lauantai 5. heinäkuuta 2014

Tuhat ja yksi yötä, Jaakko Hämeen-Anttila, Heli Hieta

Tuhat ja yksi yötä, Jaakko Hämeen-Anttila, Heli Hieta, Otava 2010 toinen painos, sivumäärä 215.

Tuhat ja yksi yötä on todella värikäs ja hieno kirja.

Professori Jaakko Hämeen-Anttila on kirjoittanut teoksen pitkähköt alkusanat, missä hän on avannut Tuhannen ja yhden yön tarinoiden syntyä, käännöksiä ja traditiota. Tämän kirjan kertomukset hän on kääntänyt suoraan arabiasta. Tunnelmiin sopivat kuvat ovat Heli Hietan. Kirja on kallis ja hieno, sain tämän lahjaksi vaimoltani, (eli on ostettu kuten kaikki muutkin arvioimani kirjat, muutamaa kirjastosta lainattua lukuun ottamatta :).

Tuhannen ja yhden yön tarinoiden lähtökohta on kuninkaan puoliso Shahrazade, joka kertoo öisin tarinoita, jotta säilyttäisi henkensä. Kuningas on joutunut aviorikoksen uhriksi, jonka jälkeen on teloittanut kaikki vaimonsa aamuisin (Shahrazade ei siis ole tehnyt aviorikosta). Shahrazaden tarina jää aina jännittävän kohtaan, eikä siippa sivalla tätä hengiltä ja kertomus jatkuu, kunnes on kuninkaalla ja Shahrazadella on  kolme poikaakin, ja lopulta järki voittaa.

Nämä tarinat ovat minusta parhaimmillaan kerrottuina, ei kirjabloggarin lukemana tai varsinkaan selostamana.

Ensimmäisessä  tarinassa "Kauppias ja henki" on kyse kehystarinankin teemasta eli henkiin jäämisestä tarinoita kertomalla. Vihastunut henki uhkaa kauppiasta kuolemalla, tämä on tappanut näkymättömän hengen taatelin kivellä. Kauppias pyytää lupaa hoitaa asiansa kuntoon ja tulla vuoden päästä maksamaan hengellään tahattoman tekonsa. Vuoden päästä hän tulee peloissaan paikalla. Paikalle saapuu sattumalta myös kolme vanhusta erilaisten eläimien kanssa. He pyytävät saada kertoa verenhimoiselle hengelle tarinansa. Jokainen saa palkinnoksi kolmasosan kauppiaan verestä. Vanhuksien tarinoissa oli kussakin muutettu ihmisiä eläimeksi tai mahdollisesti surmattu. Kyse on siis tässäkin hengissä selviämisestä. Tarinan loppu oli onnellinen.

Tarinoiden mitta vaihtelee, pisimmät kertomukset Sindbad Merenkävijä ja Aladdin ja loihdittu lamppu ovat viisikymmensivuisia. Lyhin on sivun mittainen Askeetti ja öljyruukku, mutta tarina on hyvä ja opettaa turhan ja ennenaikaisen haaveilun turhuudesta.

Tarinat alkavat joko Kerrotaan tai  Olipa kerran.

Sindbad Merenkävijä purjehti seitsemän matkaa. Hän oli tuhlannut isänsä omaisuuden, ja sijoitti viimeiset rahansa kauppatavaraan ja lähti merille. Hän jäi laivasta, koska menivät saarelle, joka oli eläin, joka sitten sukelsi. Hän palaa seikkailun jälkeen laivaan, ja lunastaa ällistyneeltä kapteenilta omaisuutensa, ja tekee edullisia kauppoja. Toisen matkan ponnin ja tapahtumat ovat samanlaiset. Hän kertoo tarinoita Bagdadissa Sindbad Kantajalle, kaimalleen. Tarinat jatkuvat ja sama kaava toistuu, levottomuus ja seikkailun halu unohduttavat edellisen matkan rankkuuden. Laivamatka katkeaa usein myrskyyn tai muuhun haveriin tai ihme-eläinten välintuloon. Sindbad menee naimisiinkin mutta joutuu elävältä haudatuksi, mutta tappamalla hän säilyttää henkensä. Seitsemäs matka on kaikkein pisin ja kestää kaksikymmentäseitsemän vuotta.

