Louisa M Alcott: Pikku miehiä

Kannessa lennätetään leijaa

Louisa M Alcottin Pikku miehiä, Wsoy

Louisa M Alcottin Pikku miehiä on jatko-osa loistavalle Pikku naisia  ja Viimevuotiset ystävämme -teoksille. Tarinat lopettaa Plumfieldin pojat.

Marchin perheeseen kuuluvat äiti ja sisällissodassa ollut isä, ja tyttäret ikäjärjestyksessä vanhin eli Meg, Jo, Beth ja Amy. Naapurissa asuu isoisänsä kanssa Laurie. Marchit ovat köyhtymässä tai köyhtyneet, mutta Laurie on varakas. Edellisessä osissa Jo ja Fritz ovat  avioituneet kuten myös Amy ja Laurie. Ensiksi avioituneiden Megin ja John Brooken kaksoset Daisy ja Demi ovat jo koulussa. Beth on menehtynyt tulirokon jälkikomplikaatioihin.

Jo ja hänen professorimies Fritz ovat perustaneet mallikoulun, jossa on tusinan verran poikia. Kasvatusmenetelmät poikkeavat tuonaikaisista. Pojille annetaan tiettyjä vapauksia, ja heistä välitetään ja yritetään vahvistaa heidän osaamistaan.

Teos alkaa uuden pojan Natin kouluun tulosta. Natin tausta on ankea, hän on ollut katusoittajana ja hän on kouluun tullessaan 12-vuotias orpo, joka ei osaa lukea kuin nuotteja. Nat pääsee talon tavoille ja seuraava haaste on hänen juron ystävänsä Danin tulo. Nat on kiitollinen avusta, mutta samaa ei voi sanoa Danista, mutta routa se kotiin ajaa porsaankin, niin miksei sitten kovanaamaa, ja kovan kuoren alta Jo saa kaivettua sielun kultaa. Muutama tyttö pyörii poikakoulun kuvioissa, kuten jalkapallopelistä poishäädetty miniatyyrileipomaan opetellut Daisy, ja hänen kaverikseen tuleva kymmenvuotias Nan (Anne). Daisyn syy oleilla koulussa oli kaksoisveli Demi, jonka lelunpolttovimmaa kovasti kummastelin, Nanin puolestaan kotihemmottelu.

Pikku Naisien Laurie jatkaa hyväntekijänä kulisseissa, tarina soljuu eteenpäin, mutta myös kommelluksia pieniä, suuria ja tulisia sattuu ja kuolemakin pitää kohdata, eli kasvatusoppeja tarvitaan teorian lisäksi myös käytäntöön. Puutarhavertaus kuvaa koulun kasvatusopillista ratkaisua. Lasten annetaan olla omia itsejään ja heitä tuetaan ottamaan itse vastuuta. Jokaiselta vaaditaan suhteessa heidän ominaisuuksiin, heidän vahvuuksia tuetaan, jotta juuri oikeat kukat puhkeavat. Esiteltäessä poikia Alcott ottaa voimakkaasti kantaa äidin makeisilla ylensyöttämään kasvatusongelmaan, tai isän ylenluetuttamaan tylsistyneeseen poikaan, ensimmäisellä pettivät hampaat ja kunto ja toisella tyhjeni kovalevy.

