maanantai 19. toukokuuta 2014

L.M. Montgomery: Anna-sarja (alkuperäinen)

Lucy Maud  Montgomeryn Anna-sarja kertoo punatukkaisesta laveasti lörpöttelevästä Anna Shirleystä. Anna on yksitoistavuotias saapuessaan Prinssi Edvardin saarelle, kun tarina alkaa. Sisarukset Matthew ja Marilla Cuthbert ovat halunneet pojan Nova Scotian lastenkodista auttamaan Vihervaaran töissä. Poikaa ei tulee vaan punatukkainen kesakkoinen ruipelotyttö, jonka elämän optimismi ja havainnointi sulattaa ensin Mathewin sydämen ja sitten Marillan. Yli sadan vuoden ajan Vihervaaran Anna on valloittanut lumoavilla lörpötyksillään uusia lukijasukupolvia. Vuonna 2011 luin ensimmäisen kerran Annan nuoruusvuodet ja vuonna 2013 luin L.M Montgomeryn  Pienen runotytön. Nyt luin koko Anna-sarjan myös myöhemmin kirjoitetut Anna opettajana ja Annan perhe, jotka arvioin vasta kesäkuussa. Tytöille voin suositella koko sarjan lukemista. Pojille riittänee lyhyt oppimäärä eli joku teoksista, ensimmäinen on minusta ehdottomasti paras, todellinen iätön klassikko.



L.M. Montgomery: Annan nuoruusvuodetWSOY 1968, Alkuteoksen nimi Anne of Green Gables 1908, Hilja Vesalan suomennos, 281 sivua ja sisällys.

Annan nuoruusvuodet  kertoo siis orvon punatukkaisen haaveilevan tytön Anna Shirleyn tulosta Prinssi Edvardin saareen, lapsettomien veljen ja siskon tyköön.  Annan koulunkäyntiä ja haaveilua kuvataan aidosti. Orpo Anna on ihanan intohimoinen ja tunteissaan lapsellisen ehdoton. Loputtomalla lörpötellyllään hän kietoo pauloihinsa kaikki ensin Annan "kasvattivanhemmat" Matthew ja Marilla Cuthbertin. Annan vilpittömyys ja luonnon ihailu sulattavat pikku hiljaa penseiden kyläläisten sydämet.  Annan tie on silti pitkä ja vaivalloinen orpouden ja "piikuuden" jälkeen. Anna hoiti aiemmin lapsia kasvattiperheissä, yhdessäkin oli kolmet kaksoset. Prinssi Edvardin saari on Annan mielestä kaunis paikka ja se kirjassa tulee todella ilmi. Ihmiset ovat kuten nykyäänkin enemmän kiinnostuneita toisten asioista kuin omistaan. Anna tuo lisää dynamiikkaa kaikkien elämään. Anna vaikka osoittautuu kiltiksi lapseksi ja hyväksi koulussa, säännöllisesti aiheuttaa sekä itselleen (hiusten värjäys, nilkan ympärimeno) että muille vaikeuksia (kokkailut ja viinitarjoilut ...), mutta vilpittömät anteeksipyynnöt siloittelevat tietä.

Annan paras ystävä on Diana Barry naapurista. Annalla on mainio lady Cordelia leikki. Diana on uskollinen ystävä, mutta sangen väritön. Anna juottaa Dianan vahingossa juovuksiin Marillan kotiviinillä, ja rouva Barry kieltää tyttöjen "ystävyyden". Anna lähettää kirjeitä. Kun Anna pelastaa Minnie Mayn kuristustaudista, Dianan äiti pyytää anteeksi. Anna hurmaa Dianan tuiman isotädin naimattoman Josephine Barryn, jonka isossa kaupunkiasunnossa Diana ja Anna vierailevat. Diana jää siis haaleaksi henkilöksi, kuin Gilbert Blythekin, joka tosin vertaa Annan tukkaa tulipaloon Annan ensimmäisenä koulupäivänä. Alkaa viiden vuoden mykkäkoulu. Gilbert yrittää rikkoa jäätä, ja pelastaa Annan kiipelistä veneensä kanssa. Jatko-opiston jälkeen Gilbert vetää opettajan hakemuksensa pois ja pari ystävystyy. Marilla on muuten ollut salakihloissa Gilbertin isän kanssa, mutta välit ovat rikkoutuneet. Marilla on sosiaalisesti hyvin jäykkä, mutta rakastaa Annaa suunnattomasti. Marillan läheisin ihminen on minusta rouva Lynde. Matthew tekee paljon Annan eteen, ja monesti kääntää Marillan joustamattoman mielen. Matthew on hieno kasvattaja, kuten Marillakin, joka rakastaa Annaa kuin omaa lastaan.

