keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Agatha Christie: Rouva McGinty on kuollut



Agatha Christie: Rouva McGinty on kuollut, Mrs McGinty's dead 1952, suomentanut Eva Sikarla, WSOY SAPO, 1973, sivumäärä 223.

Hercule Poirot'ta pyydetään apuun, kun James Bentley on tuomittu kuolemaan rouva McGintyn "ryöstömurhasta". James Bentley, joka on luihun näköinen hermostunut poikamies, on saanut potkut asunnonvälitysliikkeestä, hän ei ole osannut myydä eikä palvella asiakkaita. Hän on ollut sopiva syntipukki, joskin hänet on myös "taitavasti" lavastettu syylliseksi. Rouva McGintyn rahat on varastettu ja piilotettu. Maaseutupoliisi Spencellä on olo, että 33-vuotias työtön ja rahaton McGintyn alivuokralaisena asunut Bentley ei voi olla murhaaja. Eikä olekaan, mikä selviää loppuun asti luettaessa. Poirot ponnistelee vielä naittaakseen Bentleyn.

Tapahtumapaikkana on kyläyhteisö, jonne Poirot muuttaa asumaan Summerhayesien luo, joiden iso maalaistalo toimii "majatalona". Meno on sangen rauhatonta, mutta Poirot on päättänyt kärsiä. Poirot'ta luullaan kreikkalaiseksi kampaajaksi. Poirot ilmoittaa olevansa maailman paras yksityisetsivä ja  lähtee seuraamaan kylmenneitä jälkiä.

Rouva McGinty on käynyt siivoamassa kyläyhteisön asukkaiden asuntoja. Vainajan sisarentyttäreltä ei heru lisätietoja, mutta Poirot saa selville, että vainaja rouva McGinty on ollut varsin utelias. Pari päivää ennen murhaa hän on ostanut mustepullon ja ollut kiihtynyt. Poirot tutkii vainajan tavarat, jotka ovat sisarentyttären hallussa. Kengät on kääritty lehteen. Lehdestä on leikattu artikkeli. Artikkelissa on esitelty neljä vanhaa henkirikosta ja kysytään missä eräät henkilöt ovat.  Dekkari on rakennettu lasten lorun "kuka tappoi rouva McGintyn" -mukaan, parempi motto olisi "curiosity killed the cat". McGinty oli liian utelias ja uskalias uteliaisuutensa jälkeen.

En lähde avaamaan juonta enkä henkilöitä. Asioiden tonkiminen nostaa pintaan pelkoa, ja pelko johtaa peittelyyn ja toiseen murhaan. Hercule Poirotilla on vain hataria todisteita, vaikka tietää varmasti syyllisen ja motiivin. Poirot käyttää loppuselvittelyssään murha-asetta ja pelottelee murhaajan tunnustamaan.

Agatha Christien dekkari Rouva McGinty on kuollut on lajissaan varsin kelpo. Siinä motiivi on sangen voimakas ja liittyy perinnöllisyyteenkin. Seikka, joka Christien dekkareissa vaikuttaa kahteen suuntaan. Tässäkin syyllisellä oli kylässä serkkupuoli, jota sukurasite ei ollut kohdannut.

Rouva McGinty on kuollut -dekkarissa esiintyy mukava dekkarikirjailija Ariadne Oliver ja tarkastaja Spence, jotka ovat myös dekkareissa Norsun muisti ja Ariadne Oliver on kirjassa Totuus Hallavan hevosen majatalosta ilman Poirot'a. Ariadne Oliver törmää tässä Poirotiin dekkarin puolessa välissä  ja viskaa vahingossa omenan siemenkodalla Poirot'a. Oliver muistelee heidän kohtaamistaan Kortit pöydällä -tarinassa. Oliverilla on asiaa näytelmäkirjailija Robin Upwardin luokse. Rouva Oliverin dekkarit halutaan siirtää näyttämölle. Oliver napisee projektista. Hänen mukaansa kirjat tuottavat aivan tarpeeksi, toisin sanoen verenimijät vievät siitä suurimman osan  ja näytelmien jälkeen vielä suuremman osan. Tällä Agatha Christie (1890 - 1976) luultavasti viittaa englantilaiseen verottajaan. Christie ainakin joutui 1960-luvulla tiettävästi myymään korkean verotuksen vuoksi filmioikeuksia. Rouva Oliver ainakin kärsii kirjan dramatisoinnista. Hänen sankaristaan suomalaisesta hontelosta kasvissyöjästä Sven Hjerssonista ollaan tekemässä norjalaista vastarintamiestä. Oliverin mukaan hänen lukijansa eivät hyväksy muutosta. Agatha Christie itse kirjoitti näytelmiä ja päätti jo varhain, että valitsee itse kirjat, jotka siirretään näyttämölle ja miten. Sama ei ilmeisesti pätenyt filmeihin.

Kaikkien yllättävin vuoropuhelu käydään kirjassa salapoliisi Sven Hjerssonin ja jonkun Karenin ihastumisesta. Oliver väittää, ettei "Sven Hjersson ei ole koskaan välittänyt naisista". Näytelmäkirjailija toteaa tähän:"Mutta ei hänestä voi homoa tehdä tällaisessa näytelmässä, kultaseni" Tämä dekkarin julkaisuajankohtaan nähden on varsin kummallinen ja voimakas lause. Asiaan liittyy paljon muutakin, osoittaako kirjailija sen, että fiktiivinen näytelmäkirjailija itsekään ei ole kovin kiinnostunut naisista, vaikka päättääkin repliikkinsä Ariadne Oliverille sanaan "kultaseni".

(Tämä ylläoleva siis oli siis kirjassa, tämä blogi liputtaa suvaitsevaisuuden puolesta, ammattilaista sopii arvioida vain tulosten, menetelmien ja käytöksen pohjalta, ymmärrätte varmasti).
****

Yle-TV1:llä tuli tämä Rouva McGinty on kuollut 16.10.2015 klo 21:35,Jaksossa on kohtaus, jossa tosiaan Poirot lukee lehteä! Lehdestä puuttuu juttu murhaajista, ja kysytään, että missä he ovat nyt.

Tekninen juonipaljastus mahdollisesti (älä lue)
Saa katsoa puhutaanko tv-toteutuksesta Kainin merkistä, joka tulee Raamatusta, Kainhan tappoi Abelin ja Herra merkitsi Kainin. Ei minusta puhuttu.
Erään lehdessä olevan rikollisen nimi on Eva Kane. Kane ja Cain luultavasti lausutaan englannin kielessä samoin. Se, kuka syyllinen on ja lopulta miksi, ei ilmene tästä, eli nautinnollista elokuvailtaa.

Kaikkiin Agatha Christien dekkareihin löytyy linkit Vanha Hyvä aikani bloggauksen lopusta.

6 kommenttia:

  1. Pitipä mainita että tämä taisi olla sarjan sisäisessä maailmassa yksi Poirotin näkyvämmistä jutuista, juttuja joihin viitattiin myöhemmissä kirjoissa kun Poirot haluttiin kreditoida mestarisalapoliisiksi. Ja erityisesti tietysti Kissa kyyhkyslakassa -kirjassa, jonka keskeinen henkilö oli sukua tai perheystävä Summerhayesille...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näissä kirjoissa on yllättävän paljon yhteyksiä, mitä en ole aiemmin tai en nytkään tajunnut. Lasten loruja Christie on käyttänyt paljon muitakin. Tässä minusta on kiinnostavaa tämä teatteriprojekti.

      Lisäksi Christien elämäkerran lukemalla löytää lisää yhteyksiä, mitä en ole aiemmin noteerannut, tässä lähinnä se, että kirjoittaa itse näytelmänsä, sekä Oliverin kommentit tietyistä dekkaristin arjesta. Minusta rouva Oliver on mukava hahmo.

      Poista
    2. Rouva Oliver on tosiaan sympaattinen hahmo, ja kiinnostava kontrasti toiselle dekkaristille, Dorothy Sayers kirjoitti myös itseään Harriet Vaneksi, mutta neiti Vane on enemmän draamaa ja rouva Oliver komediaa...

      Poista
    3. Totta olen lukenut Sayersin Myrkkyä, ja olen haalinut muita Sayerseja, jotka ajattelin lukea Christiesession jälkeen. Sinä olet muistaakseni lukenut ne englanniksi. Sayersin tausta ei olleut "kovinkaan konservatiivinen".

      Poista
  2. Minä luin tämän kirjan äsken uusintalukuna. Pääsin puoleenväliin, ennen kuin muisti syyllisen suhteen alkoi toimia.

    VastaaPoista