torstai 12. syyskuuta 2013

John Steinbeck: Torstai on toivoa täynnä


John Steinbeckin Torstai on toivoa täynnä, Tammi Kurki-kirjat, 1967 kolmas painos sivumäärä 283. Alkuteos Sweet Thursday, 1954, suomentanut Jouko Linturi, prologi ja 40 lyhyttä ja hauskaa lukua.

Teoksen kansikuva kertoo tunnelmasta paljon, miljöö on toisen maailmansodan jälkeinen unelias amerikkalainen kyläpahanen lähellä Tyynen valtameren rannalla. Cannery Row:n kylässä toiminut säilyketehdas on sulkenut ovensa, kiinalainen kauppias lähtenyt merille, kylän "älykkö" Tohtori on sota-aikana uittanut aivojaan spriissä, ja palaa rappeutuneeseen tutkimuslaboratorioonsa Lännen Biologiseen Laboratorioonsa. Kaupungissa tärkeitä paikkoja ovat  Ison Idan kapakka ja Faunan Karhulippu -niminen ilotalo sekä Lee Tshongin lahjoittama kiinteistö Palatsiruokala, eräs hylätty höyrypannu sekä Kultainen Unikko "ravintola" . Kaupungin asujaimistosta kannattaa mainita Mack, yksi päähenkilöistä, Hazel, josta horoskooppeihin hurahtanut Fauna ennustaa USA:n presidenttiä, hieman epärehellinen pikkuliikemies Josef ja Maria (on todella tämän niminen), ilotalon kokki Joe Elegant sekä uusin ilotyttö Suzy kaksikymmentäyksivuotias kovia kokenut tyttö.

Tohtori on kylän keskushahmo, ja hän ei ole enää entisellään. Mackin aloitteesta yritetään Tohtoria saada entiseen kuosiin, mukaan hän saa kyläläisiä, ja järjestetään arpajaiset, joiden tarkoituksena on myydä arpoja, ja Tohtori voittaisi pääpalkinnon. Fauna on havainnut Suzyn liian sentimentaaliksi ja äkkipikaiseksi toimimaan porttona ja antaa tälle ohjeita elämän varrelle ja kehoittaa häntä lounaalle Tohtorin kanssa. Tohtori on hyvin kiinnostunut laboratoriostaan, ja meritähdistä, mustekaloista "joita" jalostaa ja myy ehkä elävänäkin, mutta erilaisin kehitysastein, ja yrittää kirjoittaa tutkielmaa. Suzyn ja Tohtorin välillä kipinöi. Toiveikasta torstaita seuraa monta kehnoa keskiviikkoa, ennenkuin palaset loksahtavat kohdalleen, ja Hazelilla on onnelliseen loppuun iso rooli, vaikka teoksen aikana hänestä ei presidenttiä tulekaan. Hazelin haave esiintyä satuprinssinä sen sijaan toteutuu Palatsiruokalan "kihlajaisissa".

Juonen ja tarkoituksena on saattaa siis Tohtori ja Suzy yhteen, mutta kirja on Steinbeckin letkeää kuvausta uneliaasta kaupungista ja monista sen humoristisista tavoista ja tapahtumista, välillä päivitetään naapurikaupunkien kummallisuuksia. Pohjimmiltaan on kysymys humaanista ymmärtämisestä ja yhteen hiileen puhaltamisesta ja elämästä. Kerronta sisältää myötäsukaista ironiaa, ja teräviä havaintoja. Ihmiset ovat kuvattu aitoina, ja turhaan moralisoimatta. Ilotalon toiminnan tarkoitus ja moraalinen perusta avataan jo ensimmäisessä Suzyn ja Tohtorin välisessä keskustelussa. Steinbeck ei siis moralisoi, hän esittää kaiken ironisessa mutta oikeassa valossa. Steinbeck irvii myös naisia, jotka menevät rikkaiden miesten kanssa naimisiin ja tulevat tekstin mukaan heti allergisiksi tiskivedelle. Monta muuta vaivaa ilmestyy, ja rikkaat miehet ovatkin potilaiden kanssa naimisissa, joita voi parantaa erilaisin kalliiden valohoitojen avulla ja "lääkesekoituksin". Kirjaa voi joku moittia sovinistiseksi, mutta myös miehet esitetään yhtä lailla raadollisiksi. Kirjan suurimmat sankarit ovat minusta naisia eli Suzy ja Fauna. Fauna ilotalon emäntä on ollut lähetyssaarnaajana, ja teräs- ja kemikaalitehtailijana, pitää tytöille käytöskoulua, ja opettaa esim. kaikki erilaiset haarukat (osteri-, kala- salaattihaarukka ...), haarukoita on lukematon määrä. Hänen ohjeensa pätevät yleisemminkin: jos pystyy muu, pystyn minäkin, olet tärkeä ja ainutlaatuinen, älä peittele aitoa uteliasuuttasi, äläkä ole tietävinäsi enemmän kuin tiedät, muista, että suora kysymys ei loukkaa.

