maanantai 1. syyskuuta 2014

Isaac Asimov: Säätiö ja Maa


Isaac Asimov: Säätiö ja Maa, WSOY 1991, alkuteos Foundation and Earth, 1986, suomentanut Pekka Markkula, sivumäärä 490.

Säätiö kirjallisena ideana syntyi vuonna 1941. Isaac Asimov (1920 - 1992) ja Astounding-lehden päätoimittaja John Campbellin ideoivat psykohistoria-tiedettä, joka on kirjasarjan perusideoita. Psykohistoriassa voidaan ennustaa ihmisjoukkojen käyttäytymistä, yhteiskuntien nousua ja rappiota. Tavallaan psykohistoria on mallinnettu tilastollinen moniuloitteinen yhtälöryhmä, joka ennustaa tietyllä todennäköisyydellä tapahtumat, mallissa ihmisiä käsitellään joukkoina.

Asimov kirjoitti Säätiö -tarinaa Astouding-lehteen, ensimmäinen osa ilmestyi toukokuussa 1942. Alkuperäinen Säätiö-trilogia julkaistiin kirjoina vuosina 1951, 1952 ja 1953. Asimov suostui jatkamaan sarjaa kustantajan ja lukijoiden vaatimuksesta 1980-luvulla. Säätiö veitsenterällä ilmestyi vuonna 1982 ja Säätiö ja Maa -teos siis 1986. Tämän jälkeen Asimov kirjoitti vielä Säätiö-trilogian alkuun pari teosta. Näin sekä Säätiö-sarja että Robotit-sarja yhdistyvät.

Säätiö ja Maa päättää siis ajallisesti Säätiö-sarjan. Se on yleisön pyynnöstä kirjoitettu kirja. Juoni on jännittävä ja monipolvinen. Golan Trevize, joka teki edellisessä osassa valinnan GAIA:n ja Galaksian puolesta haluaa vahvistusta valinnalleen. Golan Trevize on kotoisin Terminukselta, hän on (ensimmäisen) Säätiön kansalainen ja valtuutettu. Trevizen valinta edellisen osan pattitilanteessa hylkäsi Hari Seldonin psykohistoriaan perustuvan suunnitelman ja samalla molemmat säätiöt, myös toisen, jonka pääpaikka on Trantorissa, entisellä Imperiumin keskusplaneetalla. Säätiön alkuideana oli se, että psykohistoria ennusti mahtavan imperiumin romahduksen ja kaaoksen vuosituhannet (30 000). Perustamalla kaksi säätiötä "Linnunradan molempiin päihin" kaaosaika pienenee ennustuksen mukaan noin tuhanneksi vuodeksi. Ensimmäinen Säätiö perustuu teknologiseen ylivaltaan, Toinen Säätiö taas henkiseen. Toisen Säätiön jäsenet käsittelevät psykohistorian kaavoja käytännössä ja "tökkivät" asioita oikeaan suuntaan muovaamalla ajatuksia hienovaraisesti. Heillä on myös kyky pyyhkiä muistoja ja muistia. Poikkeusyksilö Muulin takia Ensimmäinen Säätiö sai vihiä piilossa olevasta Toisesta Säätiöstä. Ensimmäinen Säätiö hyökkäsi Toisen kimppuun ja uskoi tuhonneensa sen, luulo oli väärä. Todellisuudessa Toinen Säätiö jäi pesäpaikkaansa tuhoutuneeseen Trantoriin. Koska Seldonin suunnitelmaan oli tullut useita poikkeamia, herätti ihmetystä Seldonin aikaholvin ennustusten täydellinen onnistuminen Muulin aiheuttamasta isosta poikkeamasta huolimatta. Onnistumisen takana oli planeetta Gaia, ei henkiin jäänyt Toinen säätiö. Gaian idea on siinä, että se on superorganismi, jossa kaikki elolliset ja elottomat olennot ovat "symbioosissa". Se on voimakas tekijä, mutta on sidottu "robotiikan pääsääntöihin", jonka vuoksi tarvittiin Golan Trevizeä tekemään päätös Linnunradan tulevaisuudesta. Golan Trevize haluaa siis vahvistusta päätökselleen, mutta sekä Golan Trevize että terminuslainen historioitsija Janov Pelorat haluavat löytää myyttisen (myyttien) Maan, ihmisen alkukodon, josta Linnunrata on asutettu. Bliss gaialainen nainen ja siis osa GAIA:a lähtee Peloratin ja Golan Trevizen kumppanina mukaan. Matka on täynnä seikkailuja ja vastoinkäymisiä, painovoima-alus Kaukotähti-avaruusalus hyppii hyperavaruudessa eri maailmoihin päämääränä myyttien Maa. Ympyrä sulkeutuu, sillä tätä ihmisen alkukotoa pohditaan jo alkuperäisessä Säätiö-kirjassa. Samassa kirjassa Hober Mallow'n kaupparuhtinaan ja Terminuksen pormestarin aluksen nimi oli juuri Kaukotähti.

