torstai 13. huhtikuuta 2017

Satu Taskinen: Lapset



Satu Taskinen: Lapset, Teos 2017, sivumäärä 296.

Luen muutaman uutuskirjan vuodessa. Tästä en henkilökohtaisesti pitänyt, varsinkin alku on hidassoutuinen, loppua kohti tosin kerronta jäntevöityy. Kirja edustaa tyylilajia, mistä en ollenkaan pidä. Väritön "mieskertoja" tihkuttaa tapahtumia läpi, nuoruuden suhde. lastensa syntymät, kasvun, välin hörpitään kahvia, podetaan huimausta, esitetään käsityksiä maailmasta. Lääkärin vastaanotolla käydään ja määränpäähän mennään, kaluttuja elämänohjeita tai "viisauksia" kirjataan "ylös"....

Lopeta lukeminen tähän.


Teos alkaa Alueoikeuden päätöksen referoinnilla, sen mukaan "Helli-kolli saa kulkea vapaana", vaikka syökin naapurin puutarhasta kaksi kania. En tajunnut tämän jutun yhteyttä, mutta päähenkilön nuorempi jo aikuinen tytär kuuluu "anarkistijärjestöön" (kirjan termi).

Itse kirja on nahjusmaisen opettajamiehen "kerrontaa ja tajunnanvirtaa". Tekstiä ei ole jaettu lukuihin vaan ajatustenvirta pulppua vuolaana ja tauotta; "Minä ja elimistöni ja paksusuoleni vastustuskyky ja keskimäärin puolitoista kiloa bakteereja. En pelkää "sinua". En ole parempi. Enkä myöskään huonompi. Ei mitään sellaista jne. vaan me olemme liittolaisia tässä. Ihmiset keskenään samanarvoisia."

Mies on varakas opettaja, jolla on kaksi tytärtä. Esikoinen on Martha, jolla on kahdeksan vuotta vanha tytär Becky  ja vauva. Nuorempi on Daniela, joka on "auttamassa ja taistelemassa", koska liittyi "järjestöön, joka teki anarkiamatkoja maailman merille..." s.58. Tyttöjen äiti on Sara.

Opettaja on elänyt perheineen hulppeassa 200 neliön asunnossa Wienissä. Sittemmin hän on vaihtanut asuntoa alla asuneen Turkista tulleen perheen kanssa. Opettaja opettaa perheen poikaa Ismailia, ja opettaja on kirjoituttanut esseen opiskelijoillaan, kärsinyt huimauksesta ja päästänyt oppilaat kello 10 pois. Hän hörppii kahvia autossaan, ja ajatukset kelaavat päässä, kuten arvata saattaa parkkeerauksessa puskuri kolhii autoja molemmin puolin, opettaja suuntaa lääkärille, jonka vastaanoton ovi aukeaa sivulla 130. Etulierin mukaan "Taskinen kuvaa nerokkaasti ajatuksen kulkua, ihmistä keskellä kaikista välttämättömämpiä ja kipeimpiä kysymyksiä". Tämän tyhmän bloggarin on turha uneksia ymmärtävänsä näin hienoja kysymyksiä, kuten sitä, miksi Ismail on jättänyt tyhjän paperin, tai miksi kerrotaan, että että Istanbul on sekä Aasiassa että Euroopassa. Sedän ajatuksista minulle sen sijaan selvisi, että lentokone on tullut tutuksi ja on matkailtu pitkin ja poikin. Minusta turisti saa hyvin vähän tietoa, mitä maassa todella tapahtuu. Kaveri asuu hulppeassa 200 neliön lukaalissa Wienissä, ja matkailee, avartaako se ajatuksia. Opettajan mukaan Kroatiassa hän on ollut onnellisimmillaan. Kroatiassa on ollut puffinus -lintuja, tieteellisessä nimessä on kaksi osaa, eli oliko kyseessä laji: puffinus puffinus, puffinus griseusPuffinus yelkouan ... näitä liitäjälajeja on minusta monia.

Opettajan työmoraali on minusta aika alhainen, jos päästää oppilaansa kello 10 pois. Suomessa minusta opettaja olisi vastuussa oppilaistaan, ja varmasti joutuisi seurauksiin. Sivulla 176 opettajan päähän juolahtaa, että kello on jo niin paljon, että alakoulun lapset pääsevät kotiin. Omalla aamupäiväsapatillaan hän on keksinyt, että kateus on hirveä asia ja kateuden aikaansaamat teot ovat myös. Kuka ei tiedä tätä? Sen sijaan en itse ymmärtänyt, miksi opettajan tytär Daniela väittää, että hunajan syöminen on rikos. (Tietääkseni rikos on ihmisen tekemä teko, joka on kriminalisoitu laissa, hunajansyöminen voi olla Danielan mielestä väärin, joskin minusta mehiläisten pitämisessä ei niitä "rääkätä", mutta minulla on tietysti väärää tietoa).

Loppua kohden kerronta sen verran jäntevöityy, että opettaja saa kyhätyksi peräti listan, mitä oppilaille pitäisi opettaa, hän varmasti opettaisi asiat, jos ylipäätään jaksaisi pitää tuntinsa loppuun ....

