sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Isaac Bashevis Singer: Moskatin suku



Isaac Bashevis Singer: Moskatin suku, Tammi Keltainen kirjasto 1986, alkuteos 1950 jiddishin kielellä, suomentanut  englannista Jukka Kemppinen, 650 sivua.

Kirjan kansikuva on paljon puhuva, Singer kertoo tässä jiddishin kielellä kirjoitetussa tarinassa ensinnäkin juutalaisen Moskatin suvun vaiheista Varsovassa 1800-luvun lopulta vuoteen 1939. Kirja tarkastelee myös juutalaisyhteisöä sisältä sekä voimia, jotka vaikuttavat perheeseen ja juutalaisyhteisöön. Yleensä vältän sanoja, jotka kertovat ryhmän uskonnon tai alkuperän, mutta tämä kirja kertoo juuri juutalaisten asemasta 1900-luvun alussa Varsovassa ja Puolassa ensimmäisen maailman sodan jälkeen. Puolahan itsenäistyi tämän sodan jälkeen. Tiedämme kaikki hirvittävästä juutalaisten holokaustista, joka tapahtui toisen maailmansodan aikana. Tämän tarinan luettuaan ymmärtää tilannetta ennen holokaustia. Huomautan, että tämä bloggaaja on vain lukija, joten tämä kirjoitus perustuu tunnelmiin, jotka välittyvät tästä teoksesta, jonka täydelliseen ymmärtämiseen vaadittaisiin syvälliset tiedot juutalaisuudesta ja kirja luultavasti pitäisi lukea alkukielellä.

Moskatin suku -teoksen alussa leski Reb Meshulam Moskat menee uudelleen naimisiin itävaltalaisen oluttehtailijan lesken Rosa Frumetlin kanssa. Rosalla on tytär kaksikymmenvuotias Adele. Leskimies Meshulam on erityisen rikas, hänen menee kolmannen kerran naimisiin. Hänellä on aiemmista avioliitoistaan seitsemän lasta ja monia lapsenlapsia. Uusi avioliitto on leskimiehen haluista huolimatta kylmä, leskinaisen haluaa vain turvata asemansa ja naitettua tyttärensä. Meshulam Moskat omistaa ja ostaa kaupungista kiinteistöjä ja vuokraa niitä. Meshulam pitää perhettä pystyssä ja rahoittaa koko suvun elämän. Hänen suhteensa lapsiin ja vävyihin ovat hyvinkin kitkaiset. Tarinan edetessä hän saa sairaskohtauksen ja tajuaa, että lapset saamattomia, vävyt väärin valittuja. Hänen omaisuuttaan hoitaa Koppel, jolla on liian paljon valtaa, mitään ei ole enää tehtävissä ja suvun patriarkka kuolee. Tietyllä tavalla perhe ja suku on tuuliajolla. Koppel saa tiukemman otteen perheen talousasioista, lisäksi hän on siirtänyt varoja omaan hallintaansa. Hän on aina ollut rakastunut patriarkan Leah-tyttären. Perheen piirissä tapahtuu avioeroja, Leah lopulta menee naimisiin Koppelin kanssa ja he muuttavat Amerikkaan. Masha yksi Meslamin monista lapsenlapsista menee naimisiin kristityn kanssa ja kääntyy itsekin kristityksi. Mashan avioliitto perheen hyvästä sosiaalisesta asemasta huolimatta ei ole kovinkaan onnellinen. Muidenkaan lasten ja lastenlasten avioliitot ja elämä ei ole kovinkaan onnellisia. Syy onnettomuuteen on minusta osin aikakauden ankeus, mutta osin aviopuolisot itse aiheuttavat hankaluuksia liitoilleen.

