keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Karoliina Sallinen: Tee se itse vauva



Karoliina Sallinen: Tee se itse vauva, kuvittanut Sanni Kariniemi, Bazar 2016,  sivumäärä 240.

Karoliina Sallisen (s.1985) esikoisromaani tarkastelee kolmekymppisen parin vauvan tekoa, odotusta ja syntymää. Kirjassa on 40 lukua, jotka on nimetty raskausviikkojen mukaan, useammin äänessä on kovista leikkivä Usva ja välillä kiltti ja pedantti Juha. Kirjan ideana on tarkastella siis eri näkökulmista odotusta. Pari asuu yhdessä, Usvan sukunimi on Leppä ja Juhan Matilainen

Kirja menee lutuisasti ja keskiluokkaisesti eteenpäin. Usva (31 v) on yläkoulun kuvaamataidon opettaja ja Juha on yksityisellä sektorilla töissä. Ennen raskautta Usvan suurin ongelma tuntuu olevan hapannaama-anoppi ja se, että Juha ei alkuun kehdannut ostaa hänelle siteitä ("kuin se olisi pelännyt, että tamponit hyökkäävät sen kimppuun" s. 11-12), ja Juhan yksi mysteereistä on, meikkaako Usva itseään arjessa vai ei?

Naisrehtori Ryynänen suhtautuu varsin kummallisesti Usvan ilmoitukseen raskaudestaan. Ryynänen ei alkuun onnittele raskaudesta vaan puuttuu helmikuun jälkeisiin 18 poissaolopäivään, joiden syyt ovat olleet vatsatauti, flunssa ja migreeni. Ehkä asiaan olisi pitänyt jo aiemmin puuttua, kun kyse on 18 arkipäivästä eli yli kolmesta viikosta ja rehtorilla lienee ollut oikeus päättää sairaslomien palkallisuudesta. Raskaushan on aina iloinen asia, ja kuvaamataidon sijaisopettajan aina saa. Ryynänen mainitsee juosseensa puolimaratonin omien kaksostensa odotusaikana. Eli kirjan mukaan Usvan suurimmat haasteet ovat kiukkuiset neuvolatädit ja superäitirehtori.

Kuten olen blogissani ilmaissut, minulla on lapsia, joiden raskauksia olen seurannut, käynyt katsomassa ultraäänitutkimuksia, ollut mukana äitiysneuvolassa, ollut synnytysvalmennuksissa, ja seurannut kolme kertaa synnytystä. Pohdin kirjaa lukiessani, mikä on tämän kirja kohdeyleisö. Kuvat ja teksti viittaisivat 12- 14 -vuotiaisiin, mutta aihe sinänsä ei kuulu näin nuorille, ehkä tämä kirja sopii keskiluokan ensisynnyttäjille ja heitähän riittää. Taloudellisia huolia ei kirjan nuorella parilla tunnu olevan, penniä ei venytetä, eikä oikeita tosiongelmia ole.

Kirjaan on tarttunut minusta jotain nykymaailmasta. Olen ihmetellyt, miksi peruskoulussa opiskelijat voivat tupakoida, mutta olen itse nähnyt välituntisauhuttelijoita, ja niin tässäkin kirjassa oppilaat, (kuten kovis-Usva aikanaan) sauhuttelevat välitunneilla. Kirjan Usvalla ei ole ponnekkuutta puuttua siihen. Kirjan vanhemmat pitävät Mäkkärissä käyviä kermapersesukupolven nuorina ("Mäkkärissä, jonne kermapersesukupolvi tuli pakoon rakkaudella kotiin tehtyä kotiruokaa"). Juhan tekstistä paistaa halveksunta irtoripsiin ja tatuointeihin. Minusta kaikkien kannattaa keskittyä vain omiin ongelmiinsa, ja olla arvioimatta toisten ulkonäköä. Kirjassa on miehen työmatkaa, naisen kapakkamatkaa, mutta mitään todellista ongelmaa ei ole.

