maanantai 24. maaliskuuta 2014

Pompomin syntymäpäivä ja Pikkutarinoita


Sininen keskitie eli bleue on haastanut minut täällä, "Blogien lastenkirjaviikko 2014 -haasteeseen! (24.-30.3.2014), Tavoitteena on saada lastenkirjojen lukemista ja arvostusta näkyville. "

Sinisessä keskitiessä näin bloggauksen Pompom aamusta iltaan. Se Pompom on eri kuin yläkuvan Pompom. Tämäkin Pompom on mukava pupu, jonka syntymäpäivän tiimoilla harjaannutetaan lapsia laskemaan ja houkutellaan lukujen maailmaan. Postikantaja herra Hepo vie ensimmäisen kirjeen Tiikereille, toisen Hiirisille. Tarina jatkuu ja viiteenkymmeneen päästään luvuissa ja synttärit saadaan vietettyä iloisissa tunnelmissa. Kukaan ei kiusaa ketään ja kaikki otetaan huomioon.

Pompom on lapsille sopiva rimmaava ja soiva nimi.

Mukavaa meininkiä ja positiivista otetta, niistä on minusta hyvä lastenkirja tehty.

Kirja on painettu 1986 ja Laila Niukkanen on kääntänyt ja Kirjalito kustantanut.


Satukustannus on painanut mukavia Pikkutarinoita vuonna 1990, Jukka Torvisen suomennoksin.

Hiekkalinna kirjassa pikkunallet Sami ja Salli ovat rannalla, rantaleikeissä menee koko päivä, ja Samia hieman harmittaa, hän  on kaatunut rannalla hiekkaämpäriin ja hajottanut hiekkalinnan. Äiti on ostanut jäätelötötteröt ja harmi unohtuu.

(Äiti ei siis huuda Samille ja käske lopettamaan ulvomista, eikä ala itse huokailla ja itkeä. Äiti ei soita isälle ja käske puhua pojan kanssa, kun poika on niin mahdoton. Toimintaterapeutille ei soiteta, jotta Samin lihaskoordinaatioon saataisiin parannusta. Samille ei tehdä eskarissa hojksia. Äiti ei syyllistä eikä etsi syyllistä Samin hiekkaämpäriin kompastumiseen. Kenenkään muunkaan vanhempi ei vaadi hyvitystä rikotusta hiekkalinnasta. Rantavalvojaakaan ei näy päivittelemässä nykyajan nuorison huolimattomuutta. Eduskunta-aloitetta hiekkaämpärien myyntirajoituksista ei kerätä. Iltapäivälehtiäkään ei informoida. Äiti ei myöskään ole haastamassa ketään oikeuteen eikä kirjoita asiasta someen. Äiti on läsnä, iloinen aurinkoinen ja on reipas, kuten lapset ja kirjakin =).

Hienoa lapset, hienoa äiti ja hieno kirja :)


Missä on Nalle?
Pekka ja Pipsa etsivät Nallea, aikuinen näkee Nallen jo kakkossivulla.

Nalle on pyykkikorissa yläkuvan nuolen kohdalla. Pipsa ja Pekka etsivät sitä seitsemän aukeamaa sisältä ja ulkoa, viimeisellä sivulla äiti näyttää Nallen, jonka on pessyt pesukoneessa.

Tämäkin Pupu-äiti ottaa rauhallisesti, äiti on turvallinen ja hymyilevä.

Mikä onkaan parempi kuin hyvä äiti, joka puhaltaa pipin pois ja puhuu pahanolon pois, ja hyväksyy.

Näissä Satukustannus-kirjoissa on hyvä idea ja toteutus.

Minusta lapsen kehitystaso pitää ottaa huomioon. Näissä on värikkäitä ja selkeitä kuvia, tunnistettavia hahmoja. Lämpimät iloiset värit ja kuvat luovat turvallisuutta ja iloa kuten selkeät ja helpot tekstitkin.

Ongelmat ratkaistaan ja lapsille annetaan selviytymisen malli.

Elämässä siis selviää :)

8 kommenttia:

  1. Kiitos Jokke! Mahtavia kirjalöytöjä, ovatkohan omasta lapsuudestasi vai divarista? Olen samaa mieltä, että lastenkirjoissa mukava ja positiivinen meininki on hyvä juttu, mutta samalla myös vaikeistakin asioista on kiva lukea yhdessä tarpeen mukaan. Vasut ja hojksit ovat minusta myös positiivisia juttuja :), mutta yhtä lailla "vanhan ajan simppeliydessä" on monta hyvää seikkaa (jos tätä suluillasi hait takaa...?)!
    Elämästä voi selvitä nykyaikanakin, kyllä :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kaikki suunnitelmat ovat positiivisia juttuja. Pointtini on siinä, että vahinkoja sattuu ja niistä selvitään useimmin ihan itsestään. Hyväksymälä lapset saadaan parempia tuloksia kuin tuomitsemalla.

      Itse asiassa nämä on joskus tarttunut vaan mukaani. Olen blogannut omista myyrä- ja kuvakirjoistani aiemmin, ja ajattelin laittaa nettiin jotain, mikä ehkä muuten ei saisi "palstatilaa". Omien lapsieni kirjoja en halua tuoda blogiini :)

      Poista
  2. Nuo piilojutut on aina kivoja. Muistutit kivasti lapsen kehitystasosta. Pientä
    lasta ei todellakaan saa laittaa pohtimaan maailman suuria ongelmia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin pidän näistä piilojutuista. Aikuinen voi testata kauanko kestää ennekuin lapsi huomaa Nallen pyykkikorissa :)

      Poista
  3. Pompom on kyllä uusi tuttavuus minulle. Kiva kun plokkasit hänet tutuksi :)

    VastaaPoista
  4. Jokka, nimenomaan tällaiset kirjat ylläpitävät lapsen turvallisuutta. Minä en löytänyt tähän haasteeseen tyttäreni ensikirjoja, mutta käytin sitten seuraavia. Lindgrenin Veljeni Leijonamieli vaatiikin jo lapselta kykyä vastaanottaa, mitä tarina tarjoaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä sopii tosiaan kaikille, myös aikuisille :) Aikuisilla on opettelua lapsen optimismista.

      Veljeni Leijonamieli on tosiaan haastava tarina. Toisaalta lapset pohtivat monesti kuolemaa aidommin kuin aikuinen. Mutta Veljeni Leijonamieli ei ehkä sovi ihan pienelle lapselle.

      Poista