Patrick Modiano: Jotta et eksyisi näillä kulmilla

Patrick Modiano: Jotta et eksyisi näillä kulmilla, Pour que tu ne te perdes pas dans le quartier, suomentaja Lotta Toivanen, WSOY 2015, sivumäärä 136.

Luin kirjan Turun kaupungin kirjaston lukusalissa, kuva teoskappaleesta, se on modianomaisesti häilyväinen ja hämärä, kuten tämä teos, mikä on positiivinen määritelmä Modianon teoksia, jotka tarkastelevat muistamisen ja unohtamisen utumaista rajapintaa. Tämän teoksen avausluvussa mainitaan:  "Menneisyys oli ajan myötä muuttunut läpikuultavaksi ... usvaharsoiksi, joka haihtui auringossa". Tässä tapauksessa hyvä, sillä kertojan lapsuusmuistot ovat kipeitä.

Jotta et eksyisi näillä kulmilla -teoksen päähenkilö on kirjailija Jean Daragane, joka saa puhelinsoiton keskellä yötä. Hänen puhelinmuistionsa on löydetty. Gilles Ottolini tivaa kirjalija Daraganelta tietoja Guy Torstelista. Hänen mukanaan oleva nainen Chantal Grippay ahdistelee myöhemminkin kirjailijaa Daraganea kertomaa tietonsa Ottolinille. Muistot ovat kipeitä, ettei niihin halua palata. Jean Daragane tekee kuitenkin taas matkan menneisyyteensä muutamaan eri tasoon, vastentahtoisesti. Kirjan nykyisyys on arvattavasti 2014, sillä edellisvuosi mainitaan 4.12.2012:ksi. Menneisyydessä tarkastellaan erästä kesää Jeanin lapsuudessa ja esikoiskirjansa Kesän pimeyden julkistamisen aikoja.

Gilles Ottolinikin on lukenut Daraganen esikoisteoksen ja haluaa tietää muistiossa olevasta Guy Torstelista, joka on myös mainittu kirjassa. Torstel linkittyy Jeanin vanhempiin...

Kesän pimeyteen Daragane ei ole kirjoittanut tositapahtumia kuin yhden, valokuvan ottamisen automaatilla, myöhemmin selviää, että väärennettyä passia varten, Modianon päähenkilö on taas muistelemassa tilannetta, jossa on haihduttava.

Miksi tällä kertaa on pakko poistua? Siitä kirja antaa epämääräisiä vihjeitä ja jokainen tekee omat päätelmänsä ja tiivistää usvasta totuuden pisaroita.

Voiko tämä olla sumun tiivistymä? (älä lue, jos haluat tehdä oman tulkinnan)
Tulkinta on tehty aika vähäisten viitteiden perusteella ja voi olla väärä, jotta en eksyisi tässä bloggauksessa.
Pikku-Jean asuu Annie Astrandin luona. Luultavasti Annie ei ole Jeanin äiti. Yöllä asunnossa rampataan. Anniesta on kiinnostunut siveyspoliisi. Onko tanssijan työpaikka bordelli? Annien mainitaan olleen vankilassa, ja pidätyshetki on määritetty 21.7.1952, jolloin hänen mukanaan on ollut kolme valokuvaa tuntemattomasta pojasta (Jeanista). Annie on vankilatuomion jälkeen vaihtanut etunimeään ja mennyt naimisiin ja Jean tapaa hänet nimellä Annie Vincent 15 vuotta varhaisempien tapausten jälkeen. Tekstissä mainitaan Colette Laurentin murha. Colette mainitaan Annien koulukaveriksi. Annie on pakenemassa. Annie ottaa Jeanin mukaan, ja Jeanilla on väärä passi. Annien rikos on tuskin kovinkaan törkeä, sillä hän matkustanee omalla nimellään? Vai onko hän tyhmä? Lapsen kanssa hän suuntaa Rivieralle. Annie puhuu Roomasta, mutta Rivieralla Annie haihtuu ja Jean jää yksin. Ainoa muisto Anniesta on lappu, jossa lukee osoite ja " Jotta et eksyisi näillä kulmilla".

Miksi muuten Jean ei halua puhua poliisin pelossa alussa Gilles Ottolinin kanssa? Jos tapahtumista on 60 vuotta (oletus, ajankohdat häilyvät, kuten muistotkin näissä modianoissa), kyse on varmasti muusta kuin pikkurikoksesta. Ottolinin löytämä puhelinmuistio on kadonnut Rivieralla, paikassa, jossa pikku-Jean on jäänyt yksin. Mitä iso-Jean siellä haahuilee?  Modianolaisten silhuttien pakkomielle on usein haahuilu.

Patrick Modianon Jotta et eksyisi näillä kulmilla on taattua Modiano-laatua. Usvassa näkyy menneisyyden mörköjä, mutta onneksi intiaanikesän vieno tuuli hajottaa ajatusautereen pois.

Rita on blogannut kirjasta näin
Ulla näin.

******
Ranskalainen Patrick Modiano on syntynyt vuonna 1945 luultavasti, myös syntymävuosia 1947 ja 1942 on ollut kirjojen takakansissa. Modiano  on vuoden 2014 Nobelin kirjallisuuden palkinnon voittaja. Kadonneen korttelin takakannessa viitataan hänen lapsuuteensa. "Varmana voi ehkä pitää, että Modiano on juutalaista syntyperää, hänen äitinsä oli unkarilainen näyttelijätär, että hänen isänsä katosi omille teilleen ...", lukee kirjan sivukannessa. Nämä ovat Modianolle hyvin tyypillisiä kirjojen  teemoja. Kadonneen korttelin Dekkerin äiti oli varieteetanssija, ja isästä ei ollut mainintoja. Tässä kirjassa vanhemmista ei ollut tarkkaa kuvaa, mutta Annie Astrand, jonka luona Jean Daragane asuu, on töissä tanssijana, ehkä toimenkuvaan kuuluu muutakin, kun asuntoon tehdään etsintä ja bordelli mainitaan ja lisäksi Annie on ollut vankilassa.

Patrick Modianon 

Kehäbulevardit olen blogannut täällä

Hämärien puotien kujan täällä

Villa Tristen täällä

Kadonneen korttelin täällä.

David Suchet: Hercule Poirot ja minä

David Suchet ja Geoffrey Wansell: Hercule Poirot ja minä, Poirot and Me, 2013, englannin kielestä kääntänyt Sirpa Parviainen, Minerva 2015, sivumäärä 379.

Kirjan aihe on kiinnostava. David Suchet esiintyi 24 vuotta belgialais etsivä Hercule Poirotina. ITV teki sarjaa 70 jaksoa, Poirot dekkareita on 33 ja lyhyempiä juttuja on 54. TV-sarja alkoi Christien lyhyemmistä jutuista ja ensimmäinen jakso oli The Adventure Clapham Cook, joka tuli "ulos" vuonna 1989. David Suchet valikoitui sarjaan jo 1988. Katsoin Suchetin  "filmografian" ja tärkein sarja lienee ollut hänen itsekin mainitsemansa Sigmund Freud 6-osainen tv-sarja. David Suchet oli näytellyt teatterissa Shakespearea sekä Othellossa Yagoa ja Venetsian kauppiaassa Shylockia. Christie viittaa kirjoissaan eniten Shakespearesta Macbethiin, jossa varsinkin Lady Macbeth on Agathan viittausten kohteena. Karsea akka (siis lady Macbeth), joka onneksi kohtasi loppunsa,

David Suchet on syntynyt Lontoossa 1946, eli ensimmäisen osan aikana hän on hieman liian nuori Poirotiksi, joskin Christie loi Poirot'n omien sanojensakin mukaan liian vanhaksi. Poirot sentään teki dekkariuran vuosina 1920-1975 eli 55 vuotta.

Vasta kahdeskymmenes tv-sarjan jakso on avausdekkari eli Stylesin tapaus. Viimeinen jakso Esirippu tuli ulos 2013 ja kuvaukset päättyivät 2012, joiden tunnelmista tämä kirja alkaa.

Toteutus kirjassa on minusta hyvin poirotmainen, eli aika omahyväinen. ITV:n Poirot-sarja on viety miljööseen hyvin.  David Suchet ei ollut perehtynyt Agatha Christien dekkareihin eikä Poirotiin, ennen kuin neuvotellut Poirot'n roolista alkoivat. David Suchet on minusta onnistunut siirtämään Poirot'n varsin hyvin "valkokankaalle", mikä ilmenee loistavasta kansikuvastakin. Lyhyt mies, viikset, munamainen pää hieman kenollaan ja huoliteltu pukeutuminen. Minusta Suchetin Poirot-hahmossa on tosin liikaa Chaplinin kulkurin piirteitä, ainakin kävely ja kävelykepin käyttö ja viikset. Koska Suchet ei ole belgialainen hän puhuu Ranskassa tapahtuvissa jaksoissa englantia. Olettaisi henkilön puhuvan mielellään äidinkieltään. Enemmän sarjaa katsellessa ja kaikki Poirot't luettuani en jaa sarjan käsitystä Poirot'sta ja kirjojen hahmoista. Ihmettelen monen hahmon viemistä yli tai ohi kirjan luonteen. Minusta myös sarjan sivuhahmot komisario Japp ja kapteeni Hastings on näytelty hyvin. Suurin ansio on minusta kuitenkin sarjan käsikirjoittajien ja tuottajien. Juonta on suoristettu ja virtaviivaistettu, tapahtumajärjestystä on monesti vaihdettu. Hastingsista on tehty yksityiselämässäänkin täydellinen hölmö, ja Japp ja Poirot monesti syövät jaksossa yhdessä, toisin kuin dekkareissa.

Suchet mainitsee että tv-sarjan  Golfkentän murha sai huonot arviot. Minusta ongelmia on kaksi. TV-version filmin pätkä paljastaa vanhan murhasuunnitelman ja siten myös kaikki taustat ja syyllisiä  liian aikaisin. Minusta sarjan kannalta  oli hyvä, että alkupään jaksot on tehty suhteellisen tuntemattomista tarinoista.

Suchetin mukaan Stylesin tapaus, josta tehtiin erikoisjakso, olisi ollut "valtaisa menestys", todellisuudessa dekkarin menestys oli vain lupaava ei valtaisa. Julkaisijaa ei meinannut löytyä. Suchet kehuu myös dekkaria. Christien itsensä mielestä henkilöitä oli liiaksi.

Suchet kehuu myös dekkaria Kuolema Niilillä, jonka tv-version alku on rohkea. Siinä on sama murhasuunnitelma kuin Stylesin tapauksessa ja Ikiyössä, jonka tv-toteutuksessa on neiti Marple, mutta dekkarissa ei ole salapoliisia lainkaan. Minua haittasi TV-toteutuksessa Tim Allertonin perusluonteen muutos, henkilö on varsin karikatyyrinen ja kliseinen. Samoin kuin Philip Blaken muunnos Viiden pienen possun tv-toteutuksessa.

Minusta murhasuunnitelma on dekkarin kantava voima, ei minusta aina Hercule Poirot tai Jane Marple.

Suchetin mukaan Vaarallinen talo on loistava. Minusta dekkari on todella huono, arvasin heti, kuka on "syyllinen". Tässä Poirot on jopa tyhmempi kuin herttainen Hastings. Agatha Christie ei edes muista sen kirjoittamisesta mitään, (lähde: omaelämäkerta, Vanha hyvä aikani).

Suuri kiitos tv-sarjasta kuuluu myös rahoittajille, kuvaukset on tehty historian hengessä ja tapahtumapaikkoja on valittu huolella. Ehkäpä Poirotia olisi voinut näytellä joku toinenkin. Luultavasti Suchet sai roolisuorituksestaan jonkinlaisen rahallisen korvauksen, joten ammattimaisuudesta nimenomaan maksettiin.

Täytyy tunnustaa, että kirjan loppua kohden jopa tämä bloggari hyytyi, ryytyi ja kyynistyi.

Loppulamaannuksessa nostan kaksi kummastuksen kohdetta.

1. Poirot'n suhde
Suchet puhuu, että  "Dame Agatha sallikin hänelle (Poirot) suhteen dramaattisen venäläisen kreivittären Rossakoffin kanssa. Suhteen joka oli tuomittu katoamaan taivaan tuuliin".
Minusta kreivitär Rossakoff esiintyy vain kolmessa Poirot -tarinassa Neljä suurta, joka oli ilmestynyt jatkokertomuksena ja jonka Christie julkaisi vain rahan takia, sekä Herkuleen urotöissä yhdessä tarinassa, jossa yökerhoa pitää kreivitär Vera Rossakoff, joka on Poirotille kuin Sherlock Holmesille Irene Adleer. Tässä Poirot suojelee rikollista (jalokivivarasta) Rossakoffia. Poirot ihailee Rossakoffia, kun hän pysty huiputtamaan hetken Poirot'a. Kolmannessa jutussa Rossakoff on uppiniskainen jäätyään kiinni. Mitään suhdetta ei siis ole. Poirot tulee eläkeläisenä Belgiasta, eli Poirot on voinut kokea vaikka kuinka monta suhdetta. Poirot on minusta tarkoituksella salaperäinen. Kun Hastings on kertojana, hänet nähdään Hastingsin silmin. Hastings ei osaa luodata Poirot'a syvältä, sillä Hastings on yhtä hölmö kuin dekkarin lukija. Minusta Poirot on hyvin älykäs ja salliva. Hän yleensä naittaa hyvät keskenään, kannustaa ja rohkaisee. Hän omahyväisesti paljastaa ihmisten heikkoudet ja osoittaa hairahdukset, mutta katsoo kaikkea muuta kuin murhia sallivasti.

2. Agathan kotipaikka
Suchet kirjoittaa sivulla 38, että "isäni suosimassa merenrantalomakohteessa Devonin Torquayssa syntynyt Agatha ...". Suchet mainitsee, että isänsä on syntynyt Etelä-Afrikassa ja on gynekologi. MUTTA minusta Agatha Millerin vanhemmat asuivat Torquayssa, ei missään lomakohteessa, jossa synnytettäisiin lapsia, ja jossa  gynekologit nimeen omaan vierailisivat. Agatha itse rakasti Torquayta sellaisena kuin se hänen lapsuudessaan oli, ei minään rakennettuna turistirysänä. Suchetin isän juuret löytyvät Liettuasta, ja hän oli Etelä-Afrikassa nimellä Jack Suchet, josta siirtyi Englantiin ja Jack oli syntynyt wikipedian mukaan 1908, eli kun Agatha oli 18-vuotias. Millerien perheen rahapulan vuoksi asunto piti laittaa sitäpaitsi vuokralle, Agatha Christien isän kuoleman jälkeen.

Kaikesta kitinästä huolimatta Hercule Poirot ja minä on mukava kirja, ja hyvä sarja minusta David Suchetin Poirot on paras Poirot-toteutus.

Leena Lumi on avannut teosta hienosti ja pitänyt kirjasta kovin täällä.
Kaisa-Reettakin on pitänyt teoksesta täällä.

Itsekin olen lukenut ahkerasti Poirot kirjoja, joista lista alla.