En tiedä olenko tulossa vanhaksi, mutta nykyvanhempien avuttomuus ja näennäisongelmat ovat pitkään kummastuttaneet. Lapsen syntymisessä ja kasvattamisessa ei ole minusta mitään kummallista, vaan sitä on vuosituhansien ajan tehty vaihtelevalla menestyksellä. Minusta lapsella pitää olla rajat, ja välittävät vanhemmat (tai vanhempi), minusta lapsen kaikkia haluja ei pidä täyttää ja asteettain lapsi pitää opettaa omatoimiseksi. Keskiluokan perheiden suurin ongelma on minusta oikeiden ongelmien puuttuminen, keksitään näennäisongelmia.

Karoliina Sallisen Tee se itse vauva on minusta helposti luettava oikeastaan ihan kiva kirja, jossa luovitaan lapselliseen lopputulokseen.

****
Huvittava yksityiskohta on parin kissa, jonka nimi on pahaenteinen eli neiti Amalia Rygseck (kirjasta Komisario Palmun erehdys).

17 kommenttia:

  1. Jokke, mainion postauksesi luettuani en osaa päättää itkeäkö vai nauraa! Onko kirjoittaja ollut tosissaan? Voiko Usvan ikäinen ensisynnyttäjä nykypäivänä olla noin naiivi?
    Oma siippa on yksi ensimmäisistä valmennuksessa ja synnytyksissä mukanaolleista isistä; ainutlaatuinen ja upea jaettu kokemus yhdestä elämän suurista ihmeistä.

    Viimeisen kappaleesi allekirjoitan kaikilta osin. Rakkautta ja rajoja sekä lapsille, että kaikille viidelle eri-ikäiselle lapsenlapselle: hauskaa on ja hyvin toimii:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista :)
      Itsekin mietin ollaanko tässä tosissaan, alkuun se ärsytti aika paljon, mutta loppuun pääsin :)

      Poista
  2. Tätä kirjaa en kyllä aio lukea, ihan siinäkin mielessä ettei raskaus aiheena kiinnosta. Toisaalta taas tuntuu, että tuskastuisin tämän kirjan kanssa muistakin syistä.
    "Keskiluokan perheiden suurin ongelma on minusta oikeiden ongelmien puuttuminen, keksitään näennäisongelmia."
    Kuulostaa siltä, että se on myös tämän kirjan ongelma? :D
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)

      Mannerheimin lastensuojeluliiton sivuilla on tietoa asenteesta, millä kasvaa vanhemmuuteen ja puhutaan raskausajasta. Neuvolasta saa myös tietoaja kirjastosta, eli tämä ei ollut tällä saralla ensimmäinen kirja.

      Poista
  3. Onpa hassu kirja! Nautin tyylistäsi kuvata tätä kirjaa.

    Nuorin poika on parhaillaan vaimonsa kanssa kaksi päivää vanhan vauvan kanssa perhehuoneessa Kotkan keskussairaalassa opettelemassa vanhemmuutta. Vein heille jokin aika sitten kirjan "Voit nukkua", jossa on hyväksi koettuja neuvoja saada vauva nukkumaan. Tällaista olisin aikanaan itse kaivannut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)

      Meille selvisi ensimmäisen lapsen aikana, että ei ole kolmen kuuden koliikkia, tai se voi olla pidempääkin. Onneksi sitä ei kestänyt kuin 8 kuukautta, mutta kaikesta selviää. OLen nähnyt nuoreja pareja, jotka ovat kärränneet vaunuja iltaisin, eli kohtalontovereita on.
      Joka lapsella on jotain haastetta, kuka ei nuku kunnolla, hampaita tulee, ym ym, kaikesta aina selvitään. Onhan se rankkaa, mutta kannattaa vuorotella, jos lapsella ei tule uni ..

      Poista
    2. Just niin. Lapsi vasta opettelee unta ja kaikkea muuta, vatsan toiminnan vakiintuminen vie aikansa. Jaksaa, kun muistaa, että kaikki vaiva on väliaikaista eikä koskaan ole niin kiinni kuin alle kolmivuotiaan kanssa.

