tiistai 8. heinäkuuta 2014

Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo


Jane Austenin (1775-1817) Ylpeys ja ennakkoluulo -romaanin luin sen klassikkomaineen vuoksi. Alkuteos Pride and Prejudice on vuodelta 1813. Teoksen on suomentanut Sirkka-Liisa Norko-Turja. Suomennoksen on tarkastanut Päiviö Taubert.

On yleisesti tunnustettu totuus naimaton mies tarvitsee välttämättä rinnalleen naisen.

Rouva Bennet, joka on viiden tyttären äiti, huomaa paikkakunnalle muuttavat varakkaat poikamiehet heti, rouva Bennet noteraa vasta muuttaneen Charles Bingleyn. Herra Bennet arvioi ivallisesti, että ehkä mies ei ole muuttanut paikkakunnalle naidakseen jonkun neiti Benneteistä.

Kirja on loistava ja hauska kuvaus avioliittomarkkinoista Englannissa 1800-luvun alussa.

Sekavahko juoniselostus, joka kuvastaa kuitenkin mutkikkaita avioliittomarkkinoita
Benneteillä on viisi tytärtä Jane, Elizabeth, Mary, Kitty ja nuorimpana 15-vuotias Lydia. Paikkakunnan aviomarkkinoille saapuu herra Bingley, joka on perinyt sadantuhannen punnan omaisuuden, ja jota rouva Bennet yllyttää piirittämään. Samaan aikaan saapuu jurompi ja kyynisempi herra Darcy, jonka purevat kommentit syövyttävät Elisabethin mieleen kipeät haavat. Darcy kuitenkin ihastuu Elisabethiin miltei heti.

Bingleytä ja myös Darcya piiritetään monien nuorten naisten voimin. Bingleyllä on sisar Caroline, joka on varsin vallanhaluinen ja ilkeä. Jane on rakastunut herra Bingleyhyn, jota taas herran sisko suojelee viemällä miehen Lontooseen. Herra Bingleytä kyttää myös neiti Darcy neiti Bingleyn avustuksella. Lady Catherine de Bourgh vaanii taas herra Darcya sairaalloiselle tyttärelleen. Elizabethiä halajaa moni mies, upseeri (muttei ehkä herrasmies?) Wickley  sekä ennakkoluuloinen ja ylpeä Darcy. Elizabeth taas tuntuu omaavan ripauksen isältään geeneissään saamaa kyynistä näkemystä ja suorapuheisuutta, mutta myös ennakkoluuloisuutta.

Sangen sekava on soppa, jossa raha ja perinnöt poreilevat. Bennetit nimittäin asuvat sääntöperintötilalla, joka herra Bennetin kuoltua siirtyy herra Collinsille. Herra Collinsia rahoittaa lady Catherine de Bourgh, joka on myös Darcyn täti. Hän ei katso Bennettejä hyvällä. Collins tulee paikalle katsastamaan tulevaa omaisuuttaan ja kosii Elizabethiä, joka kieltäytyy. Collins kihlaa ja nai Elisabethin serkun. Paikkakunnan naisväkeä kiiruhtavat piirittämään myös upseerit Wicham ja Denny.

Koska juuri kukaan ei tee töitä, pidetään tanssiaisia, soitetaan pianoa ja pelataan korttia. Varsinkin lady Catherinella on paljon mielipiteitä varsinkin Elizabethin pianonsoitosta. Naikkonen (Lady C.) saa pientä henkistä korvapuustia sanavalmiilta Elizabethiltä.

Yhteisöön kuuluvat myös Phillipsit, rouva Phillips on rouva Bennetin sisar, sekä Hurstit (ei-Veikko), Brightonissa asuvat Forsterit ja Lucasit, mies on saanut aatelisarvonkin pidettyään puheen kuninkaalle pormestarina ollessaan. Lontoon seuduilla asuvat järkevät Gardinerit, Bennettien sukulaisia ja ovat kauppiaita. Darcyn hyveeksi luetaan mutkaton suhtautuminen järkevään herra Gardineriin. Gardinerilla on ollut tuolloin ikävä englantilaisia syvästi harmittava etikettivirhe, hän on ollut ja on rahvaanomaisesti töissä. Toisaalta Gardinerin neuvokkuus ja rahat pelastavat eräänkin naisen kunnian ja perheen maineen.

Pääpari on siis Elizabeth (Lizzy) ja Darcy. Elizabeth on reipas tyttö, jota kateelliset neidit panettelevat lukutoukaksi. Elizabeth kävelee Bingleylle hoitamaan sairasta Jane-sisartaan. Kateelliset naikkoset juoruavat, että Lizzyssä ei ole muuta mainittavaa kuin, että hän on erinomainen kävelijä ja näytti villi-ihmiseltä kuraisissa vaatteissaan. Elizabethiä vaivaavat Darcyn suhteen alussa saama loukkaus, joka aiheuttaa hänessä ylpeyttä ja ennakkoluuloa.  Hänen ylpeyttään on moniulotteisesti loukattu, "hänen ylpeytensä minua kohtaan ei loukkaa niin paljon kuin ylpeys yleensä". Minusta tilanne on juuri päinvastoin. Darcyn puheet selittyvät toimettomuuden aiheuttamalla turhautumisella. Neitien mukaan Darcy on ylpeä väärällä tavalla, joka ilmenee oikeudenmukaisuutena ja anteliasuutena. Darcylläkin on purevia huomioita neideistä, myös Benneteistä. Marylla ei hänen mukaansa ole makua eikä lahjoja (mikä on minustakin loukkaavaa, mutta totta).

Darcyllä ja Elizabethillä on kirjan alkuvaiheessa keskustelu runoudesta. Darcyn mukaan runous on rakkauden ravintoa, kun taas Elizabethin mukaan runoilu on rakkauden vastamyrkkyä. Hennon rakkauden hyvä sonetti näännyttää. Rakkauden on oltava vahvaa, jotta se säilyy.

Aviopiireissä pörrää kuhnureita ja liihottelee perhosia sankoin joukoin. Kuherruskuviot muuntuvat. Elizabeth on kiinnostunut George Wickhamista ja panettelee Darcya. Darcy esittää Kentissä kosinnan Elizabethille, joka heittää Darcyn kasvoille rukkaset ennakkoluuloisin elkein. Darcy poistuu paikalta ja toimittaa kirjeen missä tunnustaa junailleensa Bingleyn pois Janen läheltä, mutta kiistää kohdelleensa Wickhamia kaltoin. Hänen kertomuksensa todistaa Wickhamin olevan kiero kuhnuri, jolla on punnan kuvat silmissä ja omaa rappeutuneen moraalin. Juoneen kytkeytyy vielä eversti Fitzwilliam, joka on Fitzwilliam Darcyn serkku ja Darcyn isän testamentin toimeenpanija.

Kun alkuosa kirjasta on pitkälti asetelmien hakemista, loppuosa kirjasta on huikeaa juonen käännettä. Nautittavassa mestariteoksessa selviää, kuka lopulta nai kenet ja miksi. Kirjeitä sinkoilee ja vierailuja tehdään. Myös velkoja maksellaan. Kuka saa mustapekan eli herra Wickhamin ja hänen velkansa ja kuka jää lehdelle soittelemaan ja kuka nyrpeä neiti jää pimputtamaan pianoa rouva Bennetille.

Täyden kympin kirja ja minusta tämä oli parempi kuin Jane Austenin Järki ja tunteet.
*****

TV-sarja Ylpeys ja ennakkoluulo on todella hyvä. Siinä toistetaan monesti "indeed". Kirjallisessa alkuteoksessa muuten tuo niin englantilainen "indeed" -sana mainitaan 95-kertaa. Indeed, indeed ... ja indeed.