Tarina ei ole pelkkää onnistumista, vaan sisältää suurta draamaa, sairautta ja kuolemaakin. Matthew menettää kaikki rahansa Abbey-pankin vararikossa, ja kuolee samalla sydänkohtaukseen. Vaikka Anna on ollut jatko-opiston priimus, hän jää kotiin Marillan vuoksi. Hänen päänsärkyjensä syyksi paljastuvat heikkenevät silmät. Gilbertilläänkään ei ole varaa vielä lähteä opiskelemaan. Koulukiusaajiin lukeutuva Josie Pyn henkiset eväät eivät riitä jatko-opintoihin. Annan perfektionismi ilmenee koulussa, hänellä on pakkomielle olla paras, joka seikka on uuvuttaa hänet koulussa.

Anna ulkomuoto kerää kommentteja punainen tukka ja kaksi palmikkoa, kunnes leikitään saksilla. Anna on hyvin periaatteellinen ja ehdoton ihminen. Hän haluaa koulussa olla priimus. Toisaalta hän haaveksii kauneudesta ja antaisi osan älystään pois. Geometriaa Anna pitää vaikeana.

Kirjassa on kuvausta luonnosta ja nimityksiä kuten Rakastavaisten polku, Metsänymfin lähde, Orvokkien laakso ja Satakielen pesä, lisäksi tarina itsessään sekä naurattaa että itkettää.

Annan nuoruusvuodet -kirja on minusta lähes täydellinen tyttökirja.


