Morris - Goscinny: Lucky Luke: Ylös Mississippi-jokea

Morris - Goscinny: Lucky Luke: Ylös Mississippi-jokea, alkuteos  le Missisippi 1961, suomentaja Heikki Kaukoranta, Otava, kolmas painos 1990, sivumäärä 46.

Ylös  Missisippi-jokea on ollut yksi lapsuuden lempi Lucky Luke -albumeistani. Joki elementtinä on kiehtova. Itse tarina on varsin toistuva Lucky Lukeissa, eli kaksi siipirataslaivaa kilpailevat, kumpi on määräsatamassa ensin, vaakakupissa on yksinoikeus liikennöidä Mississipillä ja toinen huijaa, mutta Lucky Luken avulla rehellisempi ja nopeampi voittaa. Matkalla on sekä luonnonvoimien että vastapuolen aiheuttamia vaikeuksia.

Ylös Mississippi-jokea -teoksella on minusta yhteys Mark Twainin Huckleberry Finnin seikkailuihin. Missä Huck ja Jim matkustavat samaa reittiä lautalla, tosin toiseen suuntaan.

Siipirataslaivojen kilpailu lähtee Lucky Lukessa etelästä New Orleansista ja määränpää on  Minneapolis, välillä käydään  Vicksburgissa, Memphisissä,  Cairossa ja St-Louisissa. Huck ja Jim puhuvat Cairosta, jonka ohi ajelehtivat. Joki elää, siellä on alligaattoreja, snageja (ajelehtivia puita), joki tulvii, välillä on vettä liian vähän ja lautta pitää irrottaa, matka kuitenkin jatkuu ja kaupungit lipuvat ohi.

Morris piirtää varsin stereotyyppisiä hahmoja.  Tässä ahtaajat ovat mustia, jotka ovat hyvinkin säyseitä. Intiaanit janoavat tulilientä. Tämä on se Villin Lännen kuva, joka kirjoissa on tarkoituksella. Valistunut lukija näkee asian oikein, myös valkoiset konnat ovat maanisia ja ilkeitä.

Tässä on valkoinen pyssysankari, joka ei osaa laskea ampumisiaan, ja joutuu siksi kiinni, olisi kannattanut opetella koulussa laskemaan.

On valkoinen voimamies, joka käyttää päätään tavaroiden hajottamiseen ja ihmisten pahoinpitelyyn ja on valkoinen pommikonna, jolla on silmälappu.

Juonikin on kliseinen, eli toinen kapteeneista Lowriver on epärehellinen, hän yrittää kaikin mahdollisin keinoin tuhota Lucky Luckyn avittaman kapteeni  Barrowsin laivan Belle Starin. Lowriverin laiva Asbestos D. Plower lopulta räjähtää ja Barrows kunnon miehenä antaa anteeksi Lowriverille, ja Lucky Luke voi ratsastaa Jolly Jumperin kanssa auringonlaskuun.

Tästä seikkailualbumista pidin lapsena, ja hieman kyllä vieläkin, jos karikatyyrit voi ottaa aikansa kuvailuna. Liike-elämässä käytetään kovia keinoja silloin ja nyt. Nykyisin ihminen on tosin kastettu sivistyksen marinadissa, mutta kaikilla se marinadi ei ole päässyt sydämeen asti ja osalla haihtunut iholtakin.
*****

Morris on tarkastellut myös sukuvihaa, jota myös Huckleberry Finnissä käsitellään.
Morrisin Lucky Lukea olen käsitellyt myös täällä, ja täällä sekä Daltonin veljeksiä täällä.
Morrisin jäljillä on blogattu täällä.