Poirot ja Hastings
Stylesin tapaus 1920,  blogattu 6.11.2014
Golfkentän murha 1923, blogattu 17.6.2015
Neljä suurta 1927,  blogattu 2.4.2015
Vaarallinen talo 1932,  blogattu 17.7.2015
Lordin kuolema 1933,  blogattu 5.3.2015
Aikataulukon arvoitus 1935  blogattu 3.11.2013
Mykkä todistaja 1937,  blogattu 22.6.2015
Esirippu. Poirotin viimeinen juttu 1975,  blogattu 11.2.2014

Poirot
Roger Ackroydin murha 1926,  blogattu 25.12.2013
Sininen juna 1928,  blogattu 17.7.2015
Idän pikajunan arvoitus, 1934, blogattu 24.11.2013
Lentävä kuolema 1935,  blogattu 6.6.2015
Murhenäytelmä kolmessa näytöksessä 1935, blogattu 19.8.2015
Murha Mesopotamiassa 1936, blogattu 29.7.2012
Kuolema Niilillä, 1937 (Poirot ja eversti Race),  blogattu 8.8.2011
Hänet täytyy tappaa 1938,  blogattu 10.5.2015
Simeon Leen testamentti 1938,  blogattu 11.6.2014
Mabellen kahdet kasvot, 1940,  bloggauspäivä 28.2.2015
Teetä kolmelle 1940, blogattu 27.7.2015
Varjossa auringon alla 1941,  blogattu 1.9.2013
Viisi pientä possua 1943, blogattu 1.7.2015
Kohtalokas viikonloppu 1946,  blogattu 18.2.2015
Vuoksi ja luode 1948, blogattu 16.8.2015
Hautajaisten jälkeen 1953, blogattu 14.8.2015
Neiti Lemon erehtyy 1955,  blogattu 1.7.2015
Kissa kyyhkyslakassa 1959, blogattu 11.3.2015Kellot 1963, blogattu 11.8.2015

Poirot ja Ariadne Oliver 
Kortit pöydällä 1936, lisäksi tarkastaja Battle sekä eversti Race, blogattu 21.7.2015
Rouva McGinty on kuollut 1952, blogattu 29.7.2015

Kuolleen miehen huvimaja 1956,  blogattu 1.5.2015

(sekä Hercule Poirot ja huvimajan arvoitus)

Kolmas tyttö 1966,  blogattu 7.7.2015
Kurpitsajuhla 1969,  blogattu 27.11.2014
Norsun muisti 1972,   blogattu 24.8. 2015

Poirot'n lyhyt tarinoita
Kirstun arvoitus ja muista tarinoita, blogattu 25.7.2015
Jouluseikkailu ja muita tarinoita, blogattu 25.7.2015
Poirotin varhaiset ja lyhyet jutut, blogattu 25.8.2015
Särkyneen peilin arvoitus (ja kolme muuta lyhyt juttua), 1937 blogattu 23.8.2015
Lyhyttarinoita on Hiirenloukku -teoksessa päätarinan jälkeen, bloggaan kyllä tästäkin :)

Lisäksi olen katsonut Poirot-toteutuksia tv:stä ja myös DVD:ltä.

Rooliin liittyy aina ongelmia, sillä tässäkin ristikossa kuvan sana on Poirot, ei Suchet. Toisaalta ilman viiksiä saa olla hieman enemmän rauhassa.

Agatha Christie: Poirotin varhaiset ja lyhyet jutut

Agatha Christie: Poirotin varhaiset jutut, Poirot investigates 1924, WSOY Sapo 1981, sivumäärä 256.

Poirotin varhaiset jutut sisältää yksitoista tarinaa: 'Lännen tähden' seikkailu, Murhenäytelmä Marsdon Manorissa, Halvan huoneiston seikkailu, Hunter's Lodgen arvoitus, Miljoonan dollarin obligaatiovarkaus, Men-her-Ran kirous, Jalokivivarkaus hotelli Grand Metropolitanissa, Kaapattu pääministeri, Herra Davenheimin katoaminen, Italialaisen aatelismiehen arvoitus sekä Kadonneen testamentin arvoitus.

Minä pidän näistä tarinoista, niissä on Hastings kertojana ja Poirot sankarina. Vuokraemäntänä häärää rouva Murchison, hän tosin asettelee tavaroita huolimattomasti ja Poirot joutuu niitä uudelleen järjestelemään. Näissä tarinoissa on varsin sherlockmainen meno, usein tulee joku asiakas ongelmineen Poirot'n pakeille ja lopussa Poirot'lla on ratkaisu valmiina. Nämä kaikki tarinat on esitetty tv-sarjan jaksoina, lukuunottamatta Men-her-Ran kirous -tarinaa, ainakaan sen nimistä jaksoa en löytänyt.

'Lännen tähden' seikkailu kertoo kahdesta timantista ja kahdesta avioparista, joista toinen on filmimaailmasta  ja toinen on aatelispari. Molemmat parit ovat saaneet uhkauskirjeitä, että timantit varastetaan. Poirot ratkaisee mysteerin ja päästää erään äidin pinteestä.

Murhenäytelmä Marsdon Manorissa, vakuutusyhtiö Northern Union pyytää selvittämään ison henkivakuutuksen ottaneen  henkilön kuolemaa.

Halvan huoneiston seikkailu, Hastings on tavannut viehättävän naisen rouva Robinsonin, joka on saanut edullisen vuokra-asunnon. Poirot selvittää muuttamalla taloon, mikä on edullisen tarjouksen takana. Mies oli USA:sta tullut kostamaan. Nainen esiintyi nimellä Robinson ja yritti näin saada sijaisuhrin itselleen. Perusrikos oli satama-aseiden sijoituskarttojen varastaminen.

Hunter's Lodgen arvoitus selviää Poirot'n influenssasta huolimatta. Todisteet eivät riitä tuomioon, mutta kuten monessa lyhyessä Sherlock Holmes -tarinassa sattuma niittää viikatteellaan rikolliset.

Miljoonan dollarin obligaatiovarkaus
Brittipankki on lähettänyt miljoonan dollarin obligaatiot Amerikkaan Olympia-laivalla, sillä pankki haluaa laajentaa luotonantoaan. Obligaatiot on kuitenkin varastettu ja myyty New Yorkissa. Apua tulee pyytämään   neiti Esmee Farquhar, joka on  Philip Ridgewayn kihlattu. Ridgewayn huomaan on obligaationippu annettu. Varkaus on tapahtunut kertomusten mukaan Olympialla. Poirot ratkaisee mysteerin. Ratkaisu on varsin ilmeinen, mutta tärkeintä oli ymmärtää varkauden ajankohta. Obligaatiot varastettiin jo pankista, ei suinkaan laivalla.

Men-her-Ran kirous 
Egyptissä on avattu farao Men-her-Ranin hauta, ja löydön tehnyt lordi Willard on kuollut. Lady Willardin pyynnöstä Poirot alkaa tutkia, onko kuolemantapausten takana yliluonnollinen kirous. Perheen poika haluaa jatkaa kaivauksia. Poirot matkustaa laivalle Egyptiin, ja penkoo asian taustat, häntäkin yritetään myrkyttää kamomillateellä. Tässä tapauksessa kuolemat olivat ihmisen aikaansaamia.

Jalokivivarkaus hotelli Grand Metropolitanissa  
Poirot matkustaa Brightoniin, jossa majoittuu Grand Metropolitanissa. Siellä pörssimeklari Opalsenin vaimon helmet varastetaan. Poirot selvittää varkaat, jotka olivat ammattirikollisia, jotka toimivat siivoojana ja palvelijana.

Kaapattu pääministeri -tarinassa Poirot selvittää mystisen pääministerin kaappauksen Ranskassa. Pääministerin pitäisi osallistua Versailles'issa liittoutuneiden kokoukseen, mutta hänet on kaapattu matkalla sinne. Aiemmin häntä vastaan on tehty attentaatti. Poirot selvittää rikoksen ja rikolliset. Itse asiassa hän selvittää, missä rikos on suoritettu, sitä ei suinkaan tehty Ranskassa vaan jo Englannissa.

Herra Davenheimin katoaminen on harmillista, sillä hän on pankkiiriliikkeen vanhempi osakas. Samaan aikaan on murrettu herran kassakaappi. Hastingsilla on oma teoria ja syyllinen. Poirot kumoaa ystävänsä teorian ja kehottaa ottamaan talletukset pois liikkeestä. Herra Davenheim on vapaaehtoisesti kadonnut. Hän on vaihtanut henkilöllisyyttään. Tässä on kummallisin katoamispaikka. Davenheim on hommannut itsensä kolmeksi kuukaudeksi vankilaan. Luultavasti tästä "kepposesta" tuli hieman isompi siivu kakkua nautittavaksi.

