keskiviikko 23. elokuuta 2017

L.M Montgomery: Sininen linna



L.M Montgomery: Sininen linna, The Blue Castle 1926, suomentanut A. J. Salonen, Karisto  1973, sivumäärä 280.

Sininen linna on romanttinen rakkausromaani, jonka juonesta ei yllättäviä käänteitä puutu, siitä huolimatta siinä on monta hyvää teemaa ja herkkyyttä, kirjan lukee mielellään jopa  kyyninen kirjabloggari ja sapekas suomalaismies.

Juonipaljastuksia, henkilöitä, teemoja ja arviointia
Romaanin päähenkilö Valancy Stirlingin lapsuuden ja nuoruuden haaveiden koti on nimeltään Sininen linna. Sinisen linnaan miljöössä on kaunista, ja siellä ikineidolla on komeita ja urhoollisia kavaljeereja. Todellisessa maailmassa Kanadan Deerwoodissa Valancy Stirling  viettää 29-vuotispäivänsä yksin asuen äitinsä ja sukulaistensa luona. Hän pitää itseään rumana vanhapiikana, joka on kadottamassa yhteyden myös Siniseen linnaansa (sisimpiin haaveisiinsa). Valancy Stirlingiä ahdistavat hankalat ja kerskailevat sukulaiset, sedät, tädit ja serkut. Valancyn terveys on heikko, tai niin hänelle on uskoteltu. Taloudessa on toistuvat rutiinit ja rutinat. Useamman naisen taloudessa Valancya vahditaan ja valjastetaan, jopa kutsutaan Dossiksi. Romaanien lukukin on kielletty, mutta Valancy on lumoutunut John Fosterin kirjoittamista luontokirjoista, joita lainaa kirjastosta.

Valancy kadehtii serkkuaan Olive Stirlingiä, jonka isä on tehnyt hyvät naimakaupat. Olivekin on kihloissa diplomi-insinööri Cecil  Pricen (alkuteoksessa sukunimi on Bruce) kanssa. Naimisiin mennään vasta, jos mies löytää vielä töitä. Olivia avautuu usein Valancylle lemmenasioistaan, Valancy ei ole koskaan miestä saanut vierelleen, eikä edes suudellut.

Valancya kiinnostaa rento Barney Snaith, joka ajaa autollaan ja myös korjailee sitä kädet rasvassa. Stirlingit pitävät häntä epäilyttävänä, väittävät häntä rikolliseksi, ja moraalisesti arveluttavaksi mieheksi ja Cissy Gayn lapsen isäksi.

Valancy alkaa ottaa elämää haltuunsa, hän käy tohtori Trentin luona, eikä suvun suositteleman Marchin. Trentillä on omat kiireensä, eikä hän ehdi ottamaan vastaan Valancya, mutta lähettää hänelle diagnoosin, että Valancyn sydän kestää enintään vuoden. Vaikka diagnoosi on järkytys, on se myös vapauttava. Valancy alkaa näkyä ja kuulua. Suku ei tietenkään pidä tästä, mutta Valancy ottaa pestin Cissy Gayn hoitajaksi vanhan juopon Abel Gayn luokse. Cissyllä on menneisyys hotellin tarjoilijana, ja aviottoman lapsen äitinä. Lapsi kuoli yksivuotiaana ja Cissy on kuolemassa keuhkotautiin ja kuoleekin, sen sijaan Barney ei ollut lapsen isä vaan eräs häntäheikki.

Valancy tuntee rakkautta Barneytä kohtaan, joka on pelastanut hänet peräkylän tanssiaisista, ja ajeluttanut autolla, ja bensan loputtua, he ovat keskustelleet haaveistaan ja Valancy Sinisestä linnasta, Barneyllä on oma saari, jossa on huonokuntoinen talo. Valancy kosii Barneyta, koska rakastaa tätä, hän esittää lisäksi "lääkärinlausunnon". Barney suostuu kosintaan, ja häät vietetään seuraavana päivänä. Valancyllä on vihreä puku, ja Barneylläkin arkivaatteet. Stirlingin suku, joka oli kaupitellut Dossia eräälle yhdeksänlapsiselle syyläiselle leskelle, kiehuu raivosta ja ihmetyksestä.