L.M. Montgomery: Annan ystävämme WSOY 1973, Alkuteoksen nimi Anna of Avonlea 1909, Hilja Vesalan suomennos, 261 sivua ja sisällys.
Anna ystävämme jatkaa Vihervaaran Annan kertomusta. Kirja on paljolti juonivetoinen.
Anna jää Vihervaaran asumaan ja toimii opettajana "lähikoulussa". Oppilaista rakkain on kymmenvuotias Paul Irving.  Paulin isä on ollut nuoruudessaan kihloissa neiti Lavendel Lewisin kanssa. Pari on joutunut riitoihin. Paulin isä on muuttanut Bostoniin, avioitunut, mutta jäänyt leskeksi ja Paul on lähetetty isoäidin hoiviin.
Vihervaaran naapuriin on muuttanut äreä herra Harrison, jolla on rivoja puhuva papukaija. Kirja alkaa Annan lehmän Dollyn seikkailuilla Harrisonin  kaurapelloilla. Matthewin aikana talossa on possuja ja lehmiä, mutta uudessa tilanteessa maat aiotaan vuokrata ja eläimet myydä. Naapurina "Harrison" on kuitenkin mukava. Anna menee pyytämään anteeksi, hän luullut Harrisonin lehmää omakseen ja myy sen. Tämä kovasti kummastuttaa, jos minulla olisi lehmä, jolla olisi nimi, tuntisin sen kyllä.
Diana Barry on Annan ystävä, mutta Anna etääntyy Dianasta, varsinkin kun Dianan rinnalle ilmestyy Fred Wright. Kirjassa on paljon kyläyhteisön kuvausta ja kotiseutuyhdistyksen toimintaa.
Gilbert Blythe on myös opettajana, mutta hän haluaa "maksaa velkansa ihmiskunnalle olemalla lääkäri". Gilbert kuvataan siis varsin melodramaattiseksi, mutta vielä pojaksi. Kirjan loppuosassa he Anna ja Gilbert suuntaavat Redmondin korkeakouluun, koska rouva Lynde muuttaa Marillan luo.
Kirjan kansikuvassa näet Keithin kaksoset, kuusivuotiaat Davyn ja Doran. Marilla on saanut silmälasit ja kaksoset hoitoonsa, heidän äitinsä on Marillan kaukainen sukulainen. Davy on varsinainen rasavilli, joka valehtelee ja kiusaa Doraa. Anna ja Marilla eheyttävät Davyn ja rakastavat Davya enemmän kuin ylikilttiä Doraa, joka on näitä maailman paradokseja.
Annaa vaivaa edelleen perfektionismi. Opettajana on pakko onnistua ja Anna ilmoittaa Marilalle: "Haluan, että kaikki pitävät minusta".  Minusta eräissä tilanteissa tämä on turmiollinen asenne. Hän lyö opettajana vastoin periaatteitaan sammakon laatikkoon laittanutta Anthony Pytä, joka kuitenkin vasta sen jälkeen hyväksyy Annan. Tämä on paradoksi, mutta rajat on näytettävä. Onneksi koulussa ei enää saa fyysisesti lyödä oppilaita, eikä henkiselläkään tasolla. Lyömistä sekä Marilla että kirkkoherran rouva pitävät hyvänä kasvatuskeinona.
Anna ystävämme on sujuvasti kirjoitettu jatko-osa mestariteokseen. Loppuosaan saadaan kahdet häät ja yhdet kihlajaiset. Anna on kasvamassa aikuiseksi, hän suhde Marillaan on aikuinen, myös punainen hiusten väri on tummumassa.


Annan unelmavuodet, Anne of the Island, 1915, WSOY, 1973 Toini Kaliman suomennos 226 + sisällys.
Anna, Gilbert ja Charlie Sloan lähtevät opiskelemaan Avonleasta Kingportin -kaupunkiin. Anna on ensimmäinen tyttö Avonleasta, joka pääsee yliopistoon. Lähtö on silti haikea, muttei vaikea. Anna tutustuu kaupungissa muihin naisopiskelijoihin kuten Philippa Gordoniin ja Priscilla Grantiin ja saa ihailijoita myös pojista. Billy Andrewsia L.M Montogomery kuvaa ilkeästi pyöreäposkiseksi, typeräksi ja kiltiksi, mitähän inhottavaa kiltissä pojassa Montgomeryn mielestä on, tosin siippaehdokas oli laittanut tytön puhenaiseksi? Roy Gardner sentään riiaa Annaa pari vuotta, ennen kuin saa rukkaset. Gilbert hengaa samaan aikaan Helenansa kanssa.
Kirja on hyvin samantyyppinen kuin kakkososa, eli hyvin juonivetoinen pikkutapahtumien ja isojen päivittelijä ja sopii vain tarinan jatkajaksi. Välin Anna käyskentelee kaupungin kaduilla, tai miettii kimppakämpän Karoliinan majan hankintaa, välin hän on Avonleassa, missä Davy jatkaa kepposteluaan Marillan ja rouva Lynden tykönä. Ruby Gillis, Annan lapsuuden luokkatoveri, sairastaa keuhkotautia ja kuolee. Diana menee naimisiin ja saa lapsen. Josephine tätikin kuolee ja jättää tuhat dollaria Annalle. Anna kirjoittelee vaihtelevalla menestyksellä lehtiin, paras menestys tuli Dianan lisättyä tuotemainontaa Annan novelliin. Ensin Gilbert ja sitten Anna valmistuvat yliopistosta.
Anna kasvaa naiseksi, sillä alussa Annan mielestä rakkaus tekee ihmisen orjaksi, ja miehet saavat valtaa meihin (tarkoittaa naisia). Anna on kavahtanut (eikä vavahtanut) Gilbertin laitettua kätensä Annan käden päälle, mutta kirjan lopussa  "Gilbert veti Annan lujasti itseään vastaan ja suuteli". Minusta oli jo aikakin.