Italialaisen aatelismiehen arvoitus on idealtaan hyvä ja klassinen tarina, sillä syyllinen on hovimestari. Tässä on käytetty kreivi Foscatinen riitaa hyväksi, mies on pistetty päiviltä ja lavastettu lounaat ja muut. Poirot näkee lavasteet ontoiksi, ja verhotkin oli unohtunut laittaa oikein.

Kadonneen testamentin arvoitus
Tarinan päähenkilö on neiti Violet Marsh, orpo tyttö, joka on suututtanut rikkaan setänsä opiskelemalla itselleen luonnontieteen kandidaatin tutkinnon. Violet saa omaisuuden vain vuodeksi käyttöönsä, ellei löydä oikeaa testamenttia. Hän tulee Poirot'n luo. Poirot onnistuu ratkaisemaan kimurantin arvoituksen ja toteaa tytön olleen viisaan, aina kannattaa palkata asiantuntija.

Agatha Christien (1890 - 1976) Poirotin varhaiset jutut ovat varsin mukavaa luettavaa.

*****

Agatha Christie: Poirotin lyhyet jutut, Poirot Early Cases, suomentanut Kouvolan kieli-instituutin 2. kurssi 1976-1977, WSOY 1995, sivumäärä 246.

Nämäkin ovat hyvin sherlockmaisia tarinoita, jossa sodasta kotiutettu kapteeni Hastings kirjaa asuintoverinsa tutkimuksia. Minusta kansi, vaikka esittääkin viiksekästä miestä, jolla on kananmunan muotoinen, on hirveä.

Voitontanssiaisten tapaus
Lehdessä pohditaan, kuka murhasi lordi Cronshawnin voitonpäiväntansseissa. Samaa ihmettelee komisario Japp. Poirot ratkaisee ongelman. Murha on tapahtunut naamiaisissa, missä uhri oli pukeutunut Harlekiiniksi, muut hahmot olivat Pierre, Pierrette, ilveilijä, Punchinello, Pulcinella.
Myöhemmin myös lordin kihlattu oli kuollut, kokaiinin yliannostukseen.
Poirot järjestää demonstraation, jossa on naamioituja hahmoja. Hän kysyy, kuinka monta hahmoa oli. Kaikki vastaavat kuusi, vaikka oikea vastaus oli viisi, sillä yksi hahmo oli vaihtanut välillä rooliasua.

Kadonneen keittäjättären seikkailu
Poirot'lta pyydetään apua keittäjättären etsimiseen. Hän kieltäytyy, mutta suostuu lopulta, sillä ongelma voi olla mielenkiintoinen. Keittäjätär on kadonnut, ja hänen valmiiksi pakattu arkkunsa on haettu pois. Ensiksi tulee mieleen, että keittäjätär olisi ollut arkussa. Poirot näkee enemmän, keittäjätär löytyy ehjänä, vain hänen arkkuaan tarvittiin, tähän linkittyy eräitä muita rikoksia, joita Hastings on lukenut Poirot'lle lehdestä.

Cornwallin mysteeri
Tarinassa rouva  Pengelley epäilee, että häntä yritetään myrkyttää arsenikilla. Poirot ja Hastings saapuvat Cornwalliin, mutta liian myöhään, nainen on kuollut. Kun mies kihlaa sihteerinsä, hauta avataan ja tutkimukset alkavat. Epäiltyjä on kolme, mistä Poirot pakottaa murhaajan tunnustamaan.

Kaksoisjohtolanka
Marcus Hardmanilta on varastettu rubiini ja smaragdikaulanauha. Epäilykset kohdistuvat Bernard Parkeriin, pudonneen savukekotelon takia, siinä alkukirjaimet ovat B.R.  Todellinen syyllinen on Poirotiin suuren vaikutuksen tehnyt Vera Rosakoff. Tässä on sama idea kuin eräiltä osin Idän pikajunan arvoituksessa. Kyrilliset aakkoset poikkeavat meikeläisistä.

Ristikuningas
Tarinassa on tapahtunut murha tai tappo. Ruhtinas Paul pyytää Poirot'n apua, sillä tanssijatar Valerie Saintclair, joka on sekaantunut tapahtumiin, on ruhtinaan mielitietty. Poirot pääsee jäljille erään todistajalausunnon kautta, jossa selitetään heidän (olemattomasta) bridge-pelistään. Bridgeen tarvitaan neljä (kolme ei riitä), lisäksi ristikuningas oli kotelossa, eli monessa muussakin pelissä tarvitaan kaikki kortit pelaamiseen. Hastingsin teoriat ovat tässäkin mielenkiintoisia, mutta vääriä.

Lemesurierin perintö
Tässä tarinassa Lemesurierien sukua seuraa kirous, joka kohtaa esikoispoikia. Poirot'n tuttu Vincelt kuolee. Kun Hugo Lemesurierin vaimo pelkää esikoisensa puolesta Poirot ja Hastings menevät paikan päälle estämään tapauksen. Kirous oli alunperin tullut uskottomuusepäilyjen takia. Suvun kantaisä oli muurannut vaimonsa ja tämän lapsen "holviin", ja vaimo oli kuollessaan langettanut kirouksen suvun ylle. Tässä syyllinen on samanniminen kuin muuraajamies, ja poika, jota hän viimeksi yritti murhata on tekstin mukaan luultavasti avioton, ja leski naikin murhaajan sihteerin, luultavasti aviottoman lapsensa biologisen isän.

Kadonnut kaivos
Hastings on ylittänyt (taas) tilinsä. Poirot kertoo, miten on saanut 14 000 Burma Minesin osaketta. Poirotin tehokkaaseen tapaan, hän vain ratkaisi Wu Lingin murhan, miehen, joka tuli selvittämään kaivoksen sijaintia Burmassa.

Plymouthin pikajuna
Tarina muistuttaa paljon Agathan dekkaria Sinistä junaa tai on tavallaan sama tarina, mutta lyhyt versio. Miljonäärin tytär Flossie Halliday on naimisissa retkun kanssa ja on nyt rouva Carrington. Hän on matkalla junassa Plymouthiin 100 000 dollarin jalokivet mukanaan. Flossie löytyy tapettuna junasta, jalokivet ovat kadonneet. Miljonääri-isä haluaa saada syyllisen kiinni. Juoneen liittyy avioeroaie. Flossielle on eräs ketku kreivi lähettänyt kirjeen ja lirkutellut likkaa. Poirot haastattelee palvelijaa, joka muistaa vaatteet liian hyvin. Kysymys on varkaudesta, jonka suoritti palvelija ja hänen rikoskumppaninsa yhdessä, tässä on liian paljon Sinistä junaa.

Suklaarasia
Hastings ja Poirot puhelevat takkatulen loimutessa. Poirot selittää tapausta Belgiasta, missä hän oli karkeasti epäonnistunut. Katolisuutta vastustanut poliitikko oli yllättäen kuollut, Poirot selvittää, oliko se murha ja kuka on syyllinen. Poirot tajuaa, että myrkyttäminen on suoritettu suklaakonvehdeilla. Talossa pöydällä on täysi ja roskakorissa tyhjä konvehtirasia. Kannet ovat vaihtuneet, tätä kuka kannet on vaihtanut, Poirot ei tajunut, ennen kuin syyllinen itse tunnusti ja motiivin, joka osittain liittyi uskonnollisuuteen ja osaksi vanhoihin synteihin, mies oli tappanut aiemmin vaimonsa.

Sukellusveneen piirustukset
Poitot ja Hastings kutsutaan lordi Allowayn luo. Uuden Z-tyypin sukellusveneen piirustukset ovat kadonneet. Tämä on samantyyppinen kuin vastaavat sherlock-jutut. Ratkaisu löydetään ja piirustukset, ja lordi Allowaysta tulee pääministeri.