Teoksen heikkous on alun hieman hajanaisuus, joka johtuu siitä, että minä en ole lukenut teosta Viimevuotiset ystävämme. Kasvatusperiaatteita esitellään ja ne ovat hyvinkin järkeviä. Toisaalta aluksi niitä tyrkytetään liikaa ja vasta tyrkytyksen jälkeen tarina pääsee kunnolla vauhtiin.
Minusta teoksen kasvatuslähtökohtia ovat ainakin
- Itseluottamus, itsetunto ja tasapainoisuus ovat tärkeämpiä kuin päätön pänttääminen
- Tarvitaan tasapaino liikunnan ja tiedon välillä. Liikuntaa ja fyysistä kuntoa tarvitaan ja sitä hankitaan varsinkin kesällä
- Puutarhavertaukset ovat keskeisiä kasvatusfilosofiassa, jokainen lapsi on sarka, josta nousee kukkaset ja rikkaruohot, oikein kasvattamalla saadaan kukat menestymään ja rikkaruohot karsiutuvat. Lopussa todetaan: "Rakkaus on kukka, joka juurtuu millaiseen maaperään hyväänsä"
- Lapsia ei saa fyysisesti rangaista. En ymmärtänyt Natin valehtelun rankaisumenettelyä, jossa valehtelija joutui lyömään opettaja-Fritziä. Nania rankaistaan sitomalla hänet päiväksi kiinni löyhästi. Muu fyysinen rankaisu oli kielletty, teoksen tapahtuma-aika lienee 1860- tai 1870-luku, ja minulla muuten tuli hammasvedosta mieleen Tom Sawyerin seikkailut.
-Nuorissa (ja nuorista) uskotaan hyvään, rakennetaan vahvuuksiin, kerrotaan tarinoita. Keskeistä ovat auttaminen, puutarhanhoito, lemmikkieläinten hoitaminen, tutkielmat, pienimuotoinen työ, viikottaiset riehahetket ja vapaapäivä.
- Asennevamma (esim. rahanhimo) on suurempi paha kuin "kyttyräselkä" tai änkyttäminen.
- Toivotonta tapausta ei ole, mutta jos häröilee, lähetetään toiselle maatilalle, sillä esimerkki vaikuttaa muihin
- Mokan jälkeen voi palata, keskeistä on, että asia käsitellään, ymmärrys kasvaa, annetaan rangaistus, se sisäistetään ja sitten voi jatkaa puhtaalta pöydältä (esim. Annen metsäseikkailut) , myös yhden pojan tienestien katoaminen ja palautuminen on case, jota käsitellään kauan
-Toisilta opitaan, toisia autetaan!

Sivuhuomiona, miksi Suomessa pitää muuttaa koulua sellaiseen suuntaan, jossa faktaa opetetaan aikaisemmin ja jo alakoulussa profiloidutaan kielikylpyluokille, medialuokille, matematiikkaluokille, kun aiemmalla menetelmällä pisaoppimistulokset ovat hyviä.
Alcottin maailmassa kehitytään henkisesti ja ruumillisesti sopusuhteisesti. Äiti hoitaa vilpitöntä sydäntä ja isä ruumiin kuntoa. s 265 "Hyvyys tehoaa aina paremmin kuin voima", tässä yksi kasvatusmetodi. Koulun arvot ovat (s.279) rehellisyys, rohkeus, tarmokkuus, usko Jumalaan, lähemmäiseen ja omaan itseen. Luultavasti nykykoulu pärjäisi näillä arvoilla, ja koulun missio ja visio olisi näistä johdettu!

Mukava kirja, jossa lopussa myös pohditaan kuoleman mysteeriä hengellisessä viitekehyksessä ja korjataan opilliset sadot.

Itse asiassa lopun hautajaispuheissa kritisoidaan tätä maallista toimintaa, vai mitä on pääteltävissä seuraavista lainauksista

s.245   .. oli ollut tyynessä elämässä liian vähän aikaa hankkia ystäviä, mutta nyt heitä näytti ilmaantuvan joka puolelta  ... hänen ansionsa muistettiin ja hänen salaiset hyvät tekonsa tulivat nyt julki

Hieman liike-elämän pelisääntöjä eli vainaja oli sanonut seuraavan lauseen s.246
 "Ilman periaatteita en yritä koskaan menestyä"  
Josta keskustelu s.246
 .. oliko hän rikas? Ei. Tekikö hän mitään huomiota herättävää? Ei. Hän oli siis vain hyvä?

Siirtomaauhittelua?
s.269 "Intiaanit kiusasivat heitä" (englantilaisia uudisraivaajia, eli kuka kiusasikaan ketä?)

Teoksessa on 21 lukua ja 280 sivua ilman sisällysluetteloa ja se on myös gutenbergissä  alkukielellä.

Voin suositella kirjaa!