Lapset  on romaani, mitä muualla on jo 11.4.2017 kehuttu mestarilliseksi, mutta mitä en itse ymmärrä. Vika ei tietenkään ole kirjailijan, vaan tämän analfabeetin bloggarin.

10 kommenttia:

  1. No ei ole Jokke vika sinun -- arvostan mielipidettäsi kovasti! Minulle käy myös usein niin, ettei oma makuni ja viehtymykseni lainkaan kohtaa muiden kanssa! Olin viime viikolla kustantamossa kuuntelemassa Taskista ja haastattelijaa. En innostunut minäkään kauheasti enkä hankkinut kirjaa, ainakaan vielä. Lukemattomien pinoissa on nyt ehkä 300 kirjaa eli ihan vähään aikaan en kerkiäisi muutoinkaan :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)
      Tämä on tai on ollut Radio Helsingin viikon kirja, ja on sen mukaan mestarillinen ja filosofinen ja ties mitä ... kirjoitettu 11.4.2017, kirjoittajan nimeä en löytänyt.

      Poista
    2. kaikkee ei tartte ymmärtää, mukavaa pääsiäistä, mämmit koht loppu :)

      Poista
  2. Hih, hyvä kirjoitus! Se on kuule Jokke taito, että osaa kirjoittaa näin kirjasta joka EI sytytä. :)

    Tiedän, mitä tarkoitat, olen kokenut saman Taskisen esikoisromaanin kanssa.
    Taskinen sai muutama vuosi sitten HS:n parhaan esikoisen palkinnon kirjalla Täydellinen paisti. Minusta sen tajunnanvirta oli haukotuttavan tylsää, mutta sitten kun sitä luettiin radiossa - laitoin ruokaa, radio oli päällä ja tätä luettiin päivittäin pätkissä - niin aloin hyvän lukijan ansiosta ymmärtää, mitä kirjassa ajettiin takaa. Silti en haluaisi sitäkään lukea enää.
    Tässä kuulostaa olevan sama tyyli.

    Istanbulissa mennään lautalla lyhyt matka, varttitunti, Euroopan puolelta Aasian puolelle, jossa mm. kaupunginosa Üsküdar.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)

      Tämä oli todella suoritus, että sain luetuksi, kirja oli sellainen, että piti pakottaa itsensä vaan lukemaan , lukemaan ja vielä vaan lukemaan...

      Jotenkin muistelen, että Täydellinen paisti sai hyvän vastaanoton blogeissakin, itse en ole lukenut teosta enkä juuri bloggauksiakaan.

      Luultavasti kaikki kirjoja lukevat suomalaiset (ovat olleet historiasta ja maantiedosta kiinnostuneita) tuntevat Konstantinopolin historian ja Istanbulin nykyisyyden, itse en ole ollut Istanbulissa, mutta filmien ja dokumenttien kautta on kaupungin miljöö tuttu, vaikka se ei vedä vertoja, sille, että olisi ollut siellä.

      Poista
    2. Jokke, tiesin kyllä, että sinä tämän tiedät, mutta oliko se jotenkin oudosti sitten siinä tekstissä?
      Määrittelysi "kirjoja lukevat suomalaiset" pysähdyttää. Ennen kaikki lapset ja nuoret lukivat kirjoja, nyt harvemmat. Jossain artikkelissa oli juuri sellaista tietoa, että on ylioppilaaksi kirjoittavia, jotka eivät ole koskaaan lukeneet kokonaista kirjaa, ei edes niitä pakollisia (niissä vain googlanneet jotain, niin että koulussa kuulostaa siltä, että luettu on.

      Poista
    3. Koin kaikki "faktat" jotenkin suurina uutisina, vaikka itse olen kyllä perillä Euroopan rajoista Intanbulin menneisyydestä, Itä-Euroopan 1900-luvun historiasta, joka vilahti, kun olivat itäbloggimaissa turisteina olleet.

      KIrjoitin tarkoituksella kirjoja lukevat suomalaiset, eli hämmästyn monia tv-esiintyjiä, jotka tunnustavat, etteivät ole lukeneet kirjoja, ja tämä on tosiaan hyvin huolestuttava kehitys, ja usea lukee somea senkin edestä, ja populistiset puolitotuudet valtaavat ihmisten mieliä, kun ei tunneta taustoja, eikä nähdä ilmiön mittasuhteita....
      Toinen asia, joka minua huolestuttaa on tämä someraivo, minusta asiallista keskustelua tarvitaan ja faktat pitää tunnistaa ja tunnustaa, mielipiteet niistä voivat poiketa, mutta tosiasioistakin nykyisin kiistellään.

      Poista
  3. Luen tätä parhaillaan (joten vain silmäilin hieman tekstiäsi) ja olen kyllä aika haltioissani nyt kun olen puolet Lapsista lukenut. Taskisen edellinen jäi mulla kesken, mutta ei sen vuoksi, että se olisi ollut huono, vaan pikemminkin päinvastoin. Joskus niin voi käydä, että vaikka kirja on kuinka hyvä ei sen lukeminen vaan onnistu.

    Hyvää pääsiäistä Jokke!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli minulle tervan juontia, mutta uskpn, että jos olet pitänyt aiemmin Taskistekstistä, pidät siitä nytkin :)

      Poista