Ilmari Turja oli varatuomari, toimittaja sekä Suomen Kuvalehden
päätoimittaja ja ikätoverinsa Urho Kekkosen ystävä. Hän kuului myös Akateemiseen
Karjalaseuraan. Matkojen pärskeitä sisältää lyhyitä matkakertomuksia vuodesta
1928 aina vuoteen 1977 asti
Alkuosan matkat selittyvät ehkä AKS taustastakin. eli matkustetaan Ruotsin
Länsipohjaan, Ruijaan jäämeren rannalle ja niitä kommentoidaan, sitten tulee Suomen Kuvalehden aikaisia matkoja. Välimeren kierros oli perinpohjainen, vaimokin oli mukana, oli lopettanut hammaslääkärivastaanottonsa ja nostanut kaikki varansa ja lähti mukaan, lapset jäivät Ylpön kouluttaman lastenhoitajan hoiviin. Gibraltarilla käytiin, Italiassa, ja sitten Egyptissä katsastamassa Tutankhamonin kulta-arkkuja. Käytiin Palestiinassakin, jossa arabien ja juutalaisten suhteet olivat kireät. Beirutin kautta jatkettiin Kyprokselle. Beirutissa oli tuolloin 150 000 asukasta.
Saksan retkeltä 1935 oli varsin vähän huomioita, mutta samassa jutussa kommentoidaan Itävallan liittymisestä Saksaan. Sveitsissä Turja oli käynyt 1939.
- Sitten tulikin taukoa-
Matkat jatkuivat vasta 1954, jolloin matka suuntautui Sevillaan Espanjaan. Maaseutu oli köyhää, kaupungit rikkaampia. Franco oli tuolloin Turjan mukaan myös kirkon pää. Kirpeisiin huomautuksiin lukeutuu seuraava: "rosvot ja demokraatit ripustetaan lyhtypylväisiin" s.79. Vuonna 1957 suuntautui matka Kiinaan. Kiina kutsui delegaatioita, joihin lukeutui lääkäreitä, toimittajia, politiikkoja, kirjailijoita, jäsenkirja ei ollut ratkaiseva tekijä. Kierros oli varsin kontrolloitu. Siinä yhteydessä Turja kommentoi vuosikymmen myöhemmin tapahtunutta Kulttuurivallankumousta, joka Turjan mukaan ei ollut kulttuuria eikä vallankumousta vaan taistelua vallasta. Kiina ei tuolloin ollut YK:n jäsen, eikä niin ollen myöskään YK:n turvallisuusneuvostossa. Suomi oli hyväksytty jäseneksi muuten vasta kaksi vuotta aiemmin. Leningradin retken yhteydessä Turja piikittelee virolaisille asetettuja matkustuskieltoja.
Vuoden 1964 Intian matkan tiimoilla Turja kirjoittaa "minä en Intian viisaudesta maksa markkaakaan. Minkä arvoista on sellainen viisastelu, joka pitää maata ja kansa ehdoin tahdoin kurjassa tilassa". Japanissa Turja ei keskity vuoden 1964 olympialaisiin, vaan käy Hiroshimassa. Hiroshimalaiset eivät halua muistella, he haluavat unohtaa. Hongkong tulloin vielä Brittien hallinnoima oli välietappina Thaimaahan, joka 1964 oli 30 miljoonan ihmisen kotimaa, Bangkokissa asui 2 miljoonaa ihmistä. Thaimaasta Turja kuvaa kukkotappeluita. Vietnamin sodan laajeneminen oli vasta edessä. Uusimanner USA ja Kanada koetaan yksityismatkalla.
1967 Turja piipahtaa Kreikassa, maassa on tapahtunut vallankumous, Turkissa ja Bulgariassa myös käydään, myöhemmin Italiassa, jonka yhteydessä Turja täräyttää "suomalaiset käyvät grillaamassa diktatuurimaitten rantahietikoilla Espanjassa, Kreikassa sekä rautaesiripun takaisissa maissa." Varmasti näin, mutta kävi hän itsekin kyseisissä maissa. Romanian matkalla Turja noteerasi sotilaat, joilla kiväärit, jonka vuoksi hän kirjoittaa "kaksituhatta vuotta sitten keisari Trajanus puolusti länsimaista sivistystä yksilön vapautta, joka oli kiinninaulattu roomalaiseen oikeuteen. Mutta vielä on puoli Eurooppaa joka ei hyväksy Rooman testamenttia".
Vuoden 1974 kohdalla Turja ottaa kantaa Tenojoen vapauteen (ei voimalaitoksia). Tunisian matkan yhteydessä hän ottaa kantaa naisten vaatetukseen. Grönlannissakin Turja käy. Siellä on tuolloin ollut 30 000 asukasta, joiden kulut Turjan mukaan Tanska maksaa. Mannerjäätikkö oli tuolloin 3 km:n paksuinen. Mesopotamiassa Turja vierailee myös eli siis Irakissa. Turjan mukaan suomalaiset rakentavat voimajohtoja, patoja ja siltoja. Noin kaksi vuosikymmentä ennen Persianlahden sotaa. Jugoslavian kohdalla Turja toteaa "kuri on maassa hyvä, .. väkivalta on politiikkojen vika. Juuri kurittomuus luo väkivaltaa ei kuri". Tämä on merkittävä sillä alle kahden vuosikymmenen vuoden jälkeen alueella riehui sisällissota.
