lauantai 11. maaliskuuta 2017

Douglas Adams: Linnunradan käsikirja liftareille


Douglas Adams: Linnunradan käsikirja liftareille, The The Hitchhiker's Guide to the Galaxy 1979,  suomentanut Pekka Markkula, WSOY 1989, Loistopokkari 2005, sivumäärä 156.

Douglas Adamsin (s. 11.3.1952) Linnunradan käsikirja liftareille on suosittu scifi-parodia. Vaikka kirjassa on paljon viitteitä, siihen myös viitataan paljon.

Juoni lyhyesti
Kirjan alussa perusenglantilaisen Arthur Dentin talo aiotaan jyrätä, ikävä tapahtuma, mutta Dentin avaruusystävä Ford Prefect kertoo, että 14 minuutin päästä jyrätään koko planeetta uuden hyperavaruuspikareitin vuoksi pois. Arthur ja Ford liftaavat aliavaruudessa vogoneiden rakennuslaivastoon. Vogonit ovat hyvin ongelmallisia, ja kuuluisia huonoista runoistaan, joita Dent kylläkin tukalassa tilanteessa kehuu tehokkaista metafyysistä kielikuvista. Dent ymmärtää Linnunradan kieliä tunkemalla Baabelin kalan korvaansa. Vogoni tunnustaa runoilleensa ilkeyttään ja heittää kaksikon ilmalukosta avaruuteen. Linnunradan keisarillisen hallituksen presidentti Zaphod Beeblebrox pelastaa kaksikon varastamaansa Kultasydän -tähtialukseen, tai paremminkin alus pelastaa Zaphodista huolimatta. Presidentillä ei ole galaksissa valtaa, hän on iältään 200-vuotias, hän on mukavuudenhalussaan ostanut itselleen kolmannen käden. Zaphod on  Ford Prefectin pikkupikkuserkku. Aluksessa on kolmikon lisäksi Trilian eli maan asukki Tricia McMillan ja Siriuksessa tehty robotti Marvin. Se on prototyyppi aidosta inhimillisestä persoonasta eli on maanis-depressiivinen.

Tähtialus Kultasydän ei käytä hyperavaruutta, vaan se käyttää ääretöntä epätodennäköisyysmoottoria. Viisikko menee Hevosenpään tähtisumun Margrathean myyttiselle planeetalle, jossa tarvotaan kaksoisauringon paisteessa kuten Tatoiinella konsanaan. Joukko hajaantuu, ja Arthur Dent tapaa paikallisen hemmon eli Slartibartfastin. Planeetalla on tehty alkuperäinen Maa tietokoneeksi, jossa pitää selvittää perimmäinen kysymys. Nyt nikkaroidaan Maa 2:ta. Kirjan lopun karkeloissa ilmenee, että delfiinit olivat varoittaneet ihmisiä maassa, ja jättäneet viestin "ja kiitos kaloista" ja häipyneet. Syvä äly (Deep thought) tietokone kertoo vastauksen elämään, maailmankaikkeuteen ja kaikkeen, vastaus on 42.

Douglas Adams teki aiheesta vuonna 1978 radiokuunnelman, jonka pohjalta hän on kirjoittanut tämän kirjan. Tässä kuunnelmallinen rakenne näkyy runsaina lukuina ja tapahtumina.  Takakansi ei suosita kirjaa tosikoille!  Tunnustan olevani jonkin asteinen tosikko, mutta onhan tämä paikoin hyvin hauskaa, pitää vain olla sisällä scifissä.

Linkkejä tekstiin löytyy jopa Raamattuun Baabelin kalan välityksellä eli Jumalan hajotettua Baabelin tornin kielet sekoittuivat, sitten on "äärettömän apinajoukon lause", scifistä on otettu hyperavaruusteoria, eli hyperavaruushypyt ovat perinteisten scifi-kirjojen "tapa" liikkua avaruudessa, tällöin koko Linnunrata voidaan ottaa "haltuun" ja asuttaa.

Kirjan nimi eli Linnunradan käsikirja liftareille on teoksessa esiintyvä elektroninen kirja, jota voi selailla lukulaitteesta, ja jota päivitetään jatkuvasti. Arthur Dentin lukema Linnunradan käsikirja on siis sähköinen ja tietenkin pähkähullu "Paras tapa pummata vogoneilta ryyppy on työntää kaksi sormea hänen kurkkuunsa, ja paras tapa ärsyttää vogonia on syöttää hänen isoäitinsä traalilaiselle sontiaismolottajalle." s. 45.

Teoksessa minusta irvitään Encyclopedia Galacticaa, joka on Asimovin Säätiö-sarjassa. Säätiön ykköskirjassa on lainauksia Galaktisesta ensyklopediasta. Hari Seldon sijoitti Terminukselle ensyklopedisteja tiettyä tarkoitusta varten, mikä ei ollut itse ensyklopedia. Myös viittauksia Tähtien sotaan minusta löytyy, alusten varastamisen suhteen, puhutaan keisarikunnasta, lisäksi löytyy kaksoisaurinkoa, ja mukana pyörii masentunut robotti.

Minulle Douglas Adamsin Linnunradan käsikirja liftareille on lukukokemuksena sekalainen kimara hulvattomia tapahtumia. Kirja ja kirjasarja ovat intomielisen fanituksen kohteena, ja painokoneet jauhavat uusintapainoksia yhä uusille lukijasukupolville, joten huumoria tässä useimpien mielestä on.

10 kommenttia:

  1. ååå, joskus pitäis lukee... mies kuunnellutkin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)
      Kuunnelmana tämä voi hyvinkin toimia.

      Poista
    2. Niin ajattelin siinä voisi avaruus tunnelmaa tunnistaa että kuunnelmana 🌒!

      Poista
  2. Minustakaan tämä ei ollut maineensa veroinen kirja, mutta pitihän se lukea, kun on niin tunnetusta kirjasta kysymys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakaan ei ollut "hauska", luin ammoin neljännen osan, ja ajattelin, että nyt ymmärtäisin, mutta vielä huonommin osui ja upposi.

      Poista
    2. Minun mielestäni kirjan huumori perustui lähinnä scifin ja fantasian parodioimiseen, eikä varsinaista vitsin kerrontaa ollut niinkään. Olihan se välillä ihan hauskaa, kun tajusi jonkun repliikin olevan stereotypinen päällä olevaan tilanteeseen, mutta oikeasti täysin pähkähullu. Mutta olen kyllä samaa mieltä siitä, että "outo" kuvaa paremmin kuin "hauska"...

      Poista
    3. Monet tosiaan pitävät hauskana mutta outous lisääntyy minusta loppua kohti.

      Poista
    4. Radioteatterin kuunnelmana ihan parasta.
      Huippu "näyttelijät" , osa toki jo edesmenneitä.
      Knallien kanssa teatterin parasta.

      Poista
  3. Minun mielestäni hauskuus ilmeni parodiana scifiä ja fantasiaa kohtaan. Olihan se välillä ihan hauskaa, kun huomasi jonkun repliikin olevan genressä stereotypinen, mutta järjellä ajateltuna täysin päätön. Olen kuitenkin samaa mieltä siinä, että "outo" kuvaa paremmin kuin "hauska". Näen kuitenkin sen, että on hyvä kirja lajiaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohon ylempään vielä että outous ilmenee jatko-osassa.

      Poista