keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Patrick Modiano: Kehäbulevardit




Patrick Modiano: Kehäbulevardit,  Les Boulevards de Ceinture 1972, suomentanut Jorma Kapari,   wsoy 1976, 117 sivua esipuheineen.

Patrick Modianon Kehäbulevardit on kerronnaltaan hitaasti avautuva mestariteos. 

Teos alkaa:
 "Lihavin heistä on isäni. Murraille on kumartunut hänen puoleensa kuin kuiskatakseen hänelle jotakin. Marcheret seisoo takana ja hymyilee". 
Alkuun kerronta on hyvin kaihoisaa ja juhlijoiden silhuetteja esittelevää. Hiljalleen lukijalle selviää, millaisia isän "ystävät" ovat. Jean Murraille on kiristäjä ja roskalehden päätoimittaja, joka "leikkii herrasmiehen tapoja". Kreivi Guy de Marcheret on entinen legioonalainen, jota vaivaa siirtomaissa saatu malaria. Teoksen tapahtuma-aikana, joka on toisen maailmansodan aikainen miehitetty Ranska (ei ilmene aivan suoraan mutta näkyy myös kansikuvassa), molemmat ovat keinottelijoita ja mustan pörssin kauppiaita. Tarkasteltavat henkilöt, myös isä ja kertojakin, ovat pohjimmiltaan yhteiskunnan likaista pohjasakkaa. 

"Isäni huojuttaa päätään. Pussit hänen silmiensä alla ovat turvonneet ja tekevät hänet äärettömän väsyneen näköiseksi. Mikä rooli hänellä oikeastaan on Muraillen ja Marcheretin parissa?". s. 20

Rooli on olla rikollisten bulvaani, isää kutsutaan paroniksi, joka on huijausta, kuten lienee kreivi-tittelikin. Kirja kuvaa paljon viinan höyryisiä juhlia, joihin kytkeytyy naisia, joita kertoja kutsuu huoriksi ja rahasta lempi leiskuukin, mutta ilmaiseksikin - eräs naisista on nymfomaani. Kreivin tyttären (Annie Murraille) häistä puhutaan ja esitellään, mutta tyttäryys on luultavasti harhaa, isä ei ainakaan hätkähdä määritelmää "Annie Murraillella on Pariisin valkein ja kuumin peppu".

Kerronnassa on monia elementtejä, häivemäisen alun jälkeen käännekohta tapahtuu, kun isän ja pojan aiempi tapaaminen avataan. Pojan elämässä poissaollut isä "hakee" ylioppilaspoikansa apuriksi huijauksiinsa. Kertoja väärentää kirjojen omistuskirjoituksia, joten isä ja poika keinottelevat keräilijöiden hyväuskoisuudella. Loppuja tapahtumia en avaa, mutta isän ja pojan välit rikkoutuvat. Makuasia on, tulkitseeko loppunäytöksen haluna selittää jälkeenpäin tapahtumia tai kertojan autenttisena mukanaolona. Romaani saadaan loppuunsa: "Tänään nuo ihmiset ovat kadonneet tai joutuneet ammutuiksi. Arvelen, etteivät he kiinnosta enää ketään. Onko minun vikani jos olen muistojeni vanki". s. 108

Tarinan alla virtaa merkityksellisempi todellisuus. Kerronta ei ole bloggaukseni mukaista suoraviivaista selitystä, joskin Modianon teksti on realistista ja tapahtumat suoraan toteavaa. Ajankuva aukeaa myöhään, mutta se on miehityksen aika, fasismi jyllää, juutalaisia vainotaan ja vangitaan. Ottamalla huomioon kirjan loppu myös uusia tulkintalinjoja avautuu. Kehäbulevardit mainitaan teoksessa ainakin kertaalleen, eli sinne Pariisin liete valuu (Pariisin keskustasta aina Kehäbulevardeille asti, jonne kaupungin heittää jätteensä ja lietteensä). 

Teos muistuttaa minusta kerronnaltaan, juhlinnaltaan ja teemoiltaankin hieman Fizgeraldin Kultahattua.  

Patrick Modianon Kehäbulevardit on hitaasti aukeneva loistava pienoisromaani kipeästä miehityksen ajasta, mutta teoksessa kiteytyy myös uusranskalaisen proosan olennaiset elementit.
****

Ranskalainen Patrick Modiano (s.1947) oli varsin palkittu kirjailija jo 1970-luvulla, ja vuonna 2014 hänen työnsä palkittiin Nobelin kirjallisuuden palkinnolla. Wikipedian mukaan hän on syntynyt vuonna 1945. Tässä kirjassa on Tuukka Kangasluoman esittely, jossa hän vertaa Modianoa ranskalaiseen Le Clesioon, joka sai Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 2008. Le Clesio on syntynyt vuonna 1940.

Patrick Modiano on kartellut julkisuutta, jo 1970-luvulla, vaikka hänen esikoisteoksensa La Place de l'etoile ("Tähden paikka") sai palkintoja. Kehäbulevardit on hänen kolmas romaaninsa. Vaikka Modiano sai kiitosta aihevalinnastaan, tuli myös kritiikkiä. Hän oli sohaissut Ranskan saksalaismiehitystä ilman omaa kokemustaan. 

Sekä Tuukka Kangasluoma että Hämärien puotien kujaan alkusanat kirjoittanut Heikki Kaskimies ovat sitä mieltä, että Modiano tarkastelee siluetteja. Hämärien puotien kuja alkaakin "Minä en ole mitään. Vain läpikuultava siluetti ..."

Kirjan uusi painos kauppoihin on ilmestynyt marraskuun lopulla 2014, tuttu kansikuva, mutta asettelu on uusi.
Patrick Modianon 
Kadonneen korttelin olen blogannut täällä
Hämärien puotien kujan täällä
Villa Tristen täällä

6 kommenttia:

  1. Minulla on Kehäbulevardit jonossa. Villa Tristen osalta yhdistyy näemmä kreiviys, juutalaisuus, bibliofiilinen huijaus.

    VastaaPoista
  2. ModianonNobel- voitto oli minulle kyllä tavaton yllätys. Tarkoituksena on tutustutua hänen tuotantoonsa talven tullen. Odotukset korkealla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myös Hämärien puotien kujissa aihe on pohjimmiltaan sama ihmisten toiminta saksalaismihityksen aikana. Mukavia lukuhetkiä :)

      Itsellenikin valinta oli yllätys, mutta ymmärrän palkinnon jaon aiheen kautta

      Poista
  3. Hieno kirjoitus. Juutalaisteema tosiaankin hiipii piinaavasti ja painavasti teokseen pikkuhiljaa.

    VastaaPoista