Ensin Puolan yli vyöryvät ensimmäisen maailmansodan rintamalinjat. Sodan jälkeen Puola itsenäistyy, mutta taistelut ja levottomuudet jatkuvat. Kerronnasta tihkuu juutalaisiin kohdistuvaa syrjintää, joka pahenee ensimmäisen maailmansodan alettua. Sodan loppuminen ei kuitenkaan paranna tilannetta, vaan vuosien kuluessa Puolassakin asenteet kiristyvät ja syrjintä pahenee.

Syrjinnän ilmapiirissä juutalaisyhteisö tiivistyy. Kirjassa ilmenee, että juutalaiset eivät osaa puolaa vaan puhuvat pääosin jiddishiä. Heillä on omat tapansa ja oma tiivis yhteisö.

Kuten kerroin voin ymmärtää asioita väärin, ja useimpia asioita en ymmärrä lainkaan. Luullakseni kuitenkin myös juutalaisyhteisöön kohdistuu sisäisiä paineita. Vanha ikäpolvi kummastelee nuorta polvea modernismista (luultavasti väärä termi, mutta lukija ymmärtänee tarkoituksen), kuitenkaan nuori polvikaan ei ole yhtenäinen vaan sionismi ja muutto Palestiinaan houkuttavat ja Palestiinaan lähteviä on paljon. Sanaa diasporaa ei teoksessa käytetä, mutta siitä minusta on osaltaan kyse? Osa ei halua lähteä Puolasta. Kirjan kuluessa moni, joka on lähtenyt Varsovasta palaa sinne, vaikka lukijakin näkee, että kaikki toivo on mennyt. Hitler on noussut valtaan, sota on alkamassa ja juutalaiset ovat täysin suojattomia. Minusta juutalaisten holokaustia edeltävän tilanteen ymmärtäminen on tärkeää. Tällä kaikella on minusta vaikutusta nykyhetkessä ja tulevaisuudessa ja minusta tätä asiaa ja tilannetta ja tapahtumia ennen maailmansotaa, sen aikana, sen jälkeen ei ole pohjaan asti ymmärretty (tai itse en ole ymmärtänyt). Kirjailija on itse muuttanut Puolasta Yhdysvaltoihin ennen toista maailmansotaa. Tilannetta mutkistaa bolshevikkien vallankumous Venäjällä ja kommunismin pelko Puolassa.

Moskatin suku -kirjan keskeisin henkilö on  Asa Heshel Bannet.  Kirjan alussa hän muuttaa Vähästä-Tereshpolista Varsovaan. Nuori mies on "liian älykäs". Asa lukee Spinozan filosofiaa ja premissejä, hän ei usko lopulta rukoiltavaan Jumalaan. Asa tutustuu Moskatin perheeseen. Häneen rakastuvat Meshulamin lapsenlapsista Hadassah sekä Meshulamin vaimon Rosan tytär Adele. Hadassahilla on terveysongelmia, ja hänet naitetaan Fishel-nimiselle rikkaan suvun pojalle. Tämä ei tapahdu näin suoraan. Asa ja Adele ovat avioituneet Sveitsissä. He kuitenkin palaavat Varsovaan. Asa, jonka elämän asennetta en osaa kuvata, mutta mihinkään käytännölliseen hän ei pysty. Hän ei halua lapsia, eikä vastuuta mistään. Hän ei tee juurikaan töitä opetustöitä lukuunottamatta, hän ei saata mitään opintojaan loppuun. Sen sijaan hän menee naimisiin Adelen kanssa, solmii suhteen avioituneeseen Hadassahiin, joka monien vuosien ja tragedioiden jälkeen eroaa. Hadassah menee naimisiin Asan kanssa ja he saavat tyttölapsen. Adelen kanssa Asalla on lapsi, joka täysikäisenä muuttaa Palestiinaan, kuten vuonna 1939 myös Adele. Asalla on suhteita muihinkin naisiin. Kaikki Asan naiset jumittuvat suhteessa Asaan ja heidän elämänsä on hyvinkin traagista. Asa on persoona, jota en osaa kuvata. Hän on varsin väliinpitämättömässä tilassa. Hän kieltää useimmat asiat. Hän miltei ainoana juutalaisena värväytyy Venäjän armeijaan ensimmäisen maailmansodan syttyessä. Hän on täyden ajan rintamalla on sodan jälkeen vuoteen 1919 asti Venäjällä ennenkuin palaa Varsovaan.