      Poista
  4. Kuulostaa hauskalta kirjalta. Ihan voisi katsella aiheesta näytelmän, sellaisen iloisen kesänäytelmän. Aihehan on todella herkullinen ja aina ajankohtainen, kun lapsia vielä odotetaan ja niitä syntyy. Ihania vauvoja.
    Jokainen on vauva erilainen. Oma tyttö ja kaksospojat, olisin hoitanut viidet kaksospojat siinä kun temperamentikkaan tytön.

    Jostakin syystä telkkarissa on ohjelmia, joissa on kiukkuisia äitejä, joille ei kelpaa mikään, eikä ne tykkää lapsista. Jo vain silloin on hyvä, että päiväkotien isoihin lapsiryhmiin otetaan mukaan jo vauvana. Se on hyvä sairastaa kaikki taudit moneen kertaan. Ruokakin on todella maittavaa ja pikkurahalla tehtyä, jota aikuiset eivät pysty syömään. Pientä piikittelyä ;) Eräskin äiti halusi kaksospoikansa aamuseitsemästä iltaseitsemään joka päivälle vuorohoitopäiväkotiin hoitoon. Kelloajat kävi, mutta vain viisi päivää viikossa sai luvan. Pojat olivat 3v. Onneksi pystyin itse olemaan 4 vuotta kotona, kun omat pojat syntyivät.
    Tämä aihe on muuten kiinnostava ja herättää paljon muistoja, kiitos Jokke ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Virheen korjaus: Jokainen vauva on erilainen.

      Poista
    2. Kiitos, ollaan samaa mieltä.

      Itsekin ihmettelen ärtyisiä ja kaikilta kaikkea vaativia vanhempia.

      Lapset ovat lahja, mutta myös oma valinta. Itse olen aina ajatellut ensin lasten etua (toki omat asiani ja vaimon + työn olen myös hoitanut), enkä ole odottanut yhteiskunnan kasvattavan lapsiani ja maksavan heille muuta kuin, mitä yleiseen sosiaaliturvaan kuuluu.

      MInusta on hienoa, että on esim. kotihoidon tuki, ettei tarvitse viedä heti lasta päiväkotiin, jos on mahdollisuus olla kotona. Ihmettelin taannoista keskustelua, jossa vanhemmat pitävät etuoikeutenaan viedä lapsi hoitoon, että voi olla rauhassa,

      Puolipäivähoito on minusta täysin riittävä tässäkin tilanteessa, jos jatkaa ryhmässä esim. äityisloman vuoksi, mutta voi pitää kotona, niin paikka on jollekin, joka sitä enemmän tarvitsee. Tämä on mielipide, josta kaikki eivät pidä. Keskustelu tv-ohjelmassakin oli vilkasta. Itse vierastan mallia, jossa aikuiset ovat kotona, ja lapsi viedään hoitoon. Tiedän, että jotkut pitävät sitä lapsen oikeutena, mutta minusta lapsella on myös oikeus kehittyä perheen kanssa ja leikkiä muiden kanssa. Onhan sitä kerhoja esim, seurakunnan kerhoja, jossa nähdään muita lapsia, ja jos kaikki eivät vie lasta hoitoon, jotka eivät ole töissä, luulisi kavereita riittävän hiekkalaatikolla. Moni aikuinen on nyt kotona, kun on heikko työllisyystilanne.
      Minusta myöskin neuvola on hyvä järjestelmä.
      Tiedän, että tämä mielipide on pian vähemmistöä tai voi olla jo.

      Poista
    3. Monesti vain juuri työttömien vanhempien lapset hyötyisivät eniten päivähoidosta, koska usein ongelmat kasautuvat samoille perheille - vaikka yleistää ei tietenkään voi. Tavallisissa perheissä lapset voivat hyvin sekä kotona että päivähoidossa. Itse en uskaltaisi olla kovin pitkää aikaa poissa työelämästä, koska takaisinpääsy voisi olla entistäkin vaikeampaa. Ymmärrän hyvin huolen naisten työllistymisestä pitkien hoitovapaiden jälkeen. Tätä ongelmaahan ei ole sillä etuoikeutetulla väestönosalla, jolla on vakituinen työpaikka odottamassa.

