torstai 27. marraskuuta 2014

Agatha Christie: Kurpitsajuhla



Agatha Christie: Kurpitsajuhla, WSOY 1970 SaPo-sarja n:o 115, alkuteos Hallowe'en Party 1969, suomentanut Anna-Liisa Laine, sivumäärä 227.

Kurpitsajuhla on Agatha Christien myöhäistuotantoa, jonka hän kirjoitti 78-vuotiaana. Kurpitsajuhlassa on muutama mielenkiintoinen havainto kirjailijana olemisesta, verotuksesta ja lapsiin kohdistuvista rikoksista. Kirjassa ilmenee (ei tosin tapahdu), että myös lapset ovat alkaneet tehdä rikoksia. Kurpitsajuhla on etenkin Agathan faneille tärkeä teos, sillä se sisältää viitteitä moniin teoksiin, ja minusta sen tunnelma eräiltä osin on samantyyppinen kuin Ikiyön. Dekkari itsessään ei ole Agathan tuotannon parhaimmistoa.

Kurpitsajuhla alkaa halloweenmäisenä yksitoistaplus-juhlana koulusta siirtymisen vuoksi, juhla tapahtuu -ei pyhäinmiestenpäivänä- vaan marraskuun viimeisenä torstaina (postaus ilmestyy marraskuun viimeisenä torstaina). Viimeinen torstai se on myös Joycelle, liian suulaalle lapselle, jonka pää työnnetään vesiämpäriin. Hän on puhunut ennen juhlia nähneensä oikean murhan. Juhlissa on ollut aikuisia ja lapsia yhteensä kolmisenkymmentä, mukana on ollut rouva Ariadne Oliver, salapoliisitarinoiden kirjoittaja, joka menee pyytämään Hercule Poirot'n avuksi. Hercule Poirot selvittää järjestelmällisesti aiempien kuolemantapausten taustoja.

Joycen hukuttajan henkilöllisyys paljastuu tarkalle lukijalle varsin pian, oikeastaan heti tutkimustan alettua. Ikävä kyllä murhalla peitetään aiempia rikoksia ja murhia. jotka ilmenevät vasta kertomuksen edetessä, kirjassa vielä toinen lapsi tapetaan ja kolmas lapsikin on hilkulla kuolla. Tämä ei ole perinteinen dekkari, jossa suljetussa tilassa on henkilöitä, tapahtuu murha ja todistusaineistolla, kuulusteluilla ja päättelemällä selvitetään syyllinen. Sen vuoksi on hyödytöntä alkaa luetella henkilöitä.

Poirot käy keskusteluja kylän asukkaiden kanssa. Keskusteluissa nousevat toistuvasti esiin lapsiin kohdistuvat murhat, seksuaalimurhat sekä mielisairaaloiden resurssipula sekä avohoito. Eräs lakimies kannattaa "vanhoja hyviä aikoja", jolloin oli kuolemanrangaistus voimassa, lisäksi mielentilatutkimuksia arvostellaan. (Kuolemanrangaistus on todellisuudessa aina väärin).

Rikoksen motiivit ovat osin seksuaaliset, ja osin narsistiset. Lopussa puhutaan paljon Narcissoksesta ja Lady Macbethistä. Minusta Narcissos-vertaus on oikea, mutta ei välttämättä Lady Macbeth. Agatha Christiellä on paljon Shakespeare -vertauksia, jotka hämännevät brittejä, mutta eivät ehkä suomalaisia. (Suomalaiset eivät tunne näytelmiä niin hyvin, ja minusta tämä on tietoista leikittelyä Damelta, älykäs Agatha).

Tässä on joitain samoja elementtejä kuin Ikiyössä, jonka Agatha kirjoitti pari vuotta aiemmin. Eräiden murhien näyttämönä oli louhoksesta tehty upea puutarha ja sen toivomuskaivo. Lisäksi kylässä on noitamainen hahmo rouva Goodbody.

