keskiviikko 17. elokuuta 2016

Juhani Aho: Rautatie



Juhani Aho: Rautatie, eli kertomus ukosta ja akasta, jotka eivät olleet sitä ennen nähneet, 1884. kuvan kirja WSOY, sivumäärä 126.

Juhani Ahon Rautatie on legendaarinen kuvaus maaseudun Matista ja Liisasta, jotka elelevät kaksistaan lehmäänsä ja talouttaan hoitaen ja ansoja kokien, lisäksi Matti tekee muille maataloustöitä,

Juoni lyhyesti
Arjen kuviot särkyvät, kun Matti kuulee talvella pappilan pehtorilta rautatiestä uudesta keksinnöstä. Liisa käy pappilassa ja ruustinna kertoo lisää rautatiestä.
Juhannuksen aikana Matti ja Liisa taivaltavat jalan Lapinlahdelle, he puhuvat kirkossa käynnistä mutta he saapuvat rautatieasemalle, missä Ville ohjaa heidät asemalle ja ostamaan lipun. Matti ja Liisa saavat ihmeteltävää rautatiestä, asemasta, lennätinpylväistä, morsetuksesta ja viimein junamatkasta, joka päättyy huonosti. Matille tarjotaan ryyppyjä, eivätkä he astu oikealla asemalla pois. Kävellessään takaisin harmi tekee pariskunnan hiljaiseksi. Kotiin tullessa ei rautatiestä enää puhuta.

Arviointia
Rautatie tuli Suomeen jo 1836, ja henkilöliikenne alkoi viimeistään vuonna 1862 Helsingin ja Hämeenlinnan välillä. Rautatie oli kuitenkin jo vakiintunut Euroopassa.
Tekstistä ilmenee, että Liisa osaa vain tavata: " Ähvä-öö-ärrä … vör … tavaili Liisa sen pienemmän punaisen huoneen oven päältä, jonka eteen oli kierrellessään joutunut …". Matti ei ole lainkaan lukumiehiä: "Ei tuo hyvin tahdokaan, kun sai lasit, että näkee kirjaa itsekin katsella. Matti ei uskaltanut katsoa rovastiin. Rovasti keinui ja puhalteli savuja kattoon. Katasti vilkaisemalla Mattiin … hän tiesi, että Matti oli huonolukuinen, hyvin huonolukuinen". 
Teos kuitenkin kuvaa luultavasti hyvin silloiset olot, ei ollut suomenkielisiä lehtiä saatavilla (ainakaan maaseudulla), lukutaito oli heikkoa, ja kaikki tieto kulki suusta suuhun. Matti ja Liisakaan eivät usko ennen kuin näkevät.
Juhani Aho kuvaa hyvin maalaismiljöön ja elämän pienessä mökissä. Hän käyttää tarkastelussaan myös harakan näkökulmaa. Tässä kuvauksessa harakka mainitaan ensimmäisen kerran: "Kuusen latvassa kyyhöttää harakka, kaula lyhyenä ja paksuna, pää höyhenien sisässä. Se on jo päivän valetessa männiköstä yöpuultaan pellon takaa liikkeelle lähtenyt, lentänyt riihen peräitse ja navetan yli ja istuutunut pappilan puutarhaan, jossa aivan yksinään seisoo kuusi koivujen keskessä. " Harakka muuten mainitaan teoksessa 24 kertaa, useammin kuin juna tai veturi.

Tapahtumapaikkana on Lapinlahti, Savossa.

Rautatie -sana mainitaan teoksessa 108 kertaa.

—Mitäs sitä täällä, kun se on siellä se rautatie
—Rautako tie?
—Se, joka kulkee Kajaanista Kuopioon … ja pääsee sitä myöten ulkomaillekin, vaikka Helsinkiin, jos tahtoo.
—Sitä tietäkö?
—Niin, niin, ei muuta kuin istut vaunuun vain.
—Niin pääsetkö vaikka Helsinkiin?
—Yhtä kyytiä—!
—Eikö pidä syöttääkään välillä?
—Ei tarvitse … rautatien hevoset syövät juostessaan … tietääkö
Matti, mitä ne rautatien hevoset syövät?
—En minä häntä—
—Ne syövät halkoja—

Juna mainitaan yhdeksän kertaa, mutta junaa kutsutaan myös masinaksi seitsemän kertaa:

Ei ollut kiirettä; Ville sanoi junan tulevan vasta puolisen aikaan.
—Niin, sekö masina se tulee?
—Niin, niin, masina—sitä kutsutaan täällä junaksi!