Anna omassa kodissaan, wsoy 1968 Anne's house of Dreams 1917, Hilja Walldenin suomennos 221 s +sisällys.
Anna on 25-vuotias, hän on menossa Gilbertin kanssa naimisiiin. Anna tapaa Dianan, jolla on poika Fred ja tyttö Anna Cordelia, loistavaa sisäpiirihuumoria siis, paras Anna-kirja herkutteli Annan Cordelia-kuvitelmilla. Kirjan alussa päivitetään muidenkin kyläläisten ja läheisten mietteet. Häitä sen sijaan ei kuvata vaan Gilbert ja Anna muuttavat Gilbertin lääkärin työn vuoksi Glen St Maryyn hoitamaan Gilbertin isosedän jättämää lääkärin "virkaa". Anna jää työelämästä pois, ja hän on heittänyt Euklideen geometrian kirjan pois.
Uusi paikka - uusi yhteisö - uudet suhteet. Tässä kirjassa on puhtia. Anna ristii uuden kotinsa Haavemajaksi. Hän ystävystyy kapteeni Jimin kanssa, lisäksi kylällä on 28-vuotias elämän kolhima rouva Leslie Moore, jonka aviomiehestä Dick Mooresta on ollut riesaa, ja on nyt Dick Moore on lapsen tasolla juoppotappelun jäljiltä. Yhteisöön kuuluu ikäneito ja presbyteeri Cornelia Bryant, joka papukaijan tavoin toistaa miesten petollisuutta. Miljööseen kuuluvat majakka ja meri. Leslien kautta tarkastellaan kateutta, ja kasvamista. Annakaan ei selviä menetyksittä, ensi raskaus päättyy synnytykseen, mutta suloinen Joyce kuolee heti. Kirjassa on paljon tarinoita - koskettavia, pääosin aikaihmisistä, juonen käänteet ovat uskomattomia, ja Leslien asiat järjestyvät. Anna saa pojan 4,5 kilon "pienokaisen", joka ristitään James Matthewiksi ja sanotaan Jemiksi. Gilbert kokee lääkäriyden eettisen puolen ja painottaa vastuuta. Vastuun pakoilu oli jo silloin yhteisön riesa. Dick leikataan. Kirjassa sukulaissielu termi on vaihtunut "Joosefin heimoksi", yhtä kaikki Anna saa ihmissuhteissa jään murtumaan ja iki-impi Corneliakin kihlautuu. Kapteeni Jim sen sijaan vaipuu ikiuneen.
Kirja päättyy haikeisiin jäähyväisiin. Annan on vaikea luopua Haavemajasta, he muuttavat toiseen taloon. Tämä oli minusta muutaman "väliosan" jälkeen erittäin koskettava ja eheä teos.



Sateenkaarinotko, Rainbow Valley 1919 suomennos Alli Wiherheimo 1972 233 s +sisällys
Kolmetoista vuotta on ollut Cornelia-neiti naimisissa, kun Anna ja Gilbert tulevat lääkärikonfrenssista Euroopasta. Annalla on kuusi lasta. Jemin lisäksi, Walter Cuthberg, kaksoset Anne "Nan" sekä Diana "Di" , ruskea poika eli Shirley, joka on Susanille tärkeä sekä kuopus Rilla "kuusivuotias lihava tytöntyllerö", jolla on punaiset hiukset. Marilla on 85-vuotias ja asuu rouva Lynden kanssa, kaksosetkin edelleen vaikuttavat.
Juonen kannalta ovat tärkeitä leski pappi John Knox Meredith, hänen lapsensa Jerry (Gerald) 12 v, Faith 11v, Una 10 v, ja Karl (Thomas Carlyle) 9v, sekä nuorena sulhasensa menettänyt Rosemary West, joka asuu sisarensa Ellenin kanssa. Molemmat siskoset avioituvat Anna-kirja-formaatin mukaan. Rosemaryn avioituminen vaatii Unan apua, ja kaikki alkaa, kun "Rosemaryn hameenlieve kosketti John Meredithiä". Ongelmia tulee Pappilaan putkahtavan orpotytön paha äitipuoli -jutuista. Pappilan lasten tyköön tulee nimittäin ankeasta kasvattiperheestä karannut entinen orpokodin asukki Mary Vance. Cornelia-neiti adoptoi Maryn, ja huolenpito eheyttää hänet.
Pappilan lapset leikkivät Blythen lapsien kanssa, vaikka heillä on muiden antama ennakkokäsitys Annasta: "rouva Blythe on jäänyt mieleltään lapseksi". Kyläläiset tarkoittavat pahassa, minusta hyvässä. Pappilan lapset ja Blythen jälkikasvu ovat "Joosefin ystäviä" ja he leikkivät Sateenkaarinotkossa, josta kirjan nimi. Kirjassa käsitellään hyvin vähän Annan toimia. Annalla on mielipiteitä metodistien ja presbyteerien kahtiajaosta, ja kirjassa on yllättävän paljon uskontoa. Una puhuu  helvetistäkin ja sen oloista.
Annan lapsista Walter on runollinen ja häntä haukutaan neidiksi. Kun vielä Dan Reese haukkuu Faithia ja Annaa, löytyy Walteriltakin sisua ja kovat nyrkit.
Vakiojuonenkäänteitä riittää ja tuplahäitäkin siis vietetään. Aivan lopussa puhutaan kansojen kuohusta ja rintamalle menosta, ilmeisesti Jem ainakin joutuu rintamalle.
Minusta tämä on varsin teennäinen ja tylsä kirja, jossa rakennetaan turhia uskonnollisia asetelmia. Kukon teurastus on minusta täysin turha tapahtuma. Pappilan lapsia pidetään ongelmallisina vain sen takia, että he siivoavat sunnuntaina, ja Faith on ilman sukkia kirkossa. Nykymittapuun mukaan Pappilan äidittömät lapset olisivat ylikilttejä tukipilareita ja nynnyjä nappuloita. Tämän kirjan ajanhammas on järsinyt laimeaksi.



Kotikunnan Rilla, Rilla of Ingleside, 1920 WSOY 1970 suomentanut Kerttu Piskonen, 243 sivua ja sisällys.
Rilla on Anna ja Gilbert Blythen kuopus, jonka lapsuuden lopettaa ensimmäinen maailmansota. Hopeakengillä kävely muuttuu sotaorpo Jimsin hoitamiseksi. Annan esikoinen Jem Blythe lähtee ensimmäisten joukossa vapaaehtoisena rintamalle. Walter on sairastanut lavantaudin, joten hän jatkaa yliopisto-opintojaan. Walter kokee ympäristön paineet ja ahdistuksen omasta "pelkuruudestaan". Koko teos huipentuu kahteen kohtaukseen. Ensimmäisessä herkkä ja kiltti Walter hyvästelee rakkaansa ja varsinkin Rillan ja Unan lähtiessään rintamalle. Toisessa Walter näkee kuolemansa ennalta.  Edellisenä päivänä hän kirjoittaa tunteikkaan kirjeen Rillalle ja Unalle. Tähän kirjeeseen tai sen lukemiseen  huipentuu koko teos. Walter ei pelkää kuolla vihaamassaan rumassa sodassa. Hän uskoo että hän puolustaa kauneutta ja runoutta ja hän turvaa rauhan. Sota loppuu aikanaan ja rintamalla Karl menettää näön toisesta silmästään ja Jem on ollut sotavankina. Voitolla on hintansa. Rilla luovuttaa rakastamansa Jimsin tämän isälle. Mutta Ken tuleekaan tapaamaan häntä?
Kirjassa on toki tapahtumia kylästä ja toivetta paremmasta maailmasta. Maailmassa riittää isoa ja pientä eripuraa. L.M Montgomery osoittaa yhteisössä olevan aina pahan puhujia. Irene Howard arvosteli Walterin myöhäistä rintamalle lähtöä, ja myös Rillaa, ettei hän surisi Walteria. Anna, Rilla ja Una varmasti surivat Walteria lopun elämänsä jok'ikisen päivän. Tätä lukiessamme tiedämme maailmanpalon alkaneen uudestaan jo vuonna 1939 vaatien uudet uhrit - uudet herkät walterit. Siksi koen Walterin kohtalon olevan viimeisen osan tunteikkaimman kohtauksen ja allegorian koko maailmansodalle. Loistava kirja.