Sarja alkaa kun Darcy ja Bingley ratsastavat ensinmainittu tummalla hevosella ja Bingley valkoisella (vaalealla). Kirjan juonta seurataan, joitain kirjeitä on kuvitettukin. Bennetin tytöistä vain Elizabeth on eloisa, muut varsinkin Mary on hiirenharmaa kasvoiltaan. Neiti Darcy ivaa purevasti Elizabethin päivettymistä. Minusta hän ei ole päivettynyt vaan muut ovat varsin valjuja. Lydia ei ole ehkä kalpea, mutta ei ole kovin "söpö". Loppukohtauksessa näytetään, mitä hän "näkee" Wickhamissaan.

Lady Catherine de Bourgh on varsinainen kääkkä, Collins on ankea ja rouva Bennet on vuoroin hysteerinen kaakattaja ja vuoroin hersyvä hössö. Herra Bennet on hillitympi. Kuultuaan yöllä kirjeessä Lydian karkaamisesta Wickhamin kanssa, hänen reaktio on suuri, vasen kulmakarva nousee hiljalleen.

Loistavasti kuvitettu sarja loistavasta kirjasta.

***
Tämä on muuten kirja, jota en koskaan kuvitellut pystyväni lukemaan, ja tämä oli todella hyvä, suosittelen.

20 kommenttia:

  1. Ihana Y & E. :) Ja BBC:n sarja on upea. Olen katsonut sen muutamaan otteeseen, ja se on yksi parhaita filmatisointeja, mitä kirjoista on tehty. Sain tästä kirjasta juuri kovakantisen painoksen äidiltäni, joka raaski luopua omasta, vanhasta suomennoksestaan (uuteen en ole tutustunut; pelkään vähän, että siellä on jotain liian moderneja sanavalintoja jotka pilaavat tunnelman). Oma nuhruinen pokkaripainokseni joutaa paparinkeräykseen ja uusi lukukerta taitaa olla edessä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liian moderni ei tosiaan sovi. Sarja on hyvä katsoin sen vaimoni DVD:ltä lukemisen jälkeen.

      Poista
  2. Tämä on todellakin hyvä. Olen lukenut tämän useammankin kerran, samoin kuin nähnyt tv-sarjankin. Englantilainen sääty-yhteiskunta tulee tässä hyvin esille, samoin ihmisten väliset skismat ja jännitteet. Postauksesi oli sekin mainio, hyvin valaiseva teoksen suhteen antamatta kuitenkaan liikaa yksityiskohtia ja juonenavauksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsoin tv-sarjan vasta luettuani kirjan. Sarjan katsoin vaimoni omistamalta DVD:ltä, kirjankin olin saanut häneltä noin vuosi sitten lahjaksi. Täytyy tunnustaa, että sivistyin :)

      Poista
  3. Ennakkoluuloja ei kannata olla, kirjojenkaan suhteen! Hieno kirjoitus taas kerran.

    VastaaPoista
  4. Hyvä kirja, hauska ja kuvaa sääty-yhteiskuntaa toisaalta purevasti, toisaalta toteavasti: näissä kirjoissa rakkaus ei voita kaikkea vaan sopivaan henkilöön rakastuminen on tärkeää.
    Jos Austenin parissa jatkat niin seuraavaksi vinkkaan Viisastelevaa sydäntä. Emma ja Mansfield Park jakavat mielipiteitä, riippuen vähän suhtautumisesta päähenkilöön: Emma on ärsyttävä ja MPn Fanny taas nössö, minä pidin ensimmäisestä mutten toisesta mutta muitakin mielipiteitä löytyy...

    Noin muuten näistä tuli vähän aikaa sitten juttua yhden antikvariaatinpitäjän kanssa kun puhuttiin miten eri kirjailijat ovat eri aikoina muodissa, Austen oli kuulemma pahasti paitsiossa pitkään kunnes tuli tuo tv-sarja joka sai ihmiset taas lukemaan näitä ja kirjojen suosio on jatkunut siitä lähtien tasaisena (siis meillä, Englannissa nämä toki ovat aina olleet suosittuja).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itselläni on kotona vaan joku teos missä on tarinoita kuten Uskollinen ystävä ...
      Itse olen "koittanut vältellä" näitä sarjoja, mtta katsoin DVD:ltä ja oli varsin hauska ja todella hyvä ja etenkin miljöö ja näyttelijät olivat hyviä, välttely on varsin huono taktiikka voi menettää jotain korvaamatonta..

