keskiviikko 7. maaliskuuta 2018

Kazuo Ishiguro: Me Orvot



Kazuo Ishiguro: Me orvot, Alkuteos  When We Were Orphans 2000, suomentanut Helene Bützow, Tammi 2002, sivumäärä 416.

Me orvot on Kazuo Ishiguron viides romaani, jossa minäkertoja salapoliisi Christopher Banks etsii vanhempiaan sodan jaloista Shanghaista. Romaanissa on lopulta vähän tapahtumia, ja teoksen sykkivä sydän on Kazuo Ishiguron tekstin hienoudessa. Teoksen teemoja on nuoruuden haaveiden, kuvitelmien romahtaminen ja muistojen monitulkintaisuus. Teos on hyvin kaunis, vaikka lopputulema on hyvin raadollinen, osin iljettäväkin. Ishiguron teksti hivelee mielen kärhiä, ja hänen romaaninsa lukee mielellään, eikä varmasti monikaan arvaa, mikä on kirjan loppuratkaisu

Juoni ja henkilöt 
Kirja ei ole juonivetoinen, eikä juonta voi edes selittää. Romaanin alussa minäkertoja Christopher Banks valmistuu Cambridgestä 1923 ja aloittaa lapsuuden haaveammattissa eli salapoliisin työssä. Christopher on asunut lapsena vanhempiensa kanssa Shanghaissa ja  tutustunut englantilaiseen miljööseen vain klassikkoteoksen Kaislikossa suhisee kautta. Salapoliisin työhön hän on 'perehtynyt' lukemalla Arthur Conan Doylen Sherlock Holmesin seikkailuja. Banks on etevä salapoliisi, joka ratkoo vaikeimmat tapaukset. Salapoliisin haaveet alkoivat silloin, kun isä katoaa Shanghaissa. Pian isän katoamisen jälkeen myös äiti häviää. Perheystävä Philip-herra lähettää Christopherin Englantiin, jossa hän käy koulunsa.  Vanhempien etsiminen on Banksin lopullinen päämäärä. Christopher on syntynyt arviolta 1900, hän valmistuu vuonna 1923, ja hän saapuu uudestaan Shanghaihin vasta vuonna 1937, ja teos päättyy vuonna 1957.

Christopher Banksin isä on töissä yrityksessä Morganbrook&Byatt, jonka asunnossa he asuvat. Tarkoitus on kerätä rahaa, jotta muutto Englantiin olisi mahdollinen. Perheen isä on kypsynyt elämään. Äiti on maailmanparantaja, joka haluaa lopettaa oopiumkaupan. Christopherin naapurissa asuu japanilainen Yamashitan perhe, jonka pojan Akiran kanssa päähenkilö leikkii.

Valmistuttuaan yliopistosta Christopher kerää mainetta salapolisiina. Hän tapaa seurapiirityrkky Sarah Hemmingsin, joka haluaa tutustua kuuluisiin miehin.  Hemmings avioituu iäkkäämmän sir Cecilin kanssa ja saa arvonimekseen lady Medhurst. Cecil ottaa suojatikseen orvon ja alaikäisen  Jenniferin, joka jää Englantiin, kun Christopher Banks saapuu sodan runtelemaan Shanghaihin etsimään vastauksia vanhempiensa katoamiseen, ja selvittämään sitä. Banks pitää minusta itseään moraalisesti muita ylempänä, ja on hyvin koppava. Japanilaisten sotatoimet tuntuvat arjessa, lisäksi punaiset kiinalaiset ja muut joukot taistelevat keskenään ja japanilaisia vastaan. Juonessa on mukana oopiumkaupan hallintaansa ottanut Wang Ku. Banks tapaa avainhenkilöitä sotatantereella, peliluolissa, ja konsulaatissa. Romaanin lopputulema on kielellisesti kaunis, mutta moraaliselta kannalta ja inhimillisesti lohduton. Ishiguro antaa lukijalle tilaisuuden tehdä lopullisen tulkinnan itse.

Teemat ja aiheet
Kazuo Ishiguro käsittelee Christopherin ja Akiran kautta, lapsuuden haaveita, ystävyyttä, samaistumista toiseen, pelkoja, viattomuutta ja luottamusta. Ystävykset tapaavat, kun Akira on haavoittunut ja on japanilaisessa univormussa. Akira, joka on lapsena halunnut olla englantilainen, vihaa asetakki päällä länsimaalaisia.

