonkin rattaan pyörähtelemään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissa liittyy tavallaan tarinaan tosin mutkan kautta, wonky pooh nimisiä kissoja voi olla muuallakin, mutta googlasin nimi viite tähänkin kissaan löytyi googlessa minulla neljäs osuma,

      Poista
  2. Tiedän lukeneeni ja muistan tuon alkuasetelman (junakeskustelun ja sitä seuraavan auto-onnettomuuden) mutta oikein mitään muuta en muistakaan.
    Eli sopisi siis uudelleenluettavaksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse en ollut tätä välttämättä lukenut ennen, enkä varmaan ollut, hyvä dekkari minusta.

      Poista
    2. Tuntuu tutulta...ja hyvältä, vaikka Kohti nollapistettä onkin muistissa paremmin.

      Poista
    3. Minulle kävi Neiti Pinkertonin kanssa niin, että luin sen muutaman vuosi sitten eikä kirja silloin tehnyt mitään vaikutusta. Kun noin vuoden päästä aloin lukea Christie-kokoelmaani kirjojen ilmestymisjärjestyksessä, olin aivan ihmeissäni Neiti Pinkertonin salaisuuden kanssa. Olenko ihan totta lukenut tämän?

      Vasta tämän toisen lukemisen kautta kirja jäi mieleeni aika lailla erikoisena Christienä, sillä Luke tuntui hyvin harrastelijamaiselta poliisitaustastaan huolimatta. Tuttua oli toki maalaiskylän ristiriitaiset ja voimakkaat henkilösuhteet ja jollain tavalla murhaajan mielipuolisuuskin.

      Kuten sanoit, A-luokkaa!

      Poista
    4. Totta, tämä on erilainen Christie ja Luke on hyvin harrastelijamainen. Minusta dekkari, jossa ei ole vakiokaavaa, on usein kiinnostava.

      Poista