Kirjasarja on vaimoni omaisuutta.
*****
L.M. Montgomery (1874-1942) oli kanadalainen kirjailija. Montgomery täydensi itse 1930-luvulla Anna-sarjaa vielä teoksilla Anna opettajana ja Annan perhe, jotka sijoittuvat järjestyksessään neljänneksi ja kuudenneksi. Niistä bloggaus täällä. Luultavasti kirjojen syntyyn vaikuttivat 1929 pörssiromahdus ja nostalgian kaipuu, ei kirjoittamisen palo. Sen sijaan viimeinen kirja vasta myöhemmin julkaistu Annan jäähyväiset on hyvä paikoin erinomainen kokoomateos, ei tosin lasten eikä nuorten kirja.

Anna-sarja
1. Annan nuoruusvuodet Anne of Green Gables, sarjan paras osa.
2. Anna ystävämme, Anne of Avonlea, ei yllä ensimmäisen osan hienouteen. Mukava kirja.
3. Annan unelmavuodet, Anne of the Island, Anne on minusta saarella, ei unelma-kirja.
4. Anna opettajana Anne of Windy Poplars, todella turha lisäys. Annan opettajuutta ei avata, vaan hänestä tehdään herttainen ikiliikkuja, mutta joka puhuu selkäsaunan tarpeellisuudesta ja levittelee ihmisten päiväkirjoja. Laskelmoituja tekosentimentaalisia juonikudelmia. Turha kirja.
5. Anna omassa kodissaan Anne's house of Dreams, lyyrinen lapsiperheen kuvaus. Huippukirja.
6. Annan perhe Anne of Ingleside, kirjassa runsaasti laskelmoituja juonenkäänteitä, jotka aiheuttivat minulle mielenväänteitä. Lihavia ihmisiä etenkin halveksitaan. Turha kirja.
7. Sateenkaarinotko Rainbow Valley, minusta tämä oli paatoksellinen pannukakku.
8. Kotikunnan Rilla, Rilla of Ingleside, teoksen huipentuma on surullisen kaunis, mutta iättömästi totta.
Lisäksi sarjaan liittyy teos
9. Annan jäähyväiset, novelleja ja runoja. Aikuiselle Annan lukijalle tarkoitettu. Elämä ei aina kannakaan eikä herttaisuus riitä, tässä on minusta myös taustalla Montgmeryn oma elämäntilanne.

Aito ja oikea alkuperäinen Anna-sarja on iki-ihana ja sopii myös miesbloggarille. Suosittelen.

18 kommenttia:

  1. Hienoja näkökohtia olet löytänyt. Olen kyllä kanssasi eri mieltä, että ajan hammas olisi sateenkaarinotkoa kuluttuanut . :) Totta kyllä, että jokaisella osalla on oma tunnelmansa. Itselleni varmasti kosketttavin on Kotikunnaan Rilla. Walterin kohtalo on niin traaginen. Tahtoisin lukea tämän osan alkuperäiskielellä ja lyhentämättömänä. Myös Anna omassa kodissaan on vaikuttava, mutta Annan unelmavuodet jäi minusta vähän laimeaksi viime lukukerralla, vaikka toksi siinäkin oli omat syvänteensä, varsinkin Rybyn kuolema. Tuohon ulkonäkökohtaan muistan kiinnittäneeni itsekin huomiota. Ehkä se oli sitä että Anna tulisieluisena ihmisenä ei voinut ajatella liian kilttiä ja säyseää ihmistä rinnalleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos asiantuntevasta kommentista.

