sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Agatha Christie: Varjossa auringon alla



Agatha Christie: Varjossa auringon alla, Evil under the Sun, 1940-41, Suuri Suomalainen kirjakerho 1982, 256 sisältäen esittelyn "Näin syntyi mestarietsivä Hercule Poirot". Tämä pitää sisällään lähinnä selvityksen, että Agatha Christie ei halunnut omasta salapoliisistaan tehdä Sherlock Holmesin kaltaista, hän keksi tehdä salapoliisista belgialaisen sotapakolaisen (epäilemättä ensimmäisestä maailmansodasta), seuraavaksi syntyi etunimi, ja lopulta siihen sopiva sukunimi ...

Teoksen Varjossa auringon alla alussa on henkilöluettelo ja kartta, jotka ovat oivat apuvälineet arvioitaessa, henkilöiden ja paikkojen suhteita. Tapahtumapaikka on  Jolly Roger's Hotel -niminen kesänviettopaikka, jossa Hercule Poirot pohtii ulkonäköään tai isoa vatsaansa ja ruumiinkulttuuria harjoittavia auringonpalvojia. Tuleva uhri on vamppi Arlena, jolla on aviomies ja tytärpuoli. Arlenan sukunimi on Marshall. Kenneth Marshall on Arlenan aviomies vaimoaan vanhempi ja entinen upseeri, vaimo on muiden mukaan punapäävamppi Arlena, joka vetää magneetin lailla miehiä puoleensa. Kennethillä on lapsi Linda ensimmäisestä avioliitostaan. Lindan äitiä Ruthia oli syytetty liiallisesta arsenikin käytöstä oman aviomiehensä kuollessa, mutta Ruth oli vapautettu syytteistä. Kenneth ja Arlena nukkuvat eri makuuhuoneissa!
Jolly Roger's Hotel:ssa on kaksi avioparia: amerikkalaiset Gardenerit, tyypillisiä turisteja, Redfernit, vasta vihitty aviopari, joista Christine on entinen opettaja, ja Patrick on komea ja "kiimainen", ja laukkaa Arlenan perässä. Saarella on lisäksi muotisuunnittelija Rosamund Darnley, joka tuntee Kennethin nuoruudestaan, kiihkeä kirkkoherra Lane, Intiassa palvellut majuri Barry, vanhapiika Emily Brewster sekä nousukas Horace Blatt, mies joka on rikas, ja puhuu mielellään Horace Blattista.

Alkuun Hercule Poirotin läsnäolo kirvoittaa keskusteluja pahasta, ja pappi näkee pahaa auringon alla. Lindan auringon sumentaa ikävä äitipuoli, Christine näkee punaista, kun katselee Arlenaa, ja ennakkoaavistukset toteutuvat luvussa 4 (lukuja kaikkiaan 13), kun Arlena löytyy kuristettuna syrjäiseltä rannalta. Paha on saarella, monella on motiivi, kenellä on ollut tilaisuus, ja ratkaisevaa, kuka on kuristaja ja miksi.

Hercule Poirot on onneksi paikalla, kun tarkastaja Colgate tulee "hampaat vaahdossa" kuulustelemaan epäiltyjä. Christiemäiseen tapaan lukija ei voi päätellä, kuka valehtelee ja miksi.

Poirot löytää steariinimöykyn, hiuksia ja nuppineulan takan vierestä, ja erään kirjan, jota lukijalle ei paljasteta, myös kartonkimaista paperia on poltettu. Kirjan kansikuva (yllä) viittaa näihin esineisiin, mutta nämä esineet eivät paljasta rikoksen motiivia, eikä tekijää tai tekijöitä  ...

Hercule Poirot on yksin ilman kapteeni Hastingsia, ja Colgatella on aihetta hohtavaan hymyyn, hänen ja poliisin apua tarvitaan, sillä susi tai susia on lampaan tai lampaiden vaatteissa ja pohjatyöhön tarvitaan poliisia.

Minusta tämä oli hyvin yllättävä kirja, jota avaan hieman alempana, mutta syyllisiä enkä motiivia en kirjaa.