Singer avaa lopussa Asan käytöksen syyn dialogissa Adelen ja Asan välillä. "Hän kuului niihin joiden on joko palveltava Jumalaa tai kuoltava. Hän oli hylännyt Jumalan ja siksi hän oli kuollut - elävä ruumis ja kuollut sielu". s.621. Tämä oli Adelen huomio, koko luku ja kohtaus avaa Asan asennetta. Aiemmin Asa on päättänyt jäädä Varsovaan, vaikka Adele lähtee Palestiinaan ja Asa "luki lehteä: keskitysleirejä, kidutuskammioita, vankiloita, teloituksia" s.619.

Tarinassa on lukuisa määrä henkilöitä, joiden elämänvaiheita seurataan. Yllä vain Asan tarinasta huomioita. Kirjassa on paljon puheita, juhlia, ruokia, tapoja ja perinteitä.  Kaikki lopulta kerrotaan yksilöiden kautta. Kerronta on kaikkitietävää, mutta kirjassa on myös kirjeitä ja Hadassahin päiväkirjaa. Vaikka yhteisö on tiivis, kenelläkään ei ole näkemystä, mitä pitäisi tehdä. Tuntuu, että vihamielisyys juutalaisia kohtaan on läpitihkuvaa, myös Amerikassa asuvat perheen jäsenet "eivät voi unohtaa olevansa juutalaisia", sitä roskaväki ei mahdollista. Kirjassa on siis paljon syrjintää ja eristäytymistä. Minusta myös siionismi eli halu omaan kansallisvaltioon on yksi yhteisöä jakava tekijä, osa pohtii jäämistä Eurooppaan, toinen on tavat ja yhteydet muihin. Messiaalle on myös odottajia. Kirjassa tapahtumat vyöryvät, Asa on siis päättänyt jäädä, eikä pelkää.

Varsova on  kuin magneetti johon kaikki palaavat ja mistä juuri kukaan ei pysty lähtemään, vuoden 1939 pääsiäisenä koko suku kerääntyy vielä kerran yhteen Varsovaan.

Traagisinta on lohduton lopputulos, jota kirjassa ei kerrota, toisessa maailmansodassa kuoli kolme miljoonaa Puolan juutalaista, useimmat natsien tuhoamisleireillä.

*****
Isaac Bashevis Singer (1902 - 1991) voitti Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1978. Singer syntyi ja varttui Varsovassa, mutta muutti Yhdysvaltoihin 1935 Euroopan juutalaistilanteen vuoksi.

*****
Eräitä Vanhan Testamentin kohtia siteerataan

Rosa Frumetl "palkkaa" Asan toimittamaan kuolleen ex-miehensä Raamatun kommentaarin, hän on analysoinut Saarnajan kohtaa 1.6, kun Meshulam on sairasvuoteellaan hänen esikoispoikansa parahtelevat  1.2 mukaellen Tämä on kaikki turhuutta. Lisäksi Saarnaaja 2:11 mainitaan

Saarnaaja 1 on väkevä Raamatun kohta,
1. Saarnaajan sanat, Daavidin pojan, joka oli kuninkaana Jerusalemissa.
2. Turhuuksien turhuus, sanoi saarnaaja, turhuuksien turhuus; kaikki on turhuutta!
3. Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstänsä, jolla hän vaivaa itseänsä auringon alla?
4. Sukupolvi menee, ja sukupolvi tulee, mutta maa pysyy iäti.
5. Ja aurinko nousee, ja aurinko laskee ja kiiruhtaa sille sijallensa, josta se jälleen nousee.
6. Tuuli menee etelään ja kiertää pohjoiseen, kiertää yhä kiertämistään, ja samalle kierrollensa tuuli palajaa.
7. Kaikki joet laskevat mereen, mutta meri ei siitänsä täyty; samaan paikkaan, johon joet ovat laskeneet, ne aina edelleen laskevat.
8. Kaikki tyynni itseänsä väsyttää, niin ettei kukaan sitä sanoa saata. Ei saa silmä kylläänsä näkemisestä eikä korva täyttänsä kuulemisesta.
9. Mitä on ollut, sitä vastakin on; ja mitä on tapahtunut, sitä vastakin tapahtuu. Ei ole mitään uutta auringon alla.

 Saarnaaja 2:11
se oli kaikki turhuutta ja tuulen tavoittelua; eikä ole hyötyä mistään auringon alla

Lisäksi on viittaus Jobiin
Job 1:20
-- Alastomana minä tulin äitini kohdusta, alastomana palaan täältä. Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi!

Voin tunnustaa, että tämä bloggaus ei tee oikeutta Isaac Bashevis Singerin teokselle eikä mestarin kerronnalle. Pyydän vilpittömästi anteeksi kaikista väärinymmärryksistäni ja latteuksistani. Halusin kuitenkin blogata tästä pitkän kaavan kautta ja tutkiskelin taustoja. Keltaisen kirjaston sivukansitekstit ovat teoksen osalta suhteellisen hyvät. Luonnehdinta "mahtava sukuromaani joka laveine henkilökuvineen tuo mieleen tv-sarjat ja bestsellerit", on minusta harhaanjohtava. Itselleni ei tullut lainkaan tätä mielikuvaa. Minusta tämä on erään rikkaan elämäntavan ja kulttuurin kuvaus. Näennäisistä kitkasta avioeroista ja riidoista huolimatta näkymättömällä seitillä kaikki kuuluvat yhteen ja pohjimmiltaan tämä teos on minusta kaikessa kiihkottomuudessaan tumma tragedia.

Tähän hienoon kirjaan päätän vuoden 2014 Nobel-bloggaukset.

4 kommenttia:

  1. Kirjoituksesi palautti mieleeni vanhan suosikkikirjailijani, jonka teoksia luin useita 1980-luvulla. Monet niistä ovat edelleen hyllyssäni, uusimmat tosin lukematta. Jostain syystä nämä viehättivät minua tuolloin, nuorena. Paljonkohan mahdoin niistä ymmärtää? Jotain sentään, varmaankin, koska muistan niistä kovasti pitäneeni. Hieno kirjailija, pitääpä koettaa taas lukea Singeriä. Tämä Moskatin sukukin on hyllyssäni luettuna, mutta on tunnustettava, etten siitä enää paljoa muista :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itselläkin on muutamia teoksia. Varmaan ensi vuonna luen seuraavat. Singerillä on minusta varsin selkeä tapa kirjoittaa. Luulen, että ymmärsit riittävästi, eri iässä ymmärtää kirjat eri tavalla. Tässä on eri näkökulmia, eli eri iässä olevien ihmisten silmin tarkastellaan Moskatin sukua ....

      Poista
  2. Turhaan Jokke vähättelet. Tämä esittely vakuutti minut, joka olen ollut aina hyvin kiinnostunut juutalaisuudesta.
    Olen lukenut Singeriltä joitain myöhempiä teoksia. Tämä kiinnostaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhan testamentin tunnen varsin hyvin, mutta en ole lukenut esimerkiksi Spinozaa, katsoin netistä hänen premissejään. Kuten yllä kirjoitin, niin tässä on monta näkökulmaa, myös Koppelin. Minusta voin suositella lukemista. Minulla on lukupinossa mm. Singerin Vihassa ja rakkaudessa.

      Poista