Ottolapsen Jenniferin kautta tarkastellaan vanhempien menettämistä, ja elämän jatkumista, ja sitä, mikä lapsuudessa on merkityksellistä, tavarat vai muistot. Miten lapsuuden kysymyksiä pitäisi käsitellä. Myös toisiin sulautuminen koulussa, vieraantuneisuus ja yksinäisyys tulevat ilmi. Vaikka Christopher uskottelee itselle toista, hän on minusta ulkopuolinen yksinäinen susi.

Itse romaanin ydinkohtaa en avaa lainkaan, mutta vanhempien kohtalon kautta nousee montakin teemaa esiin. Yleisellä tasolla nousee lapsuuden usko ja aikuisuuden tieto, omien uskomusten romahdus.

Teos piirtää miljöönsä tarkasti, ja luultavasti aika osuvasti. Vaikka Christopher itse on koppava ja ylpeä, niin hän kirjoittaa: " enkä ole havainnut - en yhtään ainoaa kertaa - mitään, mitä voitaisiin pitää aitona häpeänä. Toisin sanoen täällä, koko sivistynyttä maailmaa uhkaavan hirmumyrskyn ytimessä, vallitsee säälittävä kieltämisen salaliitto; vastuun kieltäminen, joka on sulkeutunut itseensä ja hapantunut ja ilmenee nyt juuri sellaisena  mahtipontisena äksyilynä, johon olen usein törmännyt. Ja tässä se nyt oli, Shanghain niin kutsuttu eliitti, joka suhtautui niin yleenkatseellisesti kiinalaisten naapureidensa kärsimyksiin." ss.219 -220. Totta on, että kirjassa kaikki eliitin jäsenet osoittautuvat pelkiksi irvokkaiksi rääpäleiksi.

Shanghai oli tuolloin osin länsimaiden hallitsema, eli suurvalloilla oli osia kaupungista hallinnassaan, kiinalaiset asuivat kaupungin toisella laidalla. Christopher itsekin asui lapsena kaupungin 'eurooppalaisessa osassa' eikä hän elämänsä missään vaihessa kärsinyt puutetta.

Oksan hyllyltä Me orvot on pudonnut näin, Me Orvot on blogattu Tarukirjassa jo 2011 näin.

Kazuo Ishiguro romaani Me orvot on sanojen seitti, jonka ytimessä on omien kuvitelmien valheellisuus ja maailman perimmäinen raadollisuus.

*****

Kazuo Ishiguro (s.1954) voitti 2017 Nobelin kirjallisuuden palkinnon, hän on syntynyt Nagasakissa ja muuttanut jo vuonna 1960 Englantiin, missä nykyisin asuu.
Olen blogannut Yösoitoista näin ja teoksesta Ole Luonasi aina näin.

12 kommenttia:

  1. Olen urakalla tutustunut Ishiguron tuotantoon, lisäänpä tämän vielä listalleni. Kiitos esittelystä.

    VastaaPoista
  2. Kiehtovaa, ja viehättävän vierasta. Jo nimi Shanghai saa ihon miellyttävästi väreilemään. Pidän kansikuvasta ja sen väreistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pidän kansikuvasta ja kirjakin oli hyvä.

      Poista
  3. Hienosti nostat esille kirjan teemoja. Me orvot oli ensimmäinen lukemani Ishiguro ja sittemmin olen lukenut lähes kaikki häneltä suomennetut teokset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidin kovasti arviostasi, ja kyllä laatukirjan heti erottaa.

      Poista
  4. tykkään Ishigurosta, tämä odottaa kirjahyllyssäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (muistatko Lokki Joonatan:
      http://hannelesbibliotek.blogspot.se/2018/03/frihet-och-fortryck-olikhet.html

      Poista
    2. Kyllä :)
      http://joklaaja.blogspot.fi/2011/07/richard-bach-lokki-joonatan.html

      Poista
  5. Sanojen seitti, miten kauniisti sanottu! Ja monia kiinnostavia teemoja kirjassa / postauksessasi. Kiitos!

    VastaaPoista