Käännös on taattua, mutta aikaansa sidottua. Kun kansakoulu loppuu, puhutaan, että koulu jatkuu parhailla oppikoulussa muilla kansalaiskoulussa. Tämä systeemi on ollut ehkä Suomessa, mutta kuten myöhemmin ilmenee lapset menevät sisäoppilaitokseen eivät oppikouluun. Luultavasti myös raha ja syntyperä ratkaisevat, brittien kuohukerma menee sisäoppilaitoksiin.

Sivulla 216 todetaan, että "oravat liikkuu nopeasti", näitä lauseita joskus itsekin nopeasti tuotan ehkä tähänkin bloggaukseen.

Erään au-pair-tytön nimi on Olga Seminoff, hän on Tsekkoslovakiasta. Minusta ei kovin tsekkiläinen tai slovakialainen nimi. Onko maasta päästy vuoden 1968 jälkeen  Englantiin au-pairiksi? Maan poliittiseen tilanteeseen erityisesti viitataan.

Poirot on paras, vaikka väitetään, että hän on "keikari, narri ja vierasmaalainen". (s.113). Tähän tarinaan sopisi myös neiti Marple salapoliisiksi. Koska tarinassa on Ariadne Oliver, niin pariksi on luontevinta valita Hercule Poirot.

*****

TV-toteutus tule uusintana aina välillä, ja jakson alku menee hyvinkin samoissa merkeissä. Halloween juhlissa rouva Draken luona Joyce kehuu nähneensä murhan, jota ei tajunnut sellaiseksi. Joyce hukutetaan ämpäriin. Syyllinen tähän on helppo päätellä, mutta kokonaisrikosta ei. Rouva Oliver soittaa Poirot'lle. Poirot saapuu junalla paikalle ja tapaa puutarhasuunnittelija tai puutarhuri Garfieldin. Poirot menee asustamaan Mirandan ja hänen äitinsä rouva Butlerin luo. Äiti on yksinhuoltaja, Miranda oli sairas juhlien aikana eikä ollut paikalla. Poirot alkaa tutkia vanhoja mahdollisia murhia. Valitettavissa lisää ratkottavaa tulee ... ja lopulta Miranda taistelee elämästään ...

Poirot lopulta tajuaa kammattovien murhatalkoiden syyn ja ....

Tässä oli minusta tapahtuma-aikaa siirretty taaksepäin. Kirja puhuu 1960-luvun ilmiöistä. Tässä oltiin aiemmassa ajassa, ehkä peräti 1930-luvulla, sillä oli kuulevinani maininnan Rooseveltin radiopuheesta .
Kaikkiin Agatha Christien dekkareihin löytyy linkit TÄÄLTÄ.

4 kommenttia:

  1. Tässä oli muistaakseni erinomaisen tunnelmallinen alku mutta sen jälkeen ei niin vakuuttanut...

    Mutta sinänsä kiinnostava miettiä millainen kirja olisi ollut jos päähenkilönä olisikin ollut neiti Marple.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tunnelma tärvääntyi ja eksyttiin sivuladuille.

      Minusta tämä olisi sopinut Marplen tarinaksi, Poirot on minusta paljon taustalla.

      Poista
  2. Kurpitsajuhla on yksi suosituimmista omassa Christie-kirjastossani. Tämän kirjan olen lukenut moneenkin kertaan, mutta viimeisestä on aikaa. Muistaisin, että juuri tässä teoksessa Poirot esitää kylmäävän mielipiteensä, miten mahdollista on, että lapsikin voi olla jo syntyjään paha, murhaan kykenevä.

    Pidän hyvin paljon sekä Poirotista että Marplesta ja jotain tästä tulee varmaan esiin blogissani ensi vuonna;)

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, juuri dekkarin alku on loistava, ja Poirot'n analyysit osuvat naulan kantaan. Lapsien pahuusteema on kiinnostava, ja briteissä myöhemminkin realisoitunut.

      Kiinnostavaa seurata blogiasi, mitä tuleman pitää :)

      Itsekin olen alkanut lukea näitä osin uudestaan ja osin ensimmäistä kertaa.

      Poista