      Anu Silfverbergin Äitikortti on hauska pamfletti vanhemmuskeskustelusta. Se sopisi ehkä hyvin tämän kirjan kylkeen. Luin myös Marjatan mainitseman Voit nukkua -kirjan, ja sekin oli kyllä hyvä.

      Poista
    4. Niin työttömien lapset varmasti saavat 20 h varhaiskasvatusta, ja jos perhe on sosiaalihuollon asiakas myös enemmän. Minä en kuitenkaan kategorioi työttömiä huonoiksi vanhemmiksi, moni nykytyötön on akateeminen tai hyvin vastuullinen ihminen. Moni saa työpaikan myös suhteilla, ei aina omilla ansioilla. Esikoulu on muuttunut pakolliseksi, eräät ryhmät vierastivat esikoulua, mutta hekin ovat mukana.

      Tiedän tapauksia joissa mies on jäänyt vuorotteluvapaalle tai hoitovapaalle, tai vanhempainvapaalle eikä ura ole kärsinyt. Huomiosi on oikea, jos on vakituinen paikka, voi jäädä helpommin perhevapaille. Kirjassa minusta rehtori edustaa mallia, joka on "vaarallinen". Naiset voivat syrjäytyä työmarkkinoilta tai voivat joutua kärsimään. Minusta yhteiskunnan vastuuta perheiden omista valinnoista ei voi kuitenkaan lisätä, vaan minusta nyt on hyvä tai ehkä jo hieman aiemmin.

      Kotona lapsia hoitaessa oppii monia taitoja, ja silloin pystyy myös kehittämään itseään. Jos perheen piirissä on muitakin esim. isovanhempia on tilanne paljon valoisampi. Moni isovanhempi myös pelastaa vanhemman työt, tiedän paikkoja, joista on "vaikea" olla poissa, jos lapsi sairastuu. Toisaalta lapset eivät voi kuormittaa isovanhempiakaan.

      Tämä on monisyinen juttu, ja onneksi en ole päättämässä asiasta. Yhteiskunnan rahat on valitettavasti ollut jo vuosia loppu, ja päivähoidosta ei ole leikattu, sen sijaan yliopistosta, ammattikorkeakoulusta on leikattu. Kuulemani mukaan seuraavaksi ammatillisesta koulutuksesta entisten leikkausten lisäksi otetaan pois vielä 200 miljoonaa. Tämä on yhtälö joka aiheuttaa akateemisia työttömiä ja rapauttaa nuorten koulutusta. Luulen, että tämä menee huonompaan suuntaan. Kaikki, minkä olen lukenut taloudellisesta tilanteesta ja viennistä, on masentavaa. Vain telakkateollisuus on piristynyt.

      Ihmettelen myös sitä, miksi joku vielä luulee, että meillä menee hyvin, kun ollaan eletty pian 10 vuotta vain velaksi, ja jos korot nousevat, valtio ajautuu syöksykierteeseen ja mahdollisesti kunnat.

      Kun sote-uudistus alkaa, menettävät kunnat vähintään puolet verotuloistaan ehkä jopa 2/3 riippuu mikä maakuntaan menee, kuinka käy velkojen. Velkojat vaativat omansa kunnilta takaisin. Luultavasti sote-sopasta tulee kallis epäonnistuminen kaiken muun lisäksi vain palvelu laskee, mutta byrokratia kasvaa ja julkisyhteisöjen velat.

      Poista
    5. Missään nimessä työttömät eivät ole lähtökohtaisesti huonoja vanhempia, mutta työttämänä oleminen on raskasta ja helposti alkaa kasautua ongelmia, jos tilanne pitkittyy.