Kaksoissynti
Tässä on miniatyyrien varkaudesta kyse. Tarinan lopussa Hastings valittelee Poirot'lle, että Poirot harhauttaa häntä. Poirot kuittaa Hastingsille etten harhauta sinua, annan sinun harhauttaa itse itseäsi  ...

Marker Basingin arvoitus
Tarinassa Poirot, Hastings ja Japp ovat Market Basingissa. Kesken ruokailun heidän pitää ratkaista, onko eräs kuolema murha vai itsemurha.  Tarinaan liittyy vasenkätisyys ja kostonhimo. Tämä on idealtaan sama tarina kuin Murha tallikujalla.

Ampiaispesä
Hercule Poirot estää murhan ovelasti. Tarinan nimi tulee ampiaispesästä, jonka voi hävittää myrkyllä. Poirot estää ihmisen myrkytyksen. Kolmiodraama siintää taustalla.

Hunnutettu nainen
Hunnutettu nainen nainen pyytää apua Poirot'lta väittää olevansa lady. Poirot havaitsee kengistä, että näin tuskin on. Poirot narauttaa rikolliset, jotka havittelevat menettämiään (anastettuja) jalokiviä. Poirot tosin itsekin meni niitä etsimään luvatta, mutta Japp on mukana jutussa, ja kihlaa rosvot valtiolle.

Ongelma merellä
Poirot selvittää laivalla Egyptissä rouva Clappertonin murhan. Laiva pysähtyi Alexandriassa ja rouva löydetään murhattuna lukitusta hytistä. Poirot järjestää demonstraation nukella, jonka seurauksena syyllinen kuolee sydänkohtaukseen. Tässä on hyviä elementtejä, kuten silmänkääntötemppuja ja vatsasta puhumista.

Kukkatarha
Poirot saa kirjeen ikäneidiltä Amelia Barrowbyltä, jossa neidillä on epämääräisiä myrkytysepäilyksiä. Epäilykset eivät olleet turhia, sillä hänet murhattiin stryktiinillä. Poirot'n pitää selvittää, miten myrkky annettiin. Nyt epäilykset kohdistuivat neidin seuralaiseen. Talossa oli hyvin hoidettu puutarha ja kukkapenkit, joista Poirot tajusi myrkyn antotavan ja siten syylliset. Tässä tarinassa esiintyy tehokas ja konemainen sihteeri neiti Lemon. Häntä kuvaillaan vähemmän mairittelevasti: "neiti Lemon oli 48-vuotias eikä hänen ulkonäössään ollut kehumista. Hän muistutti summamutikassa kyhättyä luukasaa".

Poirot'n lyhyet jutut ovat mukavaa luettavaa, vaikka kansi olikin minusta ei niin kovin mukava.

****
Kaikkiin Agatha Christien dekkareihin löytyy linkit TÄÄLTÄ.

Agatha Christie: Norsun muisti

Agatha Christie: Norsun muisti, Elephants can remember, 1972,  suomentanut Anna-Liisa Laine, WSOY 1994,  Sapo n:o 267, sivumäärä 217.

Norsun muisti alkaa, kun  dekkaristi rouva Ariadne Oliver on kirjailijalounaalla ja taiteilee tekohampaidensa kanssa marengin kimpussa. Tilaisuuden päätteeksi uppo-outo rouva Burton-Cox tekee kiusallisen ehdotuksen. Rouva Oliverin pitäisi selvittää, miksi Oliverin kummitytön Celia Ravenscroftsin vanhemmat ampuivat toisensa tai kuka heidät aikanaan murhasi runsaat kymmenen vuotta sitten. Burton-Coxin poika Desmond on aikeissa naida Celian.

Oliver ja Poirot alkavat hiljalleen keriä murhenäytelmän vyyhtiä taaksepäin. Oliverin on helppo neiti Marplen juoruilutekniikalla jututtaa vanhoja tuttujaan ja saada yhä uusia keskusteluyhteyksiä ja tosiasioita esiin. Lopulta Desmond ottaa yhteyttä Poirot'hon. Poirot puhuu tarkastaja Spencen kanssa, joka oli myös dekkareissa Rouva McGinty on kuollut sekä Kurpitsajuhla. Ilmenee ensinnäkin, että hän on adoptiopoika, ja toisekseen suhteet adoptioäitiin ovat varsin viileät. Poirot osallistuu loppututkimuksiin intensiivisesti ja lopulta murhanäytelmän tapahtumapaikalla Poirot selvittää murhenäytelmän kulun ja syylliset. Lopussa avioliiton esteet on raivattu nuoren rakkauden tieltä.

*****
Norsun muisti -nimi tulee niistä ihmisistä, jotka muistavat vanhoja asioita. Yleensä ihmiset unohtavat ja norsut muistavat.  Dekkarin suola on dekkarikirjailijan arjen kuvaus ja vanhojen tapausten muistelu. Luultavasti Ariadne Oliverilla ei ole omia lapsia, sillä hänellä oli liuta kummilapsia. Celian äiti oli Ariadne Oliverin koulukaveri Ranskasta sisäoppilaitoksesta. Murhenäytelmä on tapahtunut loppuvuonna 1960, jolloin Celian äiti on ollut noin 35-vuotias ja isä eläkkeelle jäänyt kenraali noin 60-vuotias, Norsun muistin tapahtuma-aika on 1970-luvun alku, yllättäen vuosi 1973 (julkaisuvuosi oli 1972). Dekkarin aikajanasta selviää, että Ariadne Oliver olisi syntynyt 1925, mikä ei pidä yhtä hänen ensiesiintymisensä kanssa, joka tapahtui vuonna 1935 dekkarissa Kortit pöydällä, jossa hän oli jo keski-ikäinen menestyvä dekkarikirjailija. Lisäksi dekkarissa puhutaan, että tytöt liimailivat koulussa pop-idolien kuvia. Pop-idolit eivät olleet ainakaan musiikin saralta suosittuja vuoden 1940 korvilla.

Ariadne Oliver oli ollut tuplakuoleman sattuessa ulkomailla. Oliver ja Poirot tunkeutuvat tapaukseen täysin ennakkotiedoitta. Myöskin perheen lapset Celia ja Edward olivat sisäoppilaitoksessa.  Perhe oli muuttanut Englantiin Malaijasta ja heillä oli taloudessaan au-pair tyttö sekä eräitä muita henkilöitä. Au-pair -tytöt esiintyvät monissa Christien myöhäisdekkareissa, kuten lapsiin kohdistuvat rikokset ja jopa lasten tekemät rikokset. Tässä vihjaillaan eräiden henkilöiden mielisairauksilla ja haluun vahingoittaa lapsia. Mielisairaus tai personallisuushäiriöt olivat lopulta vaikuttamassa murhenäytelmään, joka on monimutkaisempi ja pitkäkestoisempi kuin alussa näyttää. Poirot'n mielenkiinto kohdistuu varsinkin perheen koiran käytökseen ja peruukkien ostamiseen ja käyttämiseen. Teknisesti ovela loppuratkaisu, mutta minusta psykologisesti kestämätön. Lapset ovat äidille (ja vanhemmille) yleensä aina tärkeimmät. Lapsia pitää aina suojella ja heidän tulevaisuutensa turvata.

Tässä dekkarissa on keskiössä myös "oman käden oikeus" eli asioita ei haluta jättää virallisen oikeuden ratkaistavaksi, yleinen teema Agatha Christiellä, esimerkkinä Eikä yksikään pelastunut sekä Idän pikajunan arvoitus sekä myös Poirot'n viimeinen juttu Esirippu. Tässä dekkarissa esiintyy myös ajatus, että paha ei paapomalla parane.