      Pienet selittelyt:
      Olin lukenut ennakkoon vain Annan nuoruusvuodet, jonka luin uudestaan. Kun teoksia lukee peräkkäin kontrastit kasvavat "hyvän" ja "huonon" kirjan välillä. Tosin luin välissä jotain muutakin. En ehkä siten ymmärtänyt Sateenkaarinotkoa, minusta siinä oli paljon paatosta, ei niinkään "eetosta" eikä logosta.

      Kotikunnan Rilla oli minustakin koskettavin teos. Muissa bloggauksissa ja kirjassakin puhuttiin Rillasta "pyryharakkana", minusta luonnehdinta on nykymittapuun täysin väärä. Rilla oli normaali nuori neito, tai oli tavanomaista kiltimpi ja vastuullisempi.

      Poista
    2. Totta kyllä, että sarjan osissa on eroja, toisissa on "enemmän" kuin toisissa, mutta luettavia toki kaikki. Kun hankin aikoinaan nuo uudet suomennokset, joita ei oltu aiemmin suomennettu, tajusin hyvin, miksi niitä ei oltu suomennettu, sillä ero oli niin valtava tyylillisesti, silti olen iloinen että nekin on nyt saatavissa.
      Kotikunnaan Rilla on upea kasvutarina siitä, kuinka ihminen kasvaa vaikeuksissa. Irene ei paljonkaan muutu sotavuosina, mutta Rilla kasvaa suruissaankin.

      Poista
    3. Itse ostin kaksi "uutta" Anna-osaa Adlibriksestä.

      Kirjat ovat pintatasoltaan hyvin herttaisia, mutta eivät kestä ns. kriittistä silmäystä.

      Kuten yllä ilmenee ja 8.6 bloggauksessa kerron, Annan jäähyväiset teos, vaikka ei ole linjassa muihin osiin, sisältää tarinaa, joka kertoo oikeasti myös vaikeuksista. Minusta osan julkaisu ja kääntäminen oli oikea ratkaisu, ihmetyttää miksi vasta niin myöhään, Montgomery oli kuitenkin itse toimittanut materiaalin kustantamoon, eli kyse ei käsitykseni mukaan pöytälaatikon kaivamisesta.

      Poista
    4. Selvennyksenä edelliseen kommenttiini, että tarkoitin Niitä Anna opettajana ja Annan perhe -kirjoja, jotka oli jäänyt Anna-sarjasta suomentamatta. Annan jäähyväiset on aiemmin ilmestynyt Tie eiliseen nimisenä (osittain) sisältäen hyvin monenlaisia novelleja ja runoja ja Anna on tässä teoksessa tavallaan "verhojen taka" katselemassa paikkakunnan elämänmenoa. Minun mielestä se ei enää kuulu varsinaisesti Anna-kirjoihin vaan otettava erillisenä teoksena. Annan jäähyväiset on upea teos.

      Poista
    5. Totta on upea ja on Anna taustalla :)

      Poista
  2. Anna on ihana! Minä luin melko vasta juuri tuon Anna ystävämme, kun se sattui löytymään kotihyllystä. Tykkäsin yhä, ihan niin kuin muksuna! En ole lukenut kaikkia Annoja, en muistaakseni lukenut pikkulikkanakaan varmaan kuin kaksi tai kolme, jostain syystä ne muut jäivät lukematta, jollen nyt aivan väärin muista. Runotyttöä taisin lukea ainakin yhden kirjan. Näitä olisi todellakin kiva lukea lisää. =D Ja niin, olin ihan hulluna Annasta kertovaan tv-sarjaan, samoin Tie Avonleaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna ystävämme on loistokirja. Arvioin kaikki kirjat suhteessa ykkösosaan, joka minusta on todella hyvä. Unohdin mainita tv-sarjasta, josta Annaa seurasin jonkin verran joskus kun se tuli tai kun sitä meillä seurattiin. Tie Avonleaan sarjaa en ole katsonut. Runo-tyttö on eri tyypinen, mutta siinäkin on huikeita käänteitä ja hieman nynny kiltti poika Teddy, jonka Emily tai Emilia lopulta saa. Muu kirjassa onkin hienoa kuten Annassakin.

