Anja Snellman: Ivana B.

Anja Snellman: Ivana B. Siltala 2012, sivumäärä 166.

Anja Snellman on kirjoittanut teoksen keski-ikäisestä kirjailijasta, joka saa mediatyrkky Ivana B:ltä vihapostia ja kuittailuja somessa. Ivana B. hypettää omaa vielä kirjoittamatonta esikoiskirjaansa kehumalla itseään blogissa ja dissaamalla vanhoja naiskirjailijoita.

Kirjailijatar käy terapiaprosessiaan ja purkautuu kirjeitse lyhytterapeutti Anna-Maija Parantaiselle. Hän on ahdistunut vihapostista. Kirja koostuu 67:sta kirjoituksesta todelliselle tai epätodelliselle terapeutille, kirjoitukset on jaettu kolmeen osaan.

Kirjan ydin on minusta entisen nuoren (nais)kirjailijan ahdistus uudesta mediatyrkystä, ja myrkystä, jota hänen bloginsa tuntuu pursuvan. Wikipediassa väitetään, että Anja Kauranen ja Esa Saarinen ovat arvostelleet vuonna 1980 Ylioppilaslehdessä suomalaista romaanitaidetta, vuonna 1981 Kauranen julkaisi esikoisromaaninsa Sonja O:sta. Ivana Bee muistuttaa äänneasultaan liiaksi Sonja Oota.

Minusta Ivana B. on lukukokemuksena on tyypillinen kauraskirja snellman sitaatein. Kirjalla on lähtökohta, tekstiä ja loppunousu, mutta paljon jahnataan kirjailijan omia asioita 1970-luvulta ja 1980-luvulta, runoilua, kommunistikavereita, ja diapamin hakua YTHS:stä.

Itse näin tässä vertailun julkisuuden käytöstä ennen ja nyt. Ivana B. haluaa olla kohuesikoiskirjailija, Sonja O:n kirjoittaja oli sitä, ja hän on ollut monissa lehdissä luultavasti kannessakin, ja TV:ssäkin. Huvittavaa oli myös lausunto Ivana B:stä, "hän suoltaa mielipiteitä", sitähän kaikki julkisuudessa tekevät, mielipiteitä, mielipiteitä ja vielä mielipiteitä mielipiteistä.

Anjan analyysiin kirjoissaan kuuluu yleensä myös arvostelu, tässä arvostellaan lyhytterapeutti Parantaista, epäillään ammatillisuutta. Itsekin epäilin, mutta kuka lyhytterapeutti lukisi moista moskaa, ja mitä maksaisi 67:n tajunnanvirtauksen lukeminen, analysointi ja kommentointi, ilmeisen paljon. Minua ärrrrsyttää naiskirjailijan vakiofraasit feministihuora, kohuesikoiskirjailija ja jätkänarttu, eikä ärsytys jää tähän. Kirjassa olleet kreikkalaiset tekstit ärsyttävät. Romaanin toisessa osassa kirjailijatar kehuskelee jo nuoruudessaan tehneensä muinaiskreikan käännösharjoituksia "Sapfoa ja  Catullusta." Jokke näkee tässä koko kirjan onttouden. Sapfo kirjoitti muinaiskreikaksi, mutta Catullus kylläkin runoili latinaksi "Passer deliciae meae puellae". Muutkin kirjalliset viitteet ärsyttivät, sivulla 132 liitetään muinaiskreikkaan Jumalat juhlivat öisin ja Donna Tartt. Seuraava mahdollisesti fiktiivinen asia: "hän korjaa Tarttin lauseesta erään yksityiskohdan. Silloin Tartt vilkaisee häneen kylmästi ja vaikenee hetkeksi. Koko huone hiljenee. Häntä katsotaan oudoksuen Kustantaja suipistaa suutaan. Hän unohtaa, etteivät maailmantähdet halua dialogia vaan monologia.". Kirjablogien lukija voi miettiä, onko tämä asian esille nosto korrektia ja teemaan liittyvää?

Anja Snellmanin Ivana B. on ilmitasolla hyvin hajanainen kehno kyhäelmä, mutta piilotasolla todella loistava kuvaus vanhan kirjailijan suhtautumisesta uuteen aikaan, uusiin ilmiöihin ja ankkuroitumisesta omahyväiseen nostalgiaan.

****
Anja Snellman (s.1954) debytoi vuonna 1981 kohukirjalla Sonja O kävi täällä, olen blogannut myös Kultasuusta, Ihon ajasta sekä Pääomasta.