*****
Agatha Christie (1890 - 1976) viittaa moneen dekkariinsa kuten
Kurpitsajuhlaan, jossa oli sekä Poirot että rouva Ariadne Oliver
Viiteen pieneen possuun, jossa myös tongitaan erään vanhan murhan taustat uudestaan
Rouva McGinty on kuollut -dekkariin
Tämä on viimeinen kirjoitettu Poirot -tarina. Aiemmin mainittu Esirippu, julkaistiin vielä tämän jälkeen, mutta oli kirjoitettu "varastoon" jo 1940-luvun alussa. Tämän teoksen jälkeen julkaistiin vielä Tommy ja Tuppence -tarina Kohtalon portti sekä myös 1940-luvulla kirjoitettu varsin laadukas Neiti Marplen viimeinen juttu..

TV-toteutuksessa aletaan kaksoismurhasta 1925, ja avioaikeet tapahtuvat 13 vuotta myöhemmin. TV-toteutuksessa korostettiin tahdonvastaista mielisairaalahoitoa ja tapahtumia oli laajennettu nykyhetkeen. Lopussa eräs ihminen pidätettiin murhasta. Uusinta näkyy Areenassa 26.9.2020 asti. Minä pidän Poirot-sarjasta.

****
Kaikkiin Agatha Christien dekkareihin löytyy linkit TÄÄLTÄ.

Agatha Christie: Särkyneen peilin arvoitus

Agatha Christie: Särkyneen peilin arvoitus, ja 3 muuta Poirotin juttua, alkuteos Murder in The Mews, 1937, suomentanut Anna-Liisa Laine, WSOY 1995, sivumäärä 230.

Agatha Christien Särkyneen peilin arvoitus on erittäin hyvä pienoisdekkari, jonka sivumäärä on 83.
Tarina alkaa, kun Gervase Chevenix-Gore pyytää kirjeitse Poirot'n apua, hän on joutunut petoksen uhriksi. Poirot puhuu herra Satterthwaiten kanssa. Satterthwaite esiintyy eräissä Christien dekkareissa, isossa osassa Murhenäytelmä kolmessa näytöksessä, sekä herra Quin -tarinoissa. Satterthwaite sukkuloi aatelisten seurapiireissä hyvin, vaikka on tuntenut rahvastakin. Häneltä Poirot kysyy luonnehdintaa Gervase Chevenix-Goresta, joka on jaarli. Gervase Chevenix-Gore on hurjapää, joka on kiertänyt purjelaivalla maapallon ja käynyt naparetkellä. Hän on täysin itsekeskeinen. Hän on naimisissa, vaimon nimi on Vanda, liitto on lapseton. Vanda on hurahtanut salatieteisiin. Gervase Chevenix-Gorella on ottotytär Ruth. Hercule Poirot kutsutaan sähkeitse paikalle. Kun Poirot saapuu paikalle alkaa lounas, jonne isäntä ei saavu. Hän on kirjan kannen tilanteessa, luodinreikä päässä, ovi lukittuna ja huoneen peili on rikki.
Talossa on kiinnostavia ihmisiä. Vainajan vaimo, ottotytär Ruth, kapteeni Lake, Susan Cardwell, vainajan sisarenpoika Hugo Trent, vainajan vaimon hyvät ystävät eversti Bury ja lakimies Oswald Forbes, suvun historiikkia kirjoittava neiti Lindgard sekä hovimestari Snell.
Poliisin mielestä teko on itsemurha, Poirot tajuaa kyseessä olevan murhan. Poirot selvittää murhan tekijän, ja tekotavan, ja tekijä itse kertoo motiivin.
Dekkarissa on erityisen hyvät henkilöt. Rautainen itsekeskeinen paskiaisparoni, hänen höpsö vaimo, jonka entiset heilat pyörivät nurkissa. Paronin suku on jatkunut aina Vilhelm Valloittajasta alkaen, nyt se uhkaa sammua. Hän yrittääkin naittaa sisarenpoikaansa Hugoa sydämiä murskaavalle koukkunenäiselle ja kauniille sekä ylpeälle Ruthille. Ruth on itse asiassa adoptoitu ja vainajan sodassa kaatuneen veljen lehtolapsi. Eversti Bury on sijoittanut vainajan kanssa rahoja Ihmetekokumi OY:hyn. Sijoituskohde ei ollut kultasuoni.
Poirot päättelee, miksi peili on rikki tai rikottu. Lisäksi hän päättelee, kuka valehtelee tai valehtelee eniten ja miksi.

Tämä tarina on pidennetty versio Poirot-tarinasta Toinen kutsu, jossa teko on teknisesti sama, mutta syyllinen ja motiivi ovat erilaiset.
***
Kirjassa on kolme muutakin Poirot-tarinaa

Murha tallikujalla alkaa Guy Fawkesin yönä, jolloin komisario Japp on yhdessä vanhahkon miehen kanssa, jolla on munanmuotoinen pää ja muhkeat sotilaalliset viikset. Herra on tietenkin Hercule Poirot. Itse ihmettelen viiksien määritelmää. Suomen armeijassa viikset on kielletty eivätkä muutenkaan sotilaalliset viikset ole kuin Poirot'lla. Japp ja Poirot puhuvat murhan tekemisestä. Seuraavana päivänä selviääkin, että kujalla tehtiin itsemurha, rouva Allen on kuollut. Poirot ja Japp setvivät asiaa, ja selviää että rouva Allen ei ole rouva vaan oikeasti neiti, ja häntä on kiristetty. Poirot tekee päätelmiä golfmailoista ja päättelee uhrin vasenkätiseksi. Loppu on varsin yllättävä.

Uskomaton varkaus alkaa lordi Mayfieldin kohokas-aterialla lady Julia Carringtonin kanssa. Lordi Mayfieldiä kuvaillaan seuraavasti: "Vaikka hän oli naimaton, hän oli aina viehättävä naisia kohtaan". Eikö naimattoman miehen kannata olla viehättävä naisia kohtaan? Illanvietossa on muitakin silmäätekeviä. Kohokas lässähtää, kun uuden pommikoneen piirustukset varastetaan. Hercule Poirot selvittää yllättävän varkaan ja varkauden motiivin. Kyse on politikkojen urasta.

Kolmiodraama Rhodoksella
Poirot ottaa aurinkoa valkoisella hiekalla Rhodoksella panamahattu päässä. On lokakuu ja hän on ikävystynyt, mutta pian tapahtuu. Tarinan polttopisteessä on kaksi "uutta" avioparia, Valentine (nykyisin) Chantry, rikas ja oikullinen nainen, joka on avioitunut viidennen kerran komentaja Chantryn kanssa. Komentaja on nyt komennettava. Myös Douglas ja Marjorie Gold ovat häämatkalla. Miesten välillä on riitaa naisista ja pian Valentinen Chantry kuolee myrkkyyn. Poirot näkee kolmioiden läpi ja pelastaa viattoman. Hän myös varoitti syyllistä, poistu Rhodokselta. Neuvo ei kelvannut.

Agatha Christien (1890 - 1976) Särkyneen peilin arvoitus on kohtuullisen hyvä kokoelma, vaikka jutuissa on kierrätetty jonkin verran samoja perusideoita. Kaksi ensimmäistä tarinaa ovat muunneltuja versioita aiemmin julkaistuista novelleista.

****
Kaikkiin Agatha Christien dekkareihin löytyy linkit TÄÄLTÄ.

Agatha Christie: Herkuleen urotyöt

Agatha Christie: Herkuleen urotyöt, The Labours of Hercules 1947, suomentanut kieli-instituutin ryhmä, wsoy 2011, sivumäärä 287.

Herkuleen urotyöt sisältää kaksitoista ongelmaa, jotka Hercule Poirot on päättänyt ratkaista ennen siirtymistään kurpitsan viljelijäksi. Hän saa idean, kun ystävänsä tohtori Burton ei pidä häntä Herculeen urotöiden tekijänä. Pohjimmiltaan kyse on siis Herakleen urotöistä. Kirja on jaettu kahteentoista urotekoon.