TV-toteutus (2001) on hyvä linkki areenaan. Poirot'n matkaa hotelliin perustellaan sairaskohtauksella, joka johtui liikalihavuudesta. Sairaskohtaus johtui ravintolan ruuasta. Hastings oli taas tehnyt hölmön sijoituksen. Tämä tosin ilmenee jakson lopussa.
Kenneth Marshallin lapsen sukupuoli oli vaihtunut, tv-toteutuksessa poika Lionel oli 17-vuotias nörtin näköinen poika. Muuten murhat ja murhaajat olivat samoja, kirjassa toinen murha ilmeni vasta lopussa. Minusta hiekkarantakohtaus ja luola oli toteutettu hyvin ja miljöö kaiken kaikkiaan.
Poirot hikoili samanlaisessa höyrykaapissa kuin James Bond (Sean Connery) filmissä Pallosalama. Muutenkin Poirot'lle syötettiin terveysruokaa ja juotettiin terveysjuomia.

***
Varo mahdollisia juonipaljastuksia

John Curran: Agatha Christien murhasuunnitelmat, 432 sivua, sisältää tiukkaa analyysia Agatha Christien kirjojen murhasuunnitelmista. Minulla on ollut kirja jonkin aikaa, ja luettuani tämän teoksen katsoin miten Curranin kirja kertoo teoksesta Varjossa auringon alla. Hakemistosta löytyi yhteensä kymmenen osumaa, ja viisi "murhasuunnitelmaa" tai piirrettä jota Agatha Christie on käyttänyt tai jota salapoliisiromaaneissa on yleisesti käytetty, näitä ovat:
1. Lavastettu riita. 
Tämä on sinäänsä huvittava, koska dekkareissa tämä ei paljasta paljoakaan, sillä on lavastettuja ja oikeita riitoja. Valhetta ja totta puhutaan. Syyllinen ei tietenkään koskaan puhu totta itse murhasta.
2. Liittolaismurha
Tämä paljastaa jo paljon enemmän, kuka on ollut liitossa, sitä en paljasta, ja miten.
3. Epäluotettava kello
Tämäkään ei yksin paljasta, sillä jonkun alibi kaatuu.
4.Ilmeinen syyllinen
Tämäkään ei paljasta, mutta itse arvelin häntä melko varhaisessa vaiheessa
5. Lavastettu rikos

Viidettä en uskalla "aitona" kirjata, koska se paljastaa juonesta jo liikaa. Mutta teoksessa Kuolema Niilillä on minusta käytetty tätäkin, ja myös rikostapahtuma on samanlainen, minusta ei kovinkaan uskottava vaan aika uskomaton. Jos rikospaikasta olisi kuva syyllinen selviäisi helpommin. Kuolema Niilillä teoksessa tapahtui monta veritekoa kirjan aikana, Varjossa auringon alla teoksessa muutama oli tapahtunut ennen tätä kertomusta. Tässä dekkarissa on myös usein käytetty juonenkäänne eli syytön luulee olevansa syyllinen ja alkaa toimia sen mukaan, näin tapahtui esimerkiksi Dorothy Sayersin kirjassa Kuolema vierailee kerhossa

 Kuolema ilmoittaa lehdessä  ja Murha Mesopotamiassa -teoksissa on minusta käytetty samaa temppua, mitä Curran ei suoraan myöskään listaa, eli henkilöt eivät ole sitä, mitä he uskottelevat olevansa, tosin tässä eri motiivilla. Miljöö muistuttaa hieman ympäristöä N-saarella teoksessa Eikä yksikään pelastunut, joskin tässä kulkuyhteydet pelaavat.

Kaikkiin Agatha Christien dekkareihin löytyy linkit Vanha Hyvä aikani bloggauksen lopusta.

14 kommenttia:

  1. Kiitos Jokke, Christie käyttää taattua ja turvallista settiä "juonimoduleita", joihin hän sekoittaa taitavasti oman elämänpiirinsä tapakulttuuria, sosiaalista elämää ja maantieteellisiä kulisseja. On selvää, että hän tällä reseptillä oli aikanaan huippusuosittu, mutta olen miettinyt toisinaan mikä tekee hänestä yhä useimmiten nautittavan lukukokemuksen? Kaikki assyriologit ovat tietysti hullaantuneet hänen dekkareihinsa, sivuavathan ne useammin kuin kerran omia ympyröitämme. Henkilökohtaisesti olen viehättynyt juuri 1930-1950 lukujen ajankuvaan ja siihen tarkkuuteen millä Christie niitä kuvaa. Käy vilkaisemassa tämäkin postaukseni:
    http://elamankrestomatia.blogspot.fi/2013/08/vakoilua-rauniokumpuja-ja-vahan-arabian.html.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtava postaus :)
      ***
      Ajankuva on hieno, ja Agathan yllättävän moni dekkari sijoittuu Lähi-Itään, ja ovat vielä laadukkaita.