Pienen, mutta äärimmäisen tärkeän hetken sankarina ja tapahtumien jouduttaja on "luuserimies" Hazel, joka näin lunastaa paikkansa yhteisön tukipilarina.

Minusta Torstai on toivoa täynnä -teoksen kerronta muistuttaa hieman John Irvingin tekstiä mahtavien henkilögallerian ja lukuisten tapahtumien vuoksi, myös juonen kuljetuksessa on samankaltaisuutta. Minusta Steinbeck on tässä tyylilajissa parempi, ehkä vain siksi, että suurimmat rönsyt on leikattu pois, eikä Steinbeck käsittele kovinkaan arkoja aiheita.

Kirja on on hyvin kesäinen ja hyvin elävä.

***

Onko teos sitten ilkeä? Päättele itse ykkössivun tekstin perusteella
"Säilyketehtaat sotivat kumouttamalla kalansuojelukiintiöt ja kiskomalla merestä kaiken, minkä kiinni saivat. Isänmaallisuus niillä yllykkeenä oli, mutta ei se kala siitä takaisin tullut. Sardiinien oli käynyt samalla laillakuin Alicen ostereiden: "He söivät jokaisen". Tämä jalo kannustin kaatoi kaikki metsät Lännestä ja pumppaa parhaillaan Kalifornian maaperästä ilmoille vettä nopeammin kuin sade ennättää sitä takaisin valuttaa ..."

***
John Steinbeck (1902 - 1968) on amerikkainen Nobel-voittaja, ja voittovuosi oli 1962. Aivan mahtavaa sanankäyttöä ja lempeää hyväntahtoista ironiaa nobelistilta. Kirjassa latkitaan monesti Vanhaa Tenniskenkää, tämän "vitsin" tajuaminen kesti minulta noin 80 sivua, pitkät piuhat kun omistan, ja huonon viskisivistyksen. Kyseessä on tietysti OLD TENNESSEE, joka ehkä on vääntynyt muotoon OLD TENNIS SHOE, joka on kääntynyt sitten vanhaksi tenniskengäksi. Kirjan prologissa Mack kritisoi teosta Hyvien ihmisten juhlat, joka on niin ikään kirjailijan itsensä rustaama teos.

Steinbeckin teoksista olen blogannut
Oikutteleva bussi
Helmi
Ystävyyden talo

14 kommenttia:

  1. Tämä Steinbeck on minusta loppujen lopuksi oikea hyvän tuulen kirja!

    VastaaPoista
  2. Luin joskus 70-luvulla, mutta blogisi jälkeen muistin aika elävästi ja tulin hyvälle tuulelle. Kiitos.

    VastaaPoista
  3. Juuri piti miettiä, että mitä olen Steinbeckiltä lukenut..Hiiriä ja ihmisiä joskus aikoja sitten. Tämä onkin hyvä muistutus, että pitäisi lukea vanhoja klassikkoja taas. Olen viime aikoina ollut liikaa kritiikkien vuoksi uutuuksissa kiinni. Kaipaan vanhempia kirjoja jo :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiiriä ja ihmisiä on ollut jo pitkään listalla, kirjaa ei ole sattunut käsiini esim. kirjakaupassa tai kirpparilla, joten pian pitää varata kirja kirjastosta.

      (Lostissa kaudella 3 Ben ja Sawyer keskustelevat kirjan teemoista, katson sarjaa DVD:ltä ja myyn sitten boxit pois, ostin ne ensin edeuulisesti alesta :)

      Poista
  4. Vihan Hedelmät on edelleen yksi parhaimpia kirjoja mitä olen lukenut. Hiiriä ja ihmisiä kannattaa myös lukea, ja elokuvaversiokin on harvinaisen hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vihan hedelmät -filmin olen nähnyt, loistava filmi, ja Hiiriä ja ihmisiä haluan myös lukea, tai kuten Pasilassa väännettiin Hiiriä ja ihmisiö. Filmiä en ole nähnyt.

      Poista
  5. Steinbeck on niitä (harvoja) klassikkokirjailijoita, jonka tuotanto oikeasti kiinnostaa minua, mutta vielä en ole päässyt tutustumisessa puusta pitkälle. Tämä sinun arviosi kyllä vakuutti, että ehdottomasti kannattaa kokeilla! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta Steinbeck kepittää esim. Hemingwayn, molemmilta tosin olen lukenut vain yhden opuksen, mutta Camus on minusta kyllä hyvä ja lyhytsanainen.

      Poista
  6. Minä pidän Steinbeckistä aika paljon. Luin lukumaratonissa tuon Hiiriä ja ihmisiä ja tämäkin Torstai on toivoa täynnä täytyy ehdottomasti lukea. Steinbeck on ehkä yksi harvoista kirjailijoista, jonka teoksiin minäkin saattaisin tarttua toisen kerran. Ikään kuin klassikkosatuja, joista läikähtää lämmin olo sisimpään.

    VastaaPoista
  7. Kiinnostavaa lukea pohdintaasi tästä. Itselläni tämä on lukulistalla ja tarkoitus lukea jo melko pian!

    VastaaPoista