      Poista
  3. Jokke, vaikuttavaa! Täydellinen kooste. Minä omistan koko sarjan eli just nämä vanhat painokset (ja uudetkin tyttären takia, joka sitten valitsikin fantasian;), mutta en ollenkaan muista, mikä kirjoista olisi ollut paras. Muistiin on kyllä vahvimmin jäänyt Annan nuoruusvuodet sekä ikiliikuttava Annan jäähyväiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)

      Kooste on täydellinen kirjojen osalta, mutta koitin pitää mitan jossain tolkussa. Tämä on kuitenkin vain yhden miesbloggarin näkemys, eikä kumoa miljoonien naisten kokemusta, mikä kirja on hyvä tai huono ja miksi.

      Eri vaiheessa eri kirjat voivat olla merkityksellisiä ja eri ajankohtina ne merkitsevät eri asioita.

      Molemmat mainitsemasi kirjat ovat kyllä hyvin puhuttelevia.

      Poista
  4. Samaa mieltä; ensimmäinen Anna-kirja (Annan nuoruusvuodet) on paras ja tavallaan ihaninkin, raikas ja kauttaaltaan hyvin etenevä. Reilusti myöhemmin kirjoitettu "Annan perhe" taas on aika löysää tekstiä :(. Tunnelmaltaan pidän tosi paljon kirjoista Annan unelmavuodet, Anna omassa kodissaan ja Sateenkaarinotko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)

      Miltei kaikki ovat pitäneet Sateenkaarinotkosta. En tajua, miksen minä tajunnut sitä.

      Poista
  5. Hieno postaus ihanista Anna-kirjoista! Tosin en ole lukenut koko sarjaa, vain muutaman ensimmäisen kirjan. Tämähän houkuttelee tarttumaan niihin lukemattomiinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsinkin Anna omassa kodissaan on minusta loistava kirja, ja ihmiset tuntuvan pitävän Sateenkaarinotkosta, itse pidin myös Kotikunnan Rillasta, tai siis kaikki olivat hyviä :)

      Poista
  6. Pakko tunnustaa, että vaikka luin lapsena paljon sarjoja (Viisikkoja, Tiinoja, Neiti Etsiviä, Pikku Vampyyreitä, Anni Swanin nuorten kirjoja yms.) on tämä Anna-sarja (samoin kuin myös Pikku naisia jatko-osineen, ne kuitenkin olen sittemmin lukenut) jäänyt lukematta. Tie Avonleaan -sarjaa olen sentään joskus seurannut. Ehkä pitäisi lukea sarja joskus. Hieno koostepostaus sarjasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tie Avonlean sarja tosiaan pyöri, ja tunnistan siitä vaalean pikkutytön, mutta en katsonut sarjaa.
      Päätin lukea tämän sarjan joskus kokonaan ykkös osan jälkeen ja nyt se oli aika. Minusta sarjassa taso ei laskenut, mutta osien kesken oli vaihtelevaisuutta. Ensi sunnuntaiksi olen ohjelmoinut bloggauksen Polvan Tiinasta, niitä olen lukenut vain 3, ja tässä tarkastelen kahta. Se, että aikuisena lukee näitä, on täysin eri asia, miten ne kokee lapsena.

      Poista
  7. Uskomaton miehen työ, Jokke! :)

    Anna kuului lapsuuden suosikeihin, vaikka en kaikkia sarjan kirjoja lukenutkaan -taisivat puuttua kirjaston valikoimista...

    Hieno kokonaisarvio sarjasta! :)

    VastaaPoista