Eläminen yhdessä Muskokan Mistamisjärvellä on idyllistä kuin sininen linna, missä "Valancy oppi tuntemaan sammalten vaihtelevan keijukaismaisuuden - metsämaan kukkien lumon ja hienouden, linnun ulkomuodosta ja matkimaan sitä ..." s. 199. Idylli jatkuu upeassa luonnossa talven yli, Barney on mainio toveri, keväällä hän ostaa Valancylle helmikaulanauhan ....

Käännekohtia (älä lue, jos et ole lukenut kirjaa)
Romaanissa on useita käännekohtia, mutta Valancyn kenkä juuttuu asemalaiturilla ja hän on jäämässä junan alle, mutta pelastuu täpärästi Barneyn avustuksella, eikä saakaan sydänkohtausta. Valancy selvittää tohtori Trentiltä totuuden. Totuus on se, että Valancy on saanut väärän kirjeen ja siten diagnoosin. Kotiin mennessä ajelee paikalle patenttilääkemiljönääri tohtori Redfern, joka kyselee poikaansa Barney Snaith Redferniä. Isän ja pojan välit ovat katkenneet, poika on ollut Klondykessä kullankaivajana ja viime vuodet Muskokassa. Uskomattomiin käänteet eivät kuitenkaan lopu, vaan mennessään miehensä huoneeseen Valancy saa selville, että Barney on kaiken tämän lisäksi myös luontokirjailija John Foster.

Valancylle tämä on liikaa, hän ei ole onnenonkija, ja kirjoittaa jäähyväiskirjeen ja palaa kotiin. Kanadan tavoitelluin poikamies ei anna periksi, vaan hakee Valancyn "itselleen", selittäen koulukiusatun patenttilääkemiljönäärin pojan tarinan, onnettoman rakkausjuttunsa, jossa hänen rakastaman naisen rakkaus oli ollut setelivetoista. Hynttyyt lyödään yhteen ja oikea avioliitto kaikkine hienouksineen voi alkaa, Olive-serkun kiehuessa inssikihlattunsa kanssa. Valancy ja Barney suuntaavat rapakon tälle puolelle ja tekevät kunnon häämatkan Egyptiin, Kreikkaan ja Roomaan.

Teemat ja aiheet
Nykyisin on monia deittiohjelmia on Ensitreffiä alttarilla, Treffaa mun vanhemmat entinen Napakymppikin jatkuu, lisäksi selvitellään avio-ongelmia Paluussa alttarille, ja aiheutetaan niitä Temptation Islandsilla. Nykyihminen voi olla länsimaissa vapaa, jos haluaa, ja uskaltaa. Tässä Valancylla syntyy uskallus, rohkeus, ja heittäytyminen vasta, kun luulee, että elon tiimalasi käy loppuun. Hän uskaltaa luottaa vaistoihinsa, asettua vastahankaan, ottaa elämä omiin kätösiinsä. Hän uskaltaa luottaa muiden karsastamiin ihmisiin, hän ei välitä suvun painostuksesta, toisten odotuksista, tällaista rohkeutta ja heittäytymistä epävarmuuteen kaivataan vielä tänä päivänä. Jopa papit etsivät puolisoa tv:n deittiohjelmassa Tavoitteena usko, toivo ja rakkaus ja useimmin turhaan.

En ole terapeutti enkä konsultti, mutta parisuhde vaatii minusta joustoa, sitäkään ei aina kaikilta löydy, on vain minä ja minäminä. Valancylla ei ole sitä ongelmaa, hän on kuopannut omat haaveensa kauan sitten, ja elää varjoissa. Unelmat voivat näyttää minne mennään. Arvoiltaan Valancy ja Barney ovat hyvinkin samanlaisia, oletettavasti heidän avioliittonsa voi kestää. Suku voi olla pahin, jos ovat rasittavia, juoruilevia painostajia.

L.M Montgomery käsittelee usein ennalta määräämistä. Puhun itse predestinaatiosta, tässä Abel Gay  puhuu ennalta määräämisestä, jonka Valancy torjuu. Valancy on epäilemättä metodisti, ja Abel on ehkä kalvinisti. Olen itse Valancyn linjoilla, jos kaikki on ennalta määrättyä, mitä kannattaa yrittää tai pyristellä.

L.M Montgomeryn Sininen linna on monipolvisen juonen ja terävien teemojen ansiosta mukava lukukokemus vieläkin, tässä on aidon romanttisen rakkauden resepti, sattuma, otollinen hetki, haaveita ja väärinkäsitysten kautta toiseen luottaen ja rakastaen avioauvoon.
*****
Katja Kirjojen kamarista on blogannut tästä upeasti NÄIN. Oksan hyllyltä tämä putosi liiallisen tunteellisuuden vuoksi vain kahden tähden kanssa NÄIN

L.M Montgomeryn
Annan nuoruusvuosista olen blogannut NÄIN.
Alkuperäisestä Anna-sarjasta NÄIN
Anna-sarjan myöhemmin kirjoitetuista osista NÄIN.
Runotyttö -trilogiasta NÄIN.
Hedelmätarhan Kilmenystä NÄIN.
Vanhan kartanon Patista NÄIN.
Saran kultaisesta tiestä näin.
****
Lucy Maud Montgomery (1874 - 1942) oli kanadalainen kirjailija, tunnetuin Anna- ja runotyttösarjastaan.

Montgomeryn lapsuus, avioliitto ja muu elämä eivät välttämättä olleet pelkkää myötämäkeä. Montgomeryn äiti kuoli, kun Lucy oli kaksivuotias ja Lucy varttui paljon isovanhempien kanssa. Aviomies Ewan McDonald kärsi masennuksesta, kuten ilmeisesti lopulta myös Lucy, jopa Lucyn kuolinsyystä on annettu viime vuosina uusia lausuntoja. Anna-kirjoissa monien lasten vanhemmat tai vanhempi tekevät itsemurhan. Sateenkaarinotkon orpo Mary Vancen vanhemmista molemmat. Annan jäähyväisten jälkisanoissa tämä teoria kirjailijan itsemurhasta vahvistetaan. Päättökirjan materiaali oli toimitettu kustantajalle kuolinpäivänä.

Lucylla oli itse kolme poikalasta, joista tosin keskimmäinen syntyi ja kuoli vuonna 1914. Lucy oli ollut kihloissa muutaman miehen kanssa. Ensimmäisen Anna-kirjansa hän julkaisi 34-vuotiaana vuonna 1908, ensimmäisen lapsen hän sai "vasta" 1912, eli oli minusta varsin vanha silloiseksi ensisynnyttäjäksi. Nykyisin on yli 40-vuotiaita ensisynnyttäjiä.

Lucy Maud oli  hieno kirjailija ja vielä hienompi tyttökirjailija, jonka kirjojen parissa niin moni tyttö ja tuleva äiti on varttunut lukien hänen kirjojaan. Äidit kasvattavat lapsiaan alitajunnassaan myös lukemiensa tyttökirjojen minusta kannatettavat  arvot.

14 kommenttia:

  1. Olipa hieno postaus ! Itsekin kuulun Montgomeryn kirjojen ihailijoihin. Anna-sarja ja Emily-trilogia ovat tutut ja olen kauan sitten lukenut tuon Sinisen Linnankin. Annan jatko-osissa hätkähdytti sodassa isänmaan puolesta kuolemisen ihannointi kun niitä luin uudelleen aikuisiässä. Nuorena en vielä osannut järkyttyä :)

    Olet näemmä todella hyvin perehtynyt kirjailijaan, hänen tuotantoonsa ja taustaansa. ⭐️ Minäpä käyn lueskelemassa aikaisempia postauksiasi. Mukavaa keskiviikkoa !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.
      Minustakin on tullut aivan yllättäen kirjailijan fani, vaikka aloin lukea näitä vasta blogiaikana vaimon kirjahyllystä ja lopulta sittenkirjastostakin.
      Kotikunnan Rilla on minustakin hyvin pasifistinen ja hieno teos, jossa on syvä sanoma.

      Poista
    2. Varmaan jonkinlaista ennakkoluuloa kun miehet eivät yleensä tartu tyttökirjoihin. Meidän avioliiton alkuaikoina olin kerran sairaana, kuumeessa, ja pyysin että mieheni lukisi minulle hetken Annan nuoruusvuosia, minkä hän sitten tekikin. Nukahdin, ja kun lopulta heräsin, hän oli lukenut kirjaa eteenpäin ja luki sen kiinnostuneena loppuun 😀

      Poista
  2. Sininen linna kuuluu minun lempikirjoihini ja olen se muutamia kertoja lukenut. Sen voisikin taas jossain vaiheessa lukea uudelleen - kyllä se sen kestää. Edesmenneiden kirjailijoiden elämästä ja kuolemasta voi tehdä päätelmiä, mutta en itse menisi niitä varmoina faktoina kertomaan, ne voivat olla totta tai sitten ei. Montgomery oli hieno kirjailija jonka herkissäkin tarinoissa oli vahvaa ja vakavaakin sanottavaa rivien välissä suorasti tai epäsuorasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sininen linna on tosiaan mukava kirja.

      --
      En ole tehnyt päätelmiä, mutta kyseinen tieto on peräisin kaiketi kirjailijan lapsenlapselta eli pojan tyttäreltä (tieto on esim The Guardianin webbisivulla https://www.theguardian.com/books/2008/sep/23/booksforchildrenandteenagers ). Henkilön nimi on sen mukaan Kate Macdonald Butler, Stuart Macdonaldin tytär. Tiedon todenperäisyyttä en ole osannut kyseenalaistaa, eikä se kylläkään vaikuta minun käsityksiini kirjoista eikä kirjailijasta, hienoja kirjoja, hieno kirjailija. Muistaakseni sama "tieto" oli myös painettuna Annan jäähyväisissä, tai vastaavassa julkaisussa suomeksikin, tieto on ainakin 9 vuotta vanha.

      Kuten mainittu hieno kirjailja, joka on edelleen hyvin ajankohtainen ja puhutteleva, kuten mainitset.

      Poista
    2. En kohdistanutkaan ajatusta sinuun, vaan tarkoitin tuon maininnan mahdollisesta itsemurhasta yleisellä tasolla. :)

      Poista
    3. OK, maininta oli ehkä turha bloggauksen lopussa, ja on murheellista, mikä masennuskin on. Sen sijaan kirjat elävät, ja tämä oli kyllä loistava teos, ja varmasti kestää uudelleen luvun. Tässä ei ollut mitään teennäistä, mitä monesti tämäntyyppisissä on.

      Poista
  3. Hei kyyninen kirjabloggari ja sapekas suomalaismies! Hienoa kuulla, että pidit tästä. Minä luin kirjan joskus lukiolaisena ja olen usein katsellut sen selkämystä hyllyssäni ja miettinyt, että miltä uudelleen lukeminen tuntuisi. Ehkä ihan hyvältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti kestää uudelleen luvun. Tässä on minusta kuvattu tiettyjä perhetilanteista osuvasti, ja kuten totesin, nämä monesti ovat teennäisiä, tämä ei, ja tässä ulkalletaan lopulta elää ja murtautua varjoista ja hiljaisuudesta, mikä on aina näissä tilanteissa hyvästä.

      Poista
  4. Hieno postaus, kiva uulla, että pidit. Luin pätkittäin, sillä kirja odottaa minua vielä toistaiseksi lukemattomana omassa hyllyssä. Kovasti kyllä kiinnostaa.

    VastaaPoista
  5. Ihana postaus ja hauska lukea! Sininen linna on yksi lempikirjoistani ja pohdin juuri, pitäisikö lukea se uudelleen kesällä. Prrdestinaatio-kysymykseen en ole aiemmin kiinnittänyt huomiota romaanissa. Kiinnostavaa, sillä olen saanut sen kuvan että Montgomery olisi itse ollut ennaltamääräämisen kannalla, voin olla väärässäkin. Olen itsekin juuri Valancyn ja sattuman kannalla, mutta kiva lukea tästä pohdintaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos olet varmasti oikeassa. Minusta predestinaatio on läsnä joissain kirjoissa. Tämä oli minusta hyvin hyvä kirja :)

      Poista