      Poista
  5. Miten kattava arvio, Jokke! :) Minunkin pitäisi kirjoittaa arvio tästä kirjasta. Ja sinun laillasi tämä oli myös minun ensimmäinen Jane Austenini. Aloitin tätä joskus lukioikäisenä, mutta teos ei silloin tempaissut mukaansa vaan nyt oli toisin. Hieno teos kertakaikkiaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.

      Luin parisen vuotta sitten Järki ja tunteet ja en silloin lämmennyt. Nyt sekin voisi tuntua paremmalta, en pitänyt silloin turhista selittelyistä, tässä haetaan asetelmat ja sitten toimitaan :)

      Poista
  6. Me ollaan katsottu tyttären kanssa tuo BBC:n sarja ties miten monta kertaa. Se on kertakaikkisen upea. Näyttelijävalinnat ovat onnistuneita ja kaikki ne katseet, Darcyn ihana hahmo, Elizabethin älykkyys. isä Bennetin oivaltavat ja lakoniset toteamukset, sen hiipparipapin touhut ja puheet jne. jne. Tuossa sarjassa kirjan dramatisointi on onnistunut erinomaisesti.

    Olen muistaakseni lukenut kaikki Austen-suomennokset ja pidän kaikista kirjoista paljon. Aikeissa on lukea kirjat uudelleen vähin erin kenties englanniksi. Hdcanis tuossa mainitsi Austenin olleen paitsiossa. Sitä hän todellakin oli. En muista, että kukaan olisi hänen kirjojaan lukenut minun nuoruudessani (kauan sitten!), mutta jossain vaiheessa Austen löydettiin Suomessakin uudelleen. Ehkä juuri elokuvien ja tuon tv-sarjan ansiosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, itsekin löysin Austenin tosin kirjablogin kautta, ja sarja on kyllä todella hieno ja siinä on niin monta ulottuvuutta :)

      Poista
  7. Ylpeys ja ennakkoluulo on hyvä kirja. Itse pidin - ainakin nuorempana - enemmän Viisasteleva sydän -teoksesta, mutta olen ilmeisesti mielipiteeni kanssa harvinaista laatua :D

    Austenin kirjoja ja niiden pohjalta tehtyjä sarjoja ja elokuva jaksaa katsoa yhä vain uudelleen. Loistavia!

    VastaaPoista
  8. Ihana kansikuva. Tämä on suosikkikirjojani, josta en pääse koskaan eroon. Luen sen aina välillä ja katson kaikki elokuvat ja sarjat. Onhan tässä niin paljon tunnetta pelissä ja kaiken maailman väärinkäsityksiä. Näissä historiallisissa kirjoissa oli aina alkuun jotain väärinkäsityksiä ja riitoja ja lopuksi sovittiin ja mentiin naimisiin. Sama kaava, parit vain vaihtuivat ;)

    VastaaPoista
  9. Voi, Ylpeys ja ennakkoluulo on ihana paitsi kirjana, myös Colin Firthin tähdittämänä sarjana! <3

    Austenin kirjat eivät vanhene koskaan :)

    VastaaPoista
  10. Jokke, minullakin on ollut aikoinaan ennakkoluuloja Austenin suhteen. Yritin jotain hänen kirjoistaan lukea, mutta ikinä en päässyt alkua pidemmälle, kunnes "kypsyin". Ylpeys ja Ennakkoluulo, Järki ja tunteet sekä Northanger Abbey on luettuina, mutta edelleen uupuvat kolme muuta. Kasvattitytön tarina on odottanut hyllyssäni aika pitkään sopivaa hetkeä...

    VastaaPoista