Veturi mainitaankin vain kaksi kertaa, mutta siitä käytetään myös nimitystä lokomotiivi, joka sekin mainitaan vain kerran

—Niin no, sen panee höyry liikkeelle vettä myöten, ja lokomotiivin eli veturin, joka vaunuja vetää, sen panee kanssa höyry liikkeelle. Siipien sijasta pitää vain olla pyörät, kun se kulkee maalla.


Hevosesta ja tammasta puhutaan molemmista yli 60 kertaa, eli yhteensä 120 kertaa. Hevosella yleensä tehdään matkat, mutta Lapinlahdelle Matti ja Liisa yllättäen kävelevät, ehkä siksi, että aikovat matkustaa junalla. Maatalousyhteiskunnassa eletään, lehmästä puhutaan 25 kertaa ja  lypsämisestä 11 kertaa. Matilla ja Liisalla on kissa, joka mainitaan 14 kertaa.


Juhani Ahon Rautatie on kuvaus maaseudusta ja muutoksesta sekä ihmisten suhteesta maailman muuttumiseen ja uusiin keksintöihin, ja uusien asioiden kokemiseen ("haltuun ottoon").

Teema on juuri kehitys ja suhde siihen. Matti ja Liisa kokivat junamatkan ja yrittävät sen sitten nopeasti unohtaa. Tämä kuvaa uusien asioiden kokemista vielä nykyisinkin (yläkuva otettu Pasilassa vuonna 2016, itsellänikin kesti aikansa löytää kolikoilla toimiva lippuautomaatti). Osa ihmisistä tuntee ennakkoluuloa kaikkea uutta kohtaan. Jos vastoinkäymisiä tulee, palataan vanhaan ja vaietaan.

*****

Juhani Aho (1861 - 1921) oli suomalainen ammattikirjailija, jonka pääteoksia on myös kolmiodraama Juha, jonka lehmäasioita olen tarkastellut täällä.  

Juhani Aho oli kotoisin Lapinlahdelta ja hänen isänsä oli rovasti Brofeldt. Ahon ura oli kunniakas, ja hän odotti Nobelin kirjallisuuspalkintoakin. En tiedä menikö mahdollisuus ensimmäiseen maailmansotaan jolloin palkintoa ei jaettu vuonna 1914 eikä 1918. Alkuvuosina palkintoja tuli Pohjoismaihin eli vuosina 1903 ja 1920 Norjaan, 1909 ja 1916 Ruotsiin, sekä 1917 Tanskaan.

6 kommenttia:

  1. Oletpa tehnyt hauskan tilaston. Varmasti usein toistuvilla sanoilla on merkityksensä... mene ja tiedä. Tämä on kyllä ihan mainio kertomus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)

      Sanoilla voi olla merkitystä, ainakin se kertoo sen, että hevonen on ollut tärkeä.

      Poista
  2. Mainio teksti, tilastoineen! Matin ja Liisan asema on Lapinlahdella edelleen: nyt tosin perushuoltoasemana vakioruoka-annoksineen. Mutta perinne elää. Ahon kertomus on ikiaikaisen hieno. Tuo Nobel-juttu on kiinnostava: A.I. Virtanen sai sen hyvien kontaktiensa myötä - toki ansiosta, mutta ilman kontakteja, kielitaitoa ja kansainvälistä näkyvyyttä lienee voitto jo tuolloin ollut mahdotonta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapinlahdella en ole käynyt (ellen lapsena ohimennen), käytiin Kuopiossa. Kiitos googlasin ja kartalla näkyy olevan.
      AIV on tuttu herra, mutta hän on jäänyt vähän etäiseksi. Luultavasti alkupään nobelistit ovat jotkut "köykäisiä", eli minusta Aho ei olisi ollut siitä porukasta vähimmillä ansioilla valittu ...

      Poista
  3. Kirjaa en ole lukenut mutta jostain syystä muistoissa on pysynyt kirjan TV-versio. Kari Franckin ohjaama (1973), Leo Jokelan ja Anja Pohjolan tähdittämä produktio oli kyllä hyvä.

    http://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/04/18/rautatie

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, linkki on kyllä aika runsas ja vaikuttaa varsin laadukkaalta tuotannolta. Pohjola ja Jokela ovat hyviä näyttelijöitä. Minusta Jokela oli Palmun kokki, ja muistaakseni Anja Pohjola esiintyi Vodkaa komisario Palmusssa.

      Poista