Aladdin ja loihdittu lamppu kertoo Kiinassa köyhän räätälin pojasta Aladdinista, jota isän kuoleman jälkeen tulee imartelemaan "isän veli" jotta Aladdin hakisi hänelle lumotun lampun. Setänä esiintynyt Taikuri haluaa liian kiihkeästi lamppua, ja niin Aladdin ja lamppu jäävät maan alle. Tarinasta on eri versioita. Tämä tarina etenee hitaasti. Aladdin pitää lamppua piilossa ja hankkiin sen avulla vain ruokaa kunnes kaunis sulttaanin tytär astuu estradille. Aladdin joutuu käyttämään lamppua, jotta voittaa omakseen sulttaanin tyttären kateellisen visiirin pojan nenän edestä. Ennen onnellista loppua Taikuri keplottelee lampun itselleen ja vie Aladdinin maallisen mammonan ja etupäässä linnan ja prinsessan. Aladdin pääsee perässä taikasormuksen avulla. Kun taikuri saadaan hengiltä ja lamppu takaisin, tulee vielä taikurin paha veli kostamaan ...

Ali Baba ja neljäkymmentä rosvoa
Tämä tarina on kuulu Seesam aukene -taikasanoista.
Ali Baba on köyhä mies, joka puunhakkuumatkallaan oivaltaa rosvojen kätköpaikan ja saatuaan selville maagisen salasanan ja pääsyn rosvojen aarteisiin tuo pussukan kultarahoja kotiin.
Ali Baban veli ja hänen vaimonsa ovat hyvin hyvin kateellisia Ali Baballe. Ali Baba oli päättänyt pitää tiedon omanaan, mutta vaa'an lainaus johtaa salaisuuden selviämiseen.
Tässä on lopulta sama juonikuvio ja osin teematkin kuin tarinassa Loihditusta lampusta: onni, kateus, ahneus, ihmeet, aarre.

Tuhannen ja yhden tarinoiden muoto on upea, sisäkkäiset runsaan eksoottiset tarinat, runsaasti polveilua ja syklistä etenemistä kohti lumottua loppua.


*****
hdcanis on tällä viikolla blogannut Jaakko Hämeen-Anttilan toimittamasta kirjasta eli Viisaasta narrista.

8 kommenttia:

  1. Näistä tarinoista on näköjään useampia julkaisuja, kun tarkistin juuri, että meillä on hyllyssä WSOY:n kolmiosainen laitos vuodelta 1995. J. A. Hollo on suomentanut ne tarinat. Tämä teidän painos näyttää jo kannen perusteella hienommalta. Olen näitä tarinoita joskus yksitellen lukenut, mutta en muistaakseni ole jaksanut koko laitosta kahlata lävitse yhdellä kertaa. Satuja siinä riittää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten seuraavassa kommentissa lukee, Hollo on kääntänyt "välikielestä" ja tarinat ovat olleet ehkä "muuntuneita".

      Poista
  2. J.A. Hollon suomennos ei ole suoraan arabiasta ja monet käännetyt laitokset ovat valikoituja ja lyhennettyjä, myös enemmän lapsille sopiviksi muokattuja. Minulle näitä luettiin lapsuudessa simultaanikäännettynä arabiasta suomeksi, mutten silloin oikein jaksanut niistä ihan kauheasti innostua :).

    VastaaPoista
  3. Olen vanhemman kaksiosaisen kokoelman lukenut, jossa jutut ovat varmaan muokatumpia (tuon taatelinkivellä surmatun näkymättömän hengen muistan muttei siinä mitään verenjakoja tainnut olla).

    Ne Viisaan narrin pari pitempää tarinaa olisivat varmaan voineet olla tämän lyhyempien tarinoiden joukossa...

    VastaaPoista
  4. Rajua tavaraa! Ei ihan minun juttu, samoin kuin vierastan Grimmin satuja niiden julmuuden takia. Ollessani kolmannella luokalla, käsityönoettajamme luk tunnin aikana meille tytöille näitä Tuhanne ja yhden yön tarinoita. Tuskin hän olisi näitä versioita lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä eivät ole minustakaan lasten iltasatuja, vaan tarinassakin aikuisille tarkoitettuja tarinoita, jotka jäävät "jännään kohtaan". Näistä on monia versioita, mutta nämä on valikoitu ja käännetty ilman välikieliä.

      Poista