      Poista
    6. Totta.

      Koulutusta on alettu karsia ylhäältä, eli nyt ollaan ammattikoulussa. Peruskoulun kuuluu olla maksuton, koska perustuslaissa lukee " Jokaisella on oikeus maksuttomaan perusopetukseen". Päivähoitoa ei ole mainittu perustuslaissa, mutta kunnissa päivähoito tai varhaiskasvatus on samaa tulosaluetta perusopetuksen ja toiseen asteen koulutuksen kanssa.

      MInua on ihmetyttänyt se, että miksei lapsia voi hoita kotona, jos on kotona ja miksei hyvätuloiset halua maksaa päivähoidosta tai miksei päivähoitomaksuja nostettu hyvätuloisilta.

      MInusta suurissa kaupungeissa on meneillään kehitys joka johtaa siihen, että hyvätuloiset asuvat omissa alueissaan suurissa omakotitaloissa, on kolme autoa, purjevene, kesämökki tehdään ulkomaan matkoja. Lapset ovat hyvissä kouluissa, heillä on mopoautot ja muut ja he ovat ulkomaan vaihdoissa. Samalla on köyhien porukka joka asuu vuokrataloissa lähiöissä ja he valitettavasti ovat vaarassa syrjäytyä. Mainitsemasi ongelmien kasautuminen tapahtuu juuri näissä lähiöissä ...

      Poista
    7. Marja Björkin Lainaa vain, tänä vuonna ilmestynyt teos, kertoo 90-luvun lamavuosista ja juuri noiden ongelmien synnystä. Silloinhan pankeista sai lainaa, kunhan oli takaaja ja takaajat joutuivat sitten maksumiehiksi. Nyt lainaa saa sadoista pikavippifirmoista ja kymmeniä tuhansia ihmisiä on velkasaneerauksessa tämän vuoksi. Valtio elää lainarahoilla ja ihmiset elävät lainarahoilla, mitä tästä seuraa, voi olla, että huonosti käy.
      On totta, että päivähoidossa on paljon kehitettävää. Oikeuksista ei haluta luopua, ja muutokset lisäävät vastarintaa. Itse ehdottaisin uusia kokeiluja, joista saa tietoa.
      Työttömyyden vertaisin eläkkeellä oloon. Eihän eläkeläisistäkään sanota, että ongelmat kasaantuvat, kun vapaa-aika lisääntyy. Työttömyydellä on vain aina ollut paha kaiku. Mielestäni lapsilla on myös oikeus vapaa-aikaan ja vanhempien kanssa yhdessäoloon. Lapset häiriintyvät isoissa ryhmissä ja laitostuvat, he ovat levottomia ja äänekkäitä.

      Poista
    8. Totta.
      Velkaongelma valuu yhä alemmas.
      Päivähoidossa minusta ollaan liian isoissa ryhmissä.
      Olen myös samaa mieltä, että lapsella on oikeus vapaa-aikaan (eli aikaa, joka ei ole jonkun ohjelmoima) sekä kunnon perhe-elämään- Minusta tuntuu, että lapset ovat liian väsyneitä päiväkoti-ja koulu-uran jälkeen, ja opiskelut itsenäisesti yliopistossa eivät onnistu tai jos ei halua jatko-opiskella niin työtekokaan ei onnistu. Nuorisotyöttömyyskin alkaa olla vitsaus jo Suomessa.

      Poista
    9. Jo keskustelua harsii aiheeseen, niin kirjassa ei ole mitään oikeaa ongelmaa, ja on huoletonta hengailua, jossa esitellään raskaustestit, neuvolassakäynnit, ultrat ym.
      Nykyisin on revennyt yhteiskunta arjen haasteiden tasolla. Mikään ei enää yhdistä paitsi ehkä jotkut tv-ohjelmat. Myös sivistys rapautuu. Usvan osuudet ovat puhekieltä. Myös Juha kiroilee ja halveksii muita. Luulen, että tämä on lipsahtanut kirjaan vahingossa ..

      Poista