      Poista
  2. Olen tämän kirjan varmaankin jossain vaiheessa lukenut, mutta nyt en kyllä yhtään muista, kuka oli syyllinen. JOtenkin kuitenkin mielessä on tuo, mitä kirjoitit papista, joka näki pahaa auringon alla.

    Christie on kiinnostava kirjailija ja hänen kirjoissaan on mielestäni kyllä enemmänkin, kuin vain mysteeri. Christiestä ja muista dekkaristeista puheenollen tulee mieleen kysymys, voiko kirjoittaa niin paljon murhista ja kammotuksista, ilman, että se alkaisi vaikuttaa kirjailijaan itseensä, tämä on miettimisen arvoinen asia ja sivuaa teemaa kirjailijan vastuista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En muista, että pappi olisi ollut syyllinen Christien romaaneissa. Toisaalta Christie jonkin verran käyttää valehenkilöllisyyttä.
      Jokaisessaa ammatissa on vaaransa, tärkeä on pitää fantasia ja reaalimaailma erillään :)

      Poista
    2. En tarkoittanutkaan, että pappi olisi syyllinen, vaan että noilla papin sanoilla oli oma tärkeä merkityksensä.

      Poista
    3. Ýmmärsin kommentin, mutta vastasin epämääräisesti :)

      Poista
  3. Christie on ikisuosikkini. Minua kiinnostaa tuo Curranin kirja. Ja erityisestiniin, että lukisin sitä ennen jonkun dekkarin ja katsoisin samaan tapaan Curranin kirjasta, mitä kyseisestä dekkarista on sanottu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pidän Christiestä, ja kuvaamallasi tavalla olen lukenut Currania :)

      Poista
  4. Tuo Curranin kirja pitäisi varmaan lukea - Christie on oikeasti ollut mestarillinen kirjoittaja siinäkin mielessä, että hän on yhä uudestaan ja uudestaa onnistunut luomaan viihdyttäviä dekkareita, joissa ei ole kuitenkaan liikaa toistoa. Ainakaan vielä en ole sanonut Christietä lukiessani, että "Ai niin, tämä on SE kuvio."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Agatha on ollut ammattilainen. Curranin teosta suosittelen, jos tuntee ja muistaa dekkarit tai lukee niitä. Luokittelu on Curranin keksimä. Tavallaan kuviota pitää raaputtaa hieman, niin silloin selviää, mikä se on.

      Poista
  5. Kivasti toit tuon Curranin kirjan mukaan arvioosi. En ole lukenut sitä, mutta Varjossa auringon alla -dekkarin olen lukenut. Muistan jopa murhaajan - oli sen verran mielikuvituksellinen järjestely,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Järjestely on aikamoinen :)

      Curranin teosta olen lukenut aina kun olen lukenut valmiiksi jonkin Christien dekkarin :)

      Poista
  6. Näin Curraneja tosiaan kannattaisi lukea, silmäillä ehkä kerran yleiskuvan vuoksi ja sitten tarkemmin kun on lukenut jonkun käsitellyn Christien.
    Tämänkin kirjan muistan sillai suunnilleen, sen kikan miten murha toteutettiin ja kuka murhaaja oli mutta tarkemmat yksityiskohdat ovat aika hämärissä...

    Mutta kun niitä on lueskellut niin sekalaisen joukon Christien kikkoja oppi tunnistamaan jo ennen Curranin lukemista, viimeistään jälkeenpäin että ai, tässä tehtiin sama juttu kuin noissa kirjoissa. Mutta hyvin onnistuu nuo juonimoduulinsa pyörittämään (rikkinäiset kellot tunnisti vääriksi johtolangoiksi hyvissä ajoin, lavastetut rikokset sen sijaan hämäsivät kerta toisensa jälkeen)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Christie on taitava kirjoittaja, olen Curranin kirjan hankkimisen jälkeen (sain sen lahjaksi) alkanut "uudestaan" lukea Agathan dekkareita :)

      Poista