Nemean jalopeura -jutussa sir Joseph Hogginin vaimon kiinanpalatsikoira on kidnapattu. Kyse on ammattimaisesta varkaudesta. Samalla Poirot saa selville jotain vakavampaa, ja estää rikoksen. Tällä on löyhä side alkuperäiseen tarinaan, koska Poirot käyttää "Jalopeuran" pelkoa estämään rikoksen.

Lernan lohikäärme -urotyössä Poirot tappaa yhdeksänpäisen hirviön eli lopettaa huhumyllyn, jonka tohtori Charles Oldfieldin vaimo kuolema on aikaansaanut. Oikea rikollinen selviää.

Keryneian hirvi -uroteko alkaa Poirotin auton hajoamisesta. Hän etsii komealle autonkorjaajalle tämän unelmien naisen, joka esitti olevansa kreivitär, vaikka oli leningradilaisen autonkuljettajan tytär.

Erymanthoksen metsäkarju -tarinassa Poirot kiinniottaa ammattirikollisen, joka näytteli sekä tarjoilijaa yrittäen silloin myrkyttää ja huumata Poirotia, että myös etsivää. Rikollinen oli syyllistynyt vedonvälittäjän murhaan. Tarina on varsin lennokas, ja siinä esiintyy plastikkakirurgikin.

Augeiaan tallit Herakles puhdisti lannasta. Hercule Poirot käy "törkylehden" kimppuun, joka paljastelee entisen pääministerin "epäselvyyksistä" ja tekee siten lantaa. Poirot estää uudet paljastukset, mutta jutussa on kiinnostavaa se, että itse alkutarina oli tosi, eli entinen pääministeri oli syyllistynyt "väärinkäytöksiin". Poirot tekee vastavetonsa "nykyisen pääministerin" vaimon rouva Ferrerin avustuksella.

Stymfaloksen linnut -tarinassa Poirot ajaa pois ihmislihaa syövät linnut "pronssisilla kastanjeteilla", tarinassa poliitikko Harold Waring joutuu kahden naisen huijaamaksi ja kiristämäksi Herslovakian matkallaan. Poirot on pykälän verran älykkäämpi.

Kreetan härkä -tarinassa Poirot estää murhan. Neiti Diana Maberly tulee pyytämään apua Poirot'lta, Hugh Chandler  on purkanut kihlauksen. Tarinassa pojasta leivotaan mielisairasta partavaahtoon sekoitettujen kemikaalien avulla, seudun lampailta ja muilta kotieläimiltä on leikattu kaula auki. Poirot selvittää syyllisen ja pojan isän henkilöllisyyden.

Diomedeen hevoset eli neljä ihmislihaa syövää tammaa Herakleen piti pyydystää. Poirot tutustuu huumeiden käyttöön, kun tohtori Stoddart kutsuu hänet juhliin, jossa on välitetty kokaiinia. Neljä villikkonaista houkuttelevat asiakkaista huumeiden orjiksi. Poirot kesyttää ainakin yhden ihmistamman ja sitä ennen paljastaa välitysrenkaan kulissit.

Hippolyten vyö oli yksi Herakleen seikkailuista. Hippolyte oli amatsonien kuningatar, hänen vyönsä piti varastaa, vyö osoittaa statusta. Hercule Poirot sen sijaan ratkaisee Rubensin maalauksen Hippolyten vyön varkauden, johon sotketaan tyttökoululaisia, josta amatsonikehys uroteolle.

Geryonin karja piti tuoda takaisin ja matkallaan Herakles joutui tappamaan kaksipäisen koiran. Poirotilla on helpompaa, mutta joutuu puuttumaan lahkon toimintaan. Tässäkin lahko käyttää huumaavia aineita riippuvuuden aikaansaamiseksi.

Hesperidien omenat ne piti Herakleen hakea, ja ne  kultaiset omenat palautettiin. Tässä kirjassa Emery Powerilta on varastettu arvokas Borgioiden pikari. Pikariin on kuvattu omenoita smaragdein. Pikarissa on myös käärme, ja niin kuin lopussa ilmenee, paikka mistä pystyy annostelemaan myrkkyä. Poirot palauttaa pikarin Powerille, mutta saa keräilijän palauttamaan esineen luostariin, joten alkuperäinen tarina toistuu.

Kerberoksen kiinniotto oli  Herakleen viimeinen uroteko. Kerberos palautettiin Manalaan. Poirot -tarinassa Helvetti on yökerho, jossa harrastetaan sekä kokaiinin myyntiä, että liikkuu varastettuja jalokiviä. Tarinassa on myös Kerberos koira. Poliisit puuttuvat tarkastaja Jappin johdolla rikoksiin, mutta Poirotilla on iso osuus toiminnassa.

Tarina Kerberoksen kiinniotto kirjoitettiin alkuun varsin toisenlaiseksi vuonna 1939, mutta sitä ei julkaistu The Strand lehdessä kuten muut uroteot. Syynä oli, että jutussa Poirot saa ratkaista August Hertzleinin murhaajan. Hertzlein on kuin Hitler, tarinassa mainitaan myös Bondolino. Hertzlein-tarina on varsin heppoinen. Todellisuudessa miestä ei murhattu vaan sijoitettiin mielisairaalaan, ja kaksoisolennon murha saa aikaan levottomuuksia.

Herkuleen urotyöt -teos on hyvin saman tyyppinen kuin Sherlock Holmesin seikkailut. Viimeisessä tarinassa yökerhoa pitää kreivitär Vera Rossakoff, joka on Poirotille kuin Sherlock Holmesille Irene Adleer. Tässä Poirot suojelee rikollista Rossakoffia. Irene Adleer oli myös "kirjevaras", jota ei lopulta otettu kiinni. Kirjan alussa tohtori puhuu Hercule Poirot'n nimestä ja veljestä Achillesta. Minusta Achille -veli ainakin tarinassa Neljä suurta oli sumutusta, oliko Poirot'lla silti veli jää epäselväksi. Sherlock Holmesilla oli sen sijaan älykäs, mutta laiska veli Mycroft. Vera Rossakoff seikkaili samassa Neljä suurta -kirjassa tehden ovelia jalokivivarkauksia. Alkuperäisessä Kerberoksen kiinniotossa on myös Vera Rossakoff, uhkea meikattu nainen. Poirot lahjoittaa mielisairaalan vahtikoiran kreivittärelle.

Hercule Poirot'n urotyöt.on teos jota John Curranin mukaan fanit hehkuttavat, Curran itse käyttää superlatiivia "komein". Minä en nähnyt näissä mitään muuta nerokasta paitsi, että nämä liittyvät (minusta varsin löyhästi) Herakleen urotöihin, mutta olivat varsin väkinäisiä ja yhteys oli varsin tulkinnanvarainen.

Lainaus: "Jokaisella on täti Torquayssa", s.190. Agatha Christie (s. Miller 1890 -1976) oli syntynyt Torquayssa.

TV-toteutus tuli 1.1.2016 Yle TV1:ltä ja Areenasta vain suorana. Kyse oli taidevarkaasta, jota pyydystettiin lopulta Alpeilla, eli juoni oli toisenlainen kuin kirjassa. Herkuleen uroteot oli maalaussarjana, joka oli nyysitty eri paikoista.

Alkuun oli Lontoossa juhlat, jossa on korut syöttinä. Poirot on turvana kuten poliisitkin ottamassa koruvaras Marascaudia kiinni. Tapahtuu murha ja varkaus, mutta Marrascaud pakenee, hänen henkilöllisyys on salainen, Poirot vetäytyy Sveitsiin. Alkuun hän selvittää kadonneen rakastetun arvoituksen, Nita ollut seuraneitinä ja autokuski jäi kaipailemaan, tämä selviää onnellisesti jakson lopussa.