Toinen tärkeä osa Säätiö ja Maa -kirjassa on vastausten saaminen tai vastausten antaminen Säätiö-ja Robotit -sarjojen lukijoille. Miten Linnunrata on asutettu, mitä on tapahtunut Maalle, mitä Maassa lopulta on? Mitä avaruuslaisten maailmoille esimerkiksi Auroralle ja Solarialle on tapahtunut?

Mikä osuus on auroralaisella ihmisenkaltaisella robootilla R.Daneel Olivawilla?
Teräsluolat on ensimmäinen teos, missä esiintyy R Daneel Olivaw, jonka  Sarton -niminen auroralainen ihminen suunnitteli omaksi kuvakseen. Elijah Baley on Teräsluolien etsivä, joka menee tutkimaan murhaa myös Solariaan kirjassa Alaston Aurinko, Yhdessä Daneelin kanssa he pääsevät ehjin nahoin pois Solariasta. Tässä ilmenee, että Solariassa jatkettiin valittua eristäytymistä ja robotteihin perustuvaa taloutta. Solarialaisia on nykyisellään arviolta 1200 ja he ovat hermafrodiitteja ja heillä on transduktiokykyjä. Eli ei ole erikseen miehiä tai naisia. Solarialainen päättää itse, koska lisääntyy ja hän pystyy muokkaamaan geenejään. Ulkopuoliset he tappavat. He määrittelevät vapauden siten, että jokainen voi omalla alueellaan tehdä, mitä huvittaa, mutta kaikki tulijat pitää tappaa. Kolmikko laskeutuu planeetalle. Alueen herra Sarton Bander tekee poikkeuksen, hän ei tapa tulijoita heti, vaan haluaa kerskailla erinomaisuudellaan. Solarialainen ohjaa tilaansa ja robottejaan tranduktio-nystyröillään, kaikki energia saadaan planeetan lämpötilaeroista. Lämpötilaerosta saatavalla energialla toimi myös Trantorin hissit aluperäisessä Säätiö-kirjassa. Sarton kerskailee aikansa, jonka jälkeen yrittää surmata tulijat. Kolmikko pääsee ehjin nahoin planeetalta, mutta Sarton oli pakko tappaa. He ottavat mukaan tämän jälkeläisen Fallomin. Solarialaisen etunimi Sarton on sama kuin R. Daneel Olivawin suunnittelijan, se on tuskin sattuma. Varsinkin kun Sartonin jälkeläinen Fallom jää Maan Kuuhun, hänellä on tehtävä, sillä Daneelin positronisten aivojen kestokyky on äärirajoilla. Fallom viihtyy kuussa. Hän ei kaipaa Solariasta vanhempaansa, jota tuskin on tavannutkaan, vaan hän kaipaa kasvattajaansa robotti Jembyä. Tässä on jotain pelottavaa, koska tällainen kehitys on nyky-Maassakin tulevaisuudessa mahdollinen. Maa on asumaton, koska sen radioaktiivisuus nousi paljon (selvitetty muissa kirjoissa) ja kaikkien ihmisten oli lopulta jätettävä Maa, viimeiset pakenivat Uuteen Maahan, joka oli siis vihamielinen planeetta.

Vielä tämän kirjan jälkeen jälkeen on kirjoitettu teokset Säätiön alkusoitto ja Kohti Säätiötä Säätiö-sarjan alkuun. Teoksissa ilmenee, että psykohistoria ei olisi ollutkaan Hari Seldonin keksimää vaan pitkälti R.Daneel Olivawin. Minusta kummallinen ratkaisu Isaac Asimovilta. Koko universumia pyörittää robotti, joka on myös Imperiumin johtotehtävissäkin.

Säätiö ja Maa -kirjassa avaruuden planeetat ovat vihamielisiä, tämän ymmärtää, sillä Imperiumin ja Trantorin kukistumisen jälkeen vallitsee anarkia. Jokainen planeetta on joko ekosystemiltään sekaisin tai yhteiskuntarakenteiltaan sairas. Käynti Auroralla on päättyä huonosti. Avaruuslaiset ovat kuolleet ja planeetta on villien koirien vallassa. Melpomeniassa avaruuslaisten planeetalla kasvaa sammalta, joka tukahduttaa avaruuspukujen ilmajohtimet. Alfa Kentaurilla sijaitseva Uusi Maa ei tee poikkeusta, vähälukuisat asukkaat näyttelevät vieraanvaraisia, mutta tappavat kaikki planeetalle saapuvat. Retkikunnan nelikon pelastaa paikallinen nainen Hiriko, hän tuntee sääliä ja empatiaa lähinnä Fallomin herkkyyden vuoksi. Hiriko on tartuttanut Trevizeen seksissä tappavan viruksen, ja se odottaa aktivointia, mitä ei ehdi tapahtua. Trevize pohtii aktivoituuko virus koskaan. Tämä on myös merkittävä yksittäinen teema, koska nettitietojen mukaan Asimov olisi saanut sydänleikkauksen aikana saastunutta verta, eräät lähteet mainitsevat vuodeksi 1983, ennen kirjan kirjoitusajankohtaa. Tämä tieto tekee ymmärrettäväksi, miksi sarjat päätettiin kirjoittaa loppuun, oli päätös tietoinen tai alitajuinen

Vanheneminen on yksi kirjan piiloteemoista. Janov Pelorat on vanha, mutta todellinen vanhus on R. Daneel Olivaw, jonka täytyy keksiä keino pysyä hengissä vielä tovi, että hänen uusin projektinsa saadaan päätökseen. Vanhuus tulee myös ilmi Daneelin omien "tekeleiden" psykohistorian ja evakuointitoimien kriittisenä tarkasteluna. Kaikki ei mennyt niin kuin suunniteltiin. Daneel haluaa saada yhden tekeleensä Gaian ja Galaksian valmiiksi, mikä voi olla monen aikaa vastaan taistelevan toiveena. Janov Pelorat on myös vanha, hänellä on suhde nuorempaan kaunottareen Blissiin. Bliss näkee Peloratin uhrautuvaisuuden ja epäitsekkyyden ei niinkään fyysistä ikää. Golan Trevize ei ole empaattinen eikä sympaattinenkaan, mutta omaa kyvyn tehdä ratkaisuja, kuten alkuperäisen Säätiö kirjan legendaariset Terminus Cityn pormestarit Salvor Hardin ja Hober Mallow, jotka olivat tosin vielä kylmähermoisempia omissa Hari Seldonin -kriiseissäan.

Säätiö ja Maa on Asimov- ja Säätiö-fanien kirja, se on varsin jännittävä juonivetoinen seikkailu. Se myös sitoo pakettiin Säätiön saagan. Ensimmäisellä lukukerralla muistan syvän pettymyksen loppuratkaisun vuoksi, Hari Seldonin suunnitelma romuttui.  Toisella lukukerralla ymmärtää, että tulevaisuuden yhteiskunta ei voi perustua Toisen Säätiön mentaaliseen hallintaan, eikä Ensimmäisen Säätiön puhtaasti teknokraattiseen johtamiseen, pitää olla joku parempi keino, varsinkin kun Linnunradalla soditaan varsin paljon.

Säätiö ja Maa -kirjassa etenkin Solarian kuvaus on loistavaa, mihin rodunjalostus, eristäytyminen ja robottitalous lopulta johtavat.

Lisäksi vanheneminen on yksi tärkeä teema, joka tavallaan voi olla vain tallentunut kirjaan "sattumalta" alitajuisesti. Kohti Säätiötä on minusta myös hyvin apea kirja, aika on loppumassa kesken. Teos on julkaistu vuonna 1992, Asimovin kuolinvuotena se antaa kuitenkin vastauksia vielä lisää ja esittelee Hari Seldonia ja varsinkin Toisen Säätiön syntyä.

Myönnän, että tämä bloggaus varsinkin sarjaa lukemattomalle näyttäytyy huonona ja sekavana, olen kuitenkin kasvanut Säätiö-sarjan kanssa ja lukenut teoksia varsin monta kertaa. Uusintalukukerroilla kirjoitan hajanaisia ajatuksia sarjan tiimoilta. Tämän bloggauksen jälkeen luin
Säätiön etkoista eli kirjoista Säätiön alkusoitto ja Kohti Säätiötä  TÄÄLLÄ
koko Säätiö-trilogiasta (Säätiö, Säätiö ja Imperiumi sekä Toinen säätiöTÄÄLLÄ.

8 kommenttia:

  1. Serkkupojat aikanaan luki tätä säätiö-sarjaa. Itsekin yrittelin tuolloin, mutta oli vielä liikaa ylä-aste ikäiselle pojalle. En ole sittemminkään ollut suuri scifin ystävä, mutta nämä kirjat pitäisi kyllä lukea oikein ajatuksen kanssa (kuten selvästi olet tehnyt).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin näitä lukioikäisenö ja sen jälkeen. Tämä kirja rankataan esim. wikipediassa huonoksi,mutta minusta se riippuu, mistä kontekstistä tätä katsotaan.
      Näistä on kaiketi saatu ennakkopalkkion ja on ehkä sovittu joku mitta, tässä kuten muissakin jatko-osissa on liikaa sivuja, pientä tiivistämistä olisi pitänyt tehdä

      Poista
    2. Mulla on muistikuva että näitä pidettiin 80-luvulla älypäiden ja nörttien lukemistona. Eipä sillä serkkupoika lähti tuolloin lukemaan matikkaa yliopistoon, mutta vaihtoi historiaan ja on nyt historian tohtori.

      Poista
    3. Saattaa pitää paikkaansa, tosin olen aina lukenut kirjoja, joita haluan lukea, mutta itsekin olen lukenut sivuaineina sekä matematiikkaa että tilastotiedettä :)

      Poista
  2. Luin juuri loppuun Säätiön ensimmäisen osan 'sivistysmielessä', ja tästä bloggauksesta selviääkin riittävästi, mihin lopulta päädyttiin. :) Bloggaus on vasta tulollaan, mutta voinen jo sanoa, ettei oikein kolahtanut... en tunne tarvetta jatko-osien lukemiseen, tämä sinun bloggauksesi riittää oikein hyvin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luen itsekin koko sarjan uudestaan ja bloggaan siitä ehkä marraskuun loppupuolella. Ensimmäinen Säätiö kirja on minusta parempi kuin jatko-osat, joskin kaikki kolme ensimmäistä kirjoitettiin jatkokertomuksena ja julkaistiin vain kolmessa osassa.

      Poista
  3. Luin Asimovin Säätiö-trilogian kun se suomeksi ilmestyi, pidin kyllä siitä mutta ehkä pidin enemmän Teräsluolista ja Alastomasta auringosta. Ehkä paras Asimov'n kirja on ollut Itse jumalat (The Gods Themselves). Onhan Säätiö-trilogia myös upea, eihän scifi-trilogioita kovin paljon taida olla, mieleen ei tule kuin Helliconia-, Dyyni- ja Xenogeneesis-trilogia Säätiö-trilogian lisäksi. Octavia Butlerin Xenogeneesis-trilogia on kyllä todella hyvä! Ei voi kuin ihmetellä, ettei Butlerilta ole muuta suomennettu - vahinko!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidän Teräsluolista ja Alastomasta auringosta, joka minusta on yksittäisistä teoksista paras, mutta Itse Jumalatkin on hyvä teos.

      Butleria en olekaan lukenut, varmaan pitäisi.

      Luin Arthur C Clarken Avaruusseikkailu 2001 uudestaan, ja selvisi, että siihen on kirjoitettu kaksi jatko-osaa, jotka luin ja minusta olivat varsin vaisuja, varsinkin viimeinen osa oli heikko

      Poista