maanantai 13. elokuuta 2012

J.R.R Tolkien: Hobitti, eli sinne ja takaisin



J.R.R Tolkien: Hobitti, eli sinne ja takaisin teoksen olen lukenut aiemmin nimellä Lohikäärmevuori vanhana käännöksenä, jossa muistaakseni puhuttiin hoppeleista, ja Kalpa Kassisesta. Tove Janssonin kuvitus siinäkin oli, kuten tässäkin.

Teos oli varsin arvokas, ostin sen hintaan 24,95 euroa, se on kovakantinen ja normaalia kirjaa suurempi, 331-sivuinen, ja kuvitettu. Tove Janssonin kuvitusten tyyli on tuttua ja laadukasta, kuten kansikin, kuvat ovat piirustustyyliin liian suuria.

Bilbo Reppuli on tässä nuori ja hänet saadaan mukaan Lohikäärmevuorelle kääpiöiden aarretta etsimään. Matka on pitkä ja vaarallinen, ja vuoren sisään pääsy on ongelmallista puhumattakaan lohikäärmeen voittamisesta.

Teos on enemmän lasten kirja kuin trilogia Taru Sormusten herrasta. Uuden käännöksen myötä tästäkin on tullut hieman synkempi. Kuvaus alkaa kuten trilogia Konnun asumusten kuvauksella. Hobitithan pitävät yksinkertaisesta elämästä: hyvästä ruuasta, kessusta, ja asuvat pyöreäovisissa maakoloissa, joita voi laajentaa.

Matkalle itään ja koilliseen lähtevät 14 kääpiötä, joista trilogian kannalta tärkeimmät ovat Gloin ja Thorin Tammikilpi sekä hobitti Bilbo ja velho Gandalf. He pistäytyvät Rivendelissä ja tapaavat Elrondin. Hiisien ja susien ahdistaessa, Gandalfin pelastaa kotkien kuningas. Eittämättä tärkein tapahtuma jatkon kannalta löytyy viidennessä luvussa maan alta. "Hänen kätensä tapasi jotakin kylmää ja pyöreää" s.81. Klonkku oli menettänyt aarteensa. Klonkku ei ole muuten lainkaan tyhmä, mikä selviää arvuutusleikissä
"Äänettä huutaa,
siivittä lepattaa,
hampaitta puree, ..."

Näkymättömäksi tekevä sormus, siis se valtasormus, jota tässä aika huolettomasti käytetään toistuvasti ja paljon, näyttelee tärkeää osaa seikkailussa, joka jatkuu Synkmetsän läpi. Piikkiä Bilbon miekkaa tarvitaan lävistämään hämähäkkejä, sormusta ja kekseliäisyyttä vaaditaan, kun kääpiöt pitää vapauttaa haltioiden tyrmistä, ja Lohikäärmevuorelle päädytään ... ja lopulta sieltä tullaan takaisin Kontuun, mukana muuten mithrilistä tehty haltiahaarniska ja estetään omien tavaroiden huutokauppa. Gandalf tietää enemmän kuin kertoo, ja kääpiöt ovat aarteiden perään. Tässä tulee ilmi heidän seppätaituruutensa, joka on kuitenkin jo menneisyyttä. Morian kaivoksistakin puhutaan, ja havaitaan, että kaikki (tai ei juuri ketkään) eivät pidä kääpiöistä.

Teos on puhdas seikkailuromaani, jossa Bilbo on sankari, sankaruuden eräs ulottuvuus on se, että hän ei ole kullanhimoinen, vaan rakastaa ruokaa, huvia ja laulua.

Kullanhimo on teoksen tärkeä teema. Teoksen lohikäärme on kuvattu ahneeksi, kullanhimoiseksi, mutta älykkääksi, kuten lohikäärmeet Narnian tarinoissakin. Teoksessa rikkaudet koetaan staattisiksi aarteiksi, jotka ovat kultaa, hopeaa, koriste-esineitä tai kestäväksi taottuja miekkoja tai haarniskoja. Aarteet on tarkoitettu säilytettäväksi tai käytettäväksi sodissa (missä tavoitellaan lisää staattisia aarteita). Staattinen aarre ei tuo mitään lisää  ei mitään hyvää, ei myöskään vaurautta, mutta aiheuttaa sotia. Koska rahaa ei juuri käytetä, tavaranhankinta tapahtuu joko vaihtokaupalla, tai jalometallilla maksetaan. TSH:n ensimmäisessä osassa puhutaan Bilbon rahoista ja Frodo myy ja ostaa talon, mutta rahasta ei erityisemmin silti puhuta. Rahan vähäisyys vaihdossa sopii myös Narniaan, missä rahalla ei juuri ole merkitystä. (lukuunottamatta eräs orjakauppa). Tässä kääpiöiden aarteesta kehkeytyy viiden armeijan taistelu, jossa liittoutuminen ja eräät lisävoimat määräävät lopputuloksen.

Minä pidin tästä teoksesta, se oli uuden käännöksen ansiosta linjassa Taru Sormusten herrasta, trilogian kanssa, joka pitäisi ehkä lukea vielä kolmannen kerran läpi. Tässä on myös nähtävissä tolkienilainen perusseikkailu, oma koti on kullan kallis, mutta on eri mallis, kun tullaan takas, puuttuu vaan rakas, suurin muutos on kuitenkin itsessä, ei muissa

Kirjan laulut ja runot oli myös paremmin sommiteltu ja käännetty kuin edellä oleva jokkeilu.
--
Arvoituksen vastaus on muuten tuuli.

****

J.R.R Tolkien: Hobbit or there and back again, Houghton Mifflin Company Boston, 365 sivua.
Varsin toisenlainen lähestymistapa kuvitukseen on tässä USA:ssa painetussa Hobitti-kirjassa. Kansikuvassa lohikäärme makaa aarteensa päällä. Kirjan kuvat ovat mustavalkoisia ja kuvaavat maisemaa tai rakennuksia ei seikkailun henkilöitä.

Tuuli-arvoitus on englanniksi seuraava:
Voiceless it cries,
Wingless flutters,
Toothless bites,
Mouthless mutters.

12 kommenttia:

  1. Oih, olen lukenut tämän joskus kauan sitten. Vaikka kirja olikin omalla tavallaa synkkä, jäi minulle siitä silti nyt ajateltuna päällimmäisenä mieleen semmoinen hyvä fiilis. Kirja oli kunnon tarina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin teos oli parempi kuin muistin, tosin nimien yhdenmukaistaminenkin teki paljon.

      Poista
  2. Tää on huippu kirja, tykkäsin! Tosin en enää oikein muista, että mitkä olivat syitä tykkäämiselle, lukemisesta kun on jo aikaa. Joskus lukioaikoina muistaakseni tämän luin. Odotan yhä sitä päivää, että saisin TSH:t luettua..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin lukioaikana ensimmäisen kerran TSH:t, aloitin toisen kertaan, jätin kesken, ja luin sitten loppuun. Tämä on hyvinkin paljon keveämpää. JO ykköskirja on ajoittain aika "raskasta", mutta hyvää.

      Poista
  3. Jouluna sitten trilogia liikahtaa valkokankailla.

    http://www.youtube.com/watch?v=nOGsB9dORBg

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, traileri vaikutti kiinnostavalta.

      Trilogian olen nähnyt vain DVD:ltä tosin aika useasti :)

      Poista
  4. En uskaltanut kovin tarkasti lukea arviotasi, sillä olen hakenut kirjan (juuri sama versio kuin sinullakin) kirjastosta ja se odottelee lukuvuoroaan hyllyssä... Ajattelin lukea tämän ikäänkuin TSH:n alkupalana, kyseinen trilogia kun on tuttu ainoastaan elokuvina. Onneksi klassikko puolestaa löytyy hyllystämme ihan omana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luen sitten arviosi. Elokuvatrilogia on hyvä, olen katsonut DVD:ltä, kirjat ovat minusta ehkä vielä parempia.

      Poista
  5. Luen tätä juuri parhaillaan! Sain TSH:t ensimmäistä kertaa rämmittyä läpi ja voi miten tylsää se oli. Hobitti on ollut ihanan positiivinen yllätys, paljon mukavampi lukukokemus. Enkä millään jaksaisi odottaa joulukuuta ja elokuvaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti filmi on kirjan hengen mukainen, traileri vaikutti mukavalta. TSH on jossain kohdin liian perinpohjainen ja pessimistinen, minusta.

      Poista
  6. Kaikki kunnia Tove Janssonille, mutta itse pidän enemmän Tolkienin omasta kuvituksesta Hobitissa. Kuten arvostelussani totesin, kirja oli uudelleenlukukerrallani synkempi ja raaempi, ei niin lastenkirjamainen kuin muistinkaan. Onneksi en ole lukenut sitä varhaisinta käännöstä. Elokuvilta voi odottaa paljon.

    Tolkienin lohikäärmetyyppi näyttäisi olevan ajan hengen mukainen, enemmän satumainen kuin fantasiamainen. Se toistuu myös muissa Tolkienin kirjoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta Tove Janssonin kuvitus on kovin muumimainen, ja kansikuvan Bilbo näyttää Kuka lohduttaisi Nyyti kirjan Tuitulta, joka kuitenkin painii hieman eri fantasiamaailmassa, eli ehkä tarinaan sopii paremmin alkuperäiskuvitus.

      Vanhaan käännökseen ja pienempinä kuvat minusta olivat hyvinkin sopivia.

      Poista