Turjan (kirjan) mukaan missä kaksi eurooppalaista kohtaa toisensa niin he muitta mutkitta saavat kontaktin toisiinsa.
Matkakertomuksien oiva lisä on mustavalkoiset kuvat, joita on kuutisenkymmentä. Matkakertomukset ovat varsin perinteisiä, mutta niitä höystävät pienet piikikkäät, ironiset ja tarkat huomiot tai päättele itse, pitivätkö ne paikkaansa ja olivatko rohkeita lausumia tuolloin tai nyt.
Saksan retkeltä 1935 oli varsin vähän huomioita, mutta samassa jutussa kommentoidaan Itävallan liittymisestä Saksaan. Sveitsissä Turja oli käynyt 1939.
- Sitten tulikin taukoa-
Matkat jatkuivat vasta 1954, jolloin matka suuntautui Sevillaan Espanjaan. Maaseutu oli köyhää, kaupungit rikkaampia. Franco oli tuolloin Turjan mukaan myös kirkon pää. Kirpeisiin huomautuksiin lukeutuu seuraava: "rosvot ja demokraatit ripustetaan lyhtypylväisiin" s.79. Vuonna 1957 suuntautui matka Kiinaan. Kiina kutsui delegaatioita, joihin lukeutui lääkäreitä, toimittajia, politiikkoja, kirjailijoita, jäsenkirja ei ollut ratkaiseva tekijä. Kierros oli varsin kontrolloitu. Siinä yhteydessä Turja kommentoi vuosikymmen myöhemmin tapahtunutta Kulttuurivallankumousta, joka Turjan mukaan ei ollut kulttuuria eikä vallankumousta vaan taistelua vallasta. Kiina ei tuolloin ollut YK:n jäsen, eikä niin ollen myöskään YK:n turvallisuusneuvostossa. Suomi oli hyväksytty jäseneksi muuten vasta kaksi vuotta aiemmin. Leningradin retken yhteydessä Turja piikittelee virolaisille asetettuja matkustuskieltoja.
Vuoden 1964 Intian matkan tiimoilla Turja kirjoittaa "minä en Intian viisaudesta maksa markkaakaan. Minkä arvoista on sellainen viisastelu, joka pitää maata ja kansa ehdoin tahdoin kurjassa tilassa". Japanissa Turja ei keskity vuoden 1964 olympialaisiin, vaan käy Hiroshimassa. Hiroshimalaiset eivät halua muistella, he haluavat unohtaa. Hongkong tulloin vielä Brittien hallinnoima oli välietappina Thaimaahan, joka 1964 oli 30 miljoonan ihmisen kotimaa, Bangkokissa asui 2 miljoonaa ihmistä. Thaimaasta Turja kuvaa kukkotappeluita. Vietnamin sodan laajeneminen oli vasta edessä. Uusimanner USA ja Kanada koetaan yksityismatkalla.
1967 Turja piipahtaa Kreikassa, maassa on tapahtunut vallankumous, Turkissa ja Bulgariassa myös käydään, myöhemmin Italiassa, jonka yhteydessä Turja täräyttää "suomalaiset käyvät grillaamassa diktatuurimaitten rantahietikoilla Espanjassa, Kreikassa sekä rautaesiripun takaisissa maissa." Varmasti näin, mutta kävi hän itsekin kyseisissä maissa. Romanian matkalla Turja noteerasi sotilaat, joilla kiväärit, jonka vuoksi hän kirjoittaa "kaksituhatta vuotta sitten keisari Trajanus puolusti länsimaista sivistystä yksilön vapautta, joka oli kiinninaulattu roomalaiseen oikeuteen. Mutta vielä on puoli Eurooppaa joka ei hyväksy Rooman testamenttia".
Vuoden 1974 kohdalla Turja ottaa kantaa Tenojoen vapauteen (ei voimalaitoksia). Tunisian matkan yhteydessä hän ottaa kantaa naisten vaatetukseen. Grönlannissakin Turja käy. Siellä on tuolloin ollut 30 000 asukasta, joiden kulut Turjan mukaan Tanska maksaa. Mannerjäätikkö oli tuolloin 3 km:n paksuinen. Mesopotamiassa Turja vierailee myös eli siis Irakissa. Turjan mukaan suomalaiset rakentavat voimajohtoja, patoja ja siltoja. Noin kaksi vuosikymmentä ennen Persianlahden sotaa. Jugoslavian kohdalla Turja toteaa "kuri on maassa hyvä, .. väkivalta on politiikkojen vika. Juuri kurittomuus luo väkivaltaa ei kuri". Tämä on merkittävä sillä alle kahden vuosikymmenen vuoden jälkeen alueella riehui sisällissota.
Turjan (kirjan) mukaan missä kaksi eurooppalaista kohtaa toisensa niin he muitta mutkitta saavat kontaktin toisiinsa.
Matkakertomuksien oiva lisä on mustavalkoiset kuvat, joita on kuutisenkymmentä. Matkakertomukset ovat varsin perinteisiä, mutta niitä höystävät pienet piikikkäät, ironiset ja tarkat huomiot tai päättele itse, pitivätkö ne paikkaansa ja olivatko rohkeita lausumia tuolloin tai nyt.
***
Tämä teos lienee voitettu jostain kirjoituskilpailusta, alakuvassa saatepaperi, joka kirjan välissä, kirja oli lukematon. Kirjoittaminen kiinnosti, lukeminen ei :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti