sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Reijo Mäki: Intiaani

Reijo Mäki Intiaani, Otava 2013, 461-sivuinen Jussi-Vares -seikkailu.

Reijo Mäen Intiaanissa on seuraavat tyypilliset reijomäkimäiset elementit: kaksoisjuoni (kohdat 1 ja 2), selvennös, vitsejä, loppuratkaisu sekä tutut paikat.

1. Jussi Vares on löytänyt ajoittaiseksi "deitikseen" äveriään ja "anteliaan" Petra Venhon, varsin varttuneen puumanaisen. Marrasholmaan odotetaan puuman pojan Amin ex-vaimoa Janitaa kylään.  M/S Västernillä aluksella, jonka pitäisi tuoda Janita, sattuu silmitön teurastus. Lehdissä alkaa liikkua huhuja, ettei Janita olisi ollut laivalla. Jussi Vares tutkii näitä epäilyjä pörräten vakiopaikoissa. Turun pään juoni ja kuvaus on taattua, mutta monesti koettua Varesta. Pikku hiljaa alkavat konnat keräytyä ja juttu aueta.

2. Montanassa preerialla asuu intiaaneja tai näiden jälkeläisiä. On pahoja intiaaneja ja hyvä intiaani. Hyvä intiaani suomalaissukuinen Albert Sweetcrass ja kostoretkellään pelastaa suomalaisnaisen Summerin (Suvin). Laiska Silmä Lazy Eye on varsin erikoinen otus, todellinen "mulkero", joka joutuu Albertin luupin alle. Montanan tapahtumat vuorottelevat Turun tapahtumien kanssa, ja Montanassa on jännittävämpää.

3. Reijo Mäki tunnustaa, että on poikasena rustaillut intiaanitarinoita, jotka päätyivät saunanpesään. Innostus intiaaneihin näkyy säilyneen. Ihan niin selvästi en nähnyt mainittua Lowien teosta The Crow Indians. Tässä teoksessa varsin modernit meiningit ja paheet olivat varsinkin Lazy Eyella, hän oli tyypillinen Varesten paatunut sadistinen konna. Mäelle tyypillistä minusta on, että isolla mulkerolla on pieni mulkero. Reijo Mäki vääntää tekstiä ja vitsiä liikaa minusta tästä alapääarsenaalista ja petipuuhista yksin ja yhdessä. Samaan aiheeseen liittyy yhden rikoksen motiivikin eli lapsettomuus ja lapsettomuushoidot.

4. Vitseissä löytyy, jotkut tai useimmat ovat painokelvottomia, mutta moni nauratti. Vares on kesäkirja, mutta näitä ei saa liian useasti lukea, vitsejä tulee aika ajoin: "Kaveri on aito asia. Kuin Puolassa tehty Turun Sinappi". Turun Sinapin valmistus muuten siirtyi takaisin Suomeen, mutta ei enää Turkuun. Lisäksi on näitä Irmeli -kirveli -heittoja. Lisäksi viihdyttäjä Thommie-Boy heittää  robertdeniromaista hetulaa "Talking to me, sir". Mäellä on heittoja kuten sivulla 268 "lyijyllä lobotomoituna"

5.  Henkilögalleria on tutunoloinen on Luusalmea, antikan pitäjä Alasta, Kyytä ja muut vakiohemmot vierailevat, kuten tutut kyypparit ja toimittaja Ruuhio. Konnia on vakiomäärä Saramäessä tai matkalla sinne. On kauniita naisia ja kovia jätkiä sekä juonenpätkiä, ilmeet ja eleet ovat entiset, nimet on uudelleen keksitty. Aina ei rikollinen joudu vastamaan tekosistaan, myös murhasta selviää kirjamaailmassa.

6. Loppuratkaisu on onnellinen. Minusta tuplajuonen juonenpätkien yhdistys ei ole onnistunut tai vuotaa kuin Suvin autonjäähdyttäjä. Albert Sweetgrass oli mielenkiintoinen hahmo, mutta tomahawkilla ei suomalaisia koivuhalkoja pilkota.

Mäen Varekset ovat kuin vanhanajan karamellisekoitus. Välin tulee äitelän makuinen melli, mutta loppuun asti pitää karkit syödä. Tämä sekoitus minusta on paremmasta päästä.

****
Intiaani -kirjan paikat Turussa ovat kutakuinkin ennallaan kuin aiemmassa postauksessani, tosin Olavin Krouvia ei mainita, mutta kylläkin Uusi Apteekki.

Uutena paikkana mainitaan Biocity, jonka rakennus on tämän näköinen, rajasin ihmiset ja autot pois kuvasta.

Kuten myös Manilla-teatterista.

Tässä kuvat vierasvenesatamasta ja kauniista Park hotellin rakennuksesta, jotka myös kirjassa ovat.

Lisäksi mainitaan Majakkaranta, Hamburger Börsin kahvila, Kauppiaskadun Hese ja taksiasema sekä tavaratalo Wiklundin parkkipaikka ...

... ja tietenkin Mantun Grilli Kaskenkadun alaosassa.

2 kommenttia: