sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Voltaire: Luonnonlapsi



Voltaire: Luonnonlapsi, L'Ingenu 1767, suomentanut Leena Rantanen, Viisas Elämä Oy 2016, sivumäärä 128

Voltairen Luonnonlapsi kertoo Ranskaan 1689  saapuvasta huronista, intiaanista, joka on vangittu Kanadassa. Historiallinen kehys on seuraava: Ludvig XIV (Aurinkokuningas) on vallassa ja Kanadassa on Uusi-Ranska, joka on siirtomaa. Alkuperäisasukkaiden eli intiaanien kanssa on yhteenottoja. Aurinkokuninkaan aikana protestanttisia hugenotteja vainottiin ja tapettiin. Ludvig XIV:n aikana kitkettiin pois jansenismia, joka vastusti jesuiittoja. Voltairen Luonnon lapsi -teos kritisoi juuri jansenistien ja hugenottien sortoa, sekä jesuiittoja, lisäksi se nostaa epäkohdat esille, korruption, virkamiesten irstauden ja uskonmiesten "yksisilmäisyyden". Tämä on ajaton kirja, ja hyvin moderni, sillä edelleen vähemmistöryhmiä vainotaan, vallassa olevat syyllistyvät sortoon ja hyötyvät omasta asemastaan.

Juoni
Luonnonlapsi on viety Englantiin, jossa ihmiset saavat olla sellaisia kuin ovat. Hän saapuu laivalla Ranskaan, jossa hänet ottaa vastaan Vuoren luostarin apotti de Kerkabon. Kaikki ihailevat moraalisesti puhdasta Luonnonlasta, joka on fyysisesti hyvässä kunnossa. Luonnonlapsella on mukanaan medaljonki, joka paljastaa hänet apotti de Kerkabonin veljenpojaksi, joka oli kuollut intiaanisodissa. Luonnonlapsi, joka osaa jo lukea, käännytetään kristinuskoon ja kastetaan. Käännytystyö on  hankalaa, sillä  Luonnonlapsi esittää teräviä kysymyksiä, esimerkiksi kasteesta ja ripistä. Hän haluaa kasteen virrassa, ja ihmettelee, miksi rippitunnustukset ovat "yksisuuntaisia" (Luonnonlapsi siteeraa Jaakobin kirjettä: "Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte ".). Lopulta Luonnonlapsi kastetaan Herkules de Kerkaboniksi.

Loppuosa kirjasta on tragediaa. Luonnonlapsi haluaa mennä naimisiin neiti de Saint-Yvesin kanssa. Tämä kielletään, sillä neiti on ollut kastetilaisuudessa mukana, ja hän on sen perusteella kummi, ja avioliittoon pitää pyytää lupa. Todellisuudessa neidin holhooja haluaa naittaa suojattinsa toisaalla, ja pistää uppiniskaisen neidin luostariin. Luonnonlapsi voittaa englantilaiset maahantunkeutujat, ja menee pyytämään naimalupaa ja lunastamaan rahoja Vertsailles'hin. Pahat kielet lähettävät paljastuskirjeitä edeltä käsin, Luonnonlapsi on kaikkien myös hugenottien ystävä ja siten jesuiittojen silmätikku. Luonnonlapsi teljetään tyrmään ilman oikeudenkäyntiä. Tyrmässä on jansenisti Gordon, joka käy keskusteluja Luonnonlapsen kanssa, joka lukee myös erilaista kirjallisuutta. Näin kuluu vuoden verran. Neiti de Saint-Yves pääsee luostarista ja päätyy etsintämatkalla Versailles'hin. Hän yrittää saada Luonnonlasta vapaaksi, tässä onnistumatta. Häntä kiristetään sänkytouhuihin ministerin kanssa. Neiti kieltäytyy, mutta häntä huijataan, ja vastarinta on turhaa. Luonnonlapsi ja Gordon vapautetaan, mutta häpeä kalvaa neitiä. Luonnonlapsi pitää tätä moraalisesti ja muutenkin puhtaana, mutta itsetunnon menetys vie neidin hautaan nopeasti

Voltairen Luonnonlapsi on sujuvasti kirjoitettu satiirinen tragedia, jonka lopputulos on hyvinkin apea.

Teoksessa on kritiikkiä petollisista jesuiitoista ja hovissa hyörijöistä. Teoksessaan Voltaire nostaa esiin nykyaikaisia arvoja: ihmisoikeuksia, mielipiteen ja uskonnon vapauden, tasa-arvon sekä oikeudenmukaisuuden. Sen sijaan hän ei arvostele Ludvig XIV:ä eikä monarkiaa, hän näkee ongelmat kirkon ja monarkian hallinnossa, hän ei myöskään arvostele Paavia eikä Katolista kirkkoa suoraan, vaan minusta kritisoi suvaitsemattomuutta.

****
Valistusfilosofi Voltaire (1694–1778) oli oikealta nimeltään François-Marie Arouet. 
Voltaire oli nuoresta asti "liian" satiirinen ja lähti maanpakoon Englantiin ja palasi vanhana Ranskaan, hän kirjoitti Luonnonlapsen 73-vuotiaana.

Voltaire oli minusta järkevämpi kuin hänen aikalaisensa Jean-Jacques Rousseau (1712 - 1778), joka kirjoitti kasvatuksesta, mutta pisti omat lapsensa orpokotiin! Kannatan itse lapselle rajoja ja rakkautta, enkä jättämistä selviytymään itsekseen. Minusta etenkin lukemalla voi oppia, minkä Rousseau kiisti.

11 kommenttia:

  1. Tämä teos kiinnostaisi minuakin. Tuo kansikuva ei minusta kuitenkaan sovi tähän kirjaan ollenkaan, niin intiaania kuin esittääkin. Jotenkin koen kansikuvan ristiriitaisena sisältöön nähden, mene ja tiedä sitten, miksi näin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin ihmettelin kantta, kun huroni oli sitten kuitenkin ranskalainen mies.

      Kirjassa on aika paljon ivailua ranskalaisuudesta, ja viitataan Babylonin (vanha käännös Baabelin) torniin, eli Herra hajotti sen, ja pisti ihmiset puhumaan eri kieliä, muuten he "kirjan mukaan" puhuisivat ranskaa! Monessa muussakin kohtaa ivataan omien näkemyksiä.
      Intiaanijuttuihin ei juurikaan viitata, mutta huronit ja irokeesit mainitaan.

      Poista
  2. Candida on titeli suomalaisen kirjailija kirjoittama:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. http://hannelesbibliotek.blogspot.se/2010/12/candida.html

      Poista
    2. Candida on vielä tunnetumpi Voltairen kirja ja kirjoitettu 1858, en ole lukenut mutta luen bloggauksesi.

      Poista
    3. Kuullostaa mielenkiintoiselta, olen aina "rakastanut" intiaaneja, nuorena olin ihan hulluna niihin :) Ja kaiken lisäksi tällä saisi kuitattua Helmet haasteen sen 1700-luvulla kirjoitetun kirjan ;)

      Poista
    4. :)
      Intiaanit olivat tässä hieman vähemmällä, mutta Luonnonlapsessa on samaa kuin Tarzanissa.

      Poista
    5. (Candide on tunnettu, Candida yks toinen kirja... naisesta)

      Poista