Poirot asuu alppihotelli Olympoksessa, jossa on tai on tulossa Marrascaud. Tapahtuu lumivyöry, jolloin hotelli on eristyksessä. Hotellissa on kummallista porukkaa, herra Waring, joka oli myös kutsuilla, kriminologi Alice Cunningham, ja hänen äitinsä kreivitär Rossakoff, tohtori Lutz ja Katrina Clayton, hänen äitinsä ..... Kaikki kyttäävät toisiaan, öisin koputellaan oviin ... Rouva Clayton on huijari yrittää huijata Waringia, Alice Cuninghamin väittää, että hänen huoneeseensa tunkeudutaan, sitten Poirot'n huoneeseen tullaan ammuskelemaan, yksi konna ammutaan viime sanoissa hän väittää olevansa Marrascaud.
Juttu lopulta selviää, tai Poirot selvittää jokaisen rikokset. Koruvaras, taidevaras ja tappaja Marrascaud on hyvin ylimielinen jäädessään kiinni. Minusta varsin sekava tarina.

****
Kaikkiin Agatha Christien dekkareihin löytyy linkit TÄÄLTÄ.

Agatha Christie: Murhenäytelmä kolmessa näytöksessä

Agatha Christie: Murhenäytelmä kolmessa näytöksessä, alkuteos Three Act Tragedy, 1935, suomentanut Eero Ahmavaara, WSOY 1997, Sivumäärä 230

Tarina on kirjoitettu näytöksittäin ja se alkaa Sir Charles Cartwrightin yleellisessä huvilassa Korpin pesässä. Kukkea keski-ikäinen Sir Charles on vetäytynyt näyttämöltä ja pitää kutsut, minne on kutsunut liudan vieraita. Paikalla ovat  mielitautilääkäri tohtori ja sir  Bartholomew Strange, lady Mary ja hänen lemmenkipeä tyttärensä Egg eli Hermione Lytton Gore, kapteeni Dacres vaimoineen, neiti Emily Wills, Oliver Manders, joka on ihastunut Eggiin, tunne on ehkä molemminpuolinen. Paikalla ovat myös paikallinen kirkoherra Stephen Babbington vaimoineen. näytelmäkirjailija Anthony Astor, rouva Cynthia Dacres Ambrosinen muotisalongin omistaja ja miehensä Freddie Dacres, paikalla on myös neiti Muriel Milray "pitkä ja harvinaisen ruma nainen" s.13, sir Charlesin mukaan neiti Milray "on ruumiillistunut hyve ja kunnianarvoisuus -ja sitä paitsi hemmetin käyttökelpoinen naisihminen. Olen aina pyrkinyt valitsemaan mahdollisimman rumia sihteereitä". s.15. Christien vakiohahmoina ovat paikalla salonkileijona herra Satterthwaite ja "itserakas pieni otus" Hercule Poirot.

Rupattelu päättyy, kun kirkkoherra Babbington saa sairaskohtauksen cocktailista ja kuolee. Kuolemalle ei löydy selitystä, vaikka  Cartwright epäilee murhaa, jolle ei saada vahvistusta.

Toisessa näytöksessä herra Satterthwaite lukee Monte Carlossa lehdestä Sir Bartholomewin kuolemasta Yorkshiressa. Monte Carlossa Poirot on jäämässä eläkkeelle (taas kerran), hän selittää Satterthwaitelle että on tehnyt Englantiin tultuaan toisen uran ja on riittävän rikas. Myös Cartwright ilmestyy näkyville, ja lähtee  Satterthwaiten kanssa Sinisellä junalla Englantiin penkomaan taustoja, kolmanneksi he saavat nuuskimiseensa mukaan Eggin, jolla on tunteita myös sir Charlesia kohtaan.

Epäilykset tuntuvat kohdistuvan Oliver Mandersiin. Hänessä on ihmisten mielestä omituista, ja hänen vihjaillaan olevan vieläpä kommunisti! Egg minusta loukkaa häntä jo alussa sanomalla: "Oliver senkin liukas Shylock". Shylock on hyljeksitty koronkiskuri Shakespearen Venetsian kauppiaassa.

Yorkshiressa sir Charles näyttelee etsivää. Sir Bartholomew on kuollut nikotiinimyrkytykseen. Huomio kiintyy uuteen hovimestariin. Hovimestari Ellis on kadonnut, onko hän kiristänyt syyllistä  ja sitten kadonnut.

Tarinaan liittyy vielä sir Bartholomewin potilas rouva de Rushbridger, jolla menee ensin muisti ja sitten henki.

Väliverhot laskevat, kun Poirot palaa polleana eläkepäiviltään, hän seuraa erästä hahmoa ja estää todisteiden hävittämisen. Loppukohtauksessa Poirot  latelee faktat pöytään. Hänen armeliaisuuttaan osoittaa, että hän kätilöi yhden suhteen ja päästää konnan päättämään itse päivänsä. Konnan kiitos on karu "Kirotkoon Jumala teidät" s.227

*****
Agatha Christien (1890 - 1976) dekkaria  Murhenäytelmä kolmessa näytöksessä pidetään tekijältään omaperäisenä ja nokkelana. Minusta dekkarin konsepti oli varsin ennalta arvattu ja yksinkertainen, tässä oli sekoitettu Roger Ackroydin murhan ja Aikataulukon arvoituksen kaava.

Motiivi oli kovasti kummallinen ja hyvin heikko. Rakkaus tai halu elää yhteiskunnan normien mukaan ei voi oikeuttaa kolmea murhaa edes dekkarissa. Sama motiivi on osin dekkarissa Paddingtonista 16.50. Tässä kolmellakaan murhalla ei olisi päästy tavoitteeseen, mihin murhilla alunperin pyrittiin. Tämän dekkarin USA-version loppu on erilainen ja minusta uskottavampi, eli motiivi on hieman erilainen (murhaaja on mielisairas).

Dekkari on silti minusta hyvä ja siinä pohjustetaan paljon Poirot'n hahmoa herra Satterthwaiten huomioiden välityksellä. Herra Satterthwaite on hyvinkin alykäs mies ja yksi Christien kirjoissa ajoittain esiintyvistä vakiohahmoista, useimmin Harley Quinin kanssa. Satterthwaite mielellään käy silmäätekevien kanssa cocktail-tilaisuuksissa. Hänet kuvataan naismaiseksi mieheksi, joka siksi tuntee naiset. Omalaatuinen on määritelmä. Satterwaite kysyy Poirot'lta suoraan: "Miksi puhutte joskus aivan sujuvaa englantia mutta sen sijaan toisinaan puheessanne on hyvin ulkomaalainen sävy". s.229. Poirot'n vastauksesta selviää, että Poirot osaa hyvää idioottimaista englantia. Vieras sävy on suunnaton etu, puhujaa väheksytään. "Yritän houkutella heidät pitämään itseäni hiukan naurettavana. Ja siksi myös kerskailen ... ".  Satterthwaiten mukaan tämä on käärmeen oveluutta.

TV-toteutus tuli tästä 13.11.2015 nimellä Murhenäytelmä (Three Act Tragedy), se on vuodelta 2010.
Juoni menee samoin ensin kuolee Babbington ja Yorkshiressä sir Bartholomew.  Molemmat juotuaan toinen giniä ja vermuttia toinen portviiniä. Tapahtuu vielä kolmaskin murha ja motiivi on sama.
Herra Satterthwaitea ei ole näkynyt, neiti Wills korvasi tätä.
Minusta TV-versio oli onnistunut ja kirjan mukainen. Näyttelijät ovat huippuja sir Charles Cartwrightinä on Martin Shaw, Egginä Kimberley Nixon, joka on ollut Christien Greenshaw Follyssä, sekä Sir Bartholomew Strangena Art Malik, joka oli jo vuonna 1984 Kuningattaren jalokivessä Hari Kumar, sekä James Bondin Vaaran vyöhykkeellä Kamran Shah.

Näyteltynä ja lavastettuna tämä toimi, jostain syystä en pitänyt kirjasta, oli epäuskottava, mutta tämä toimi paremmin.

****
Kaikkiin Agatha Christien dekkareihin löytyy linkit TÄÄLTÄ.