keskiviikko 31. elokuuta 2016

Jari Tervo: Pohjan hovi

Jari Tervo: Pohjan hovi, ensimmäinen painos 1992, Bon-pokkari 2013, 245 sivua.

Runoilija Jari Tervo (s.1959) siirtyi tällä Pohjan hovi -teoksellaan suomalaisen mieskirjailijoiden eturiviin. Tervon rovaniemeläisjuoppojen Vartiaisen, Perserkin, Lunssilan ja Räikkösen tajunnanvirta vie matkalle Sodankylään ryyppäämään, vaikka tyhjenisivät pullot kurkkuun Rovaniemelläkin. Omituiset, mutta humoristisesti kerrotut jutut taustoittavat kännikalojen kutuvesiä. Alussa kvartetti piipahtaa hautuumaalle viemässä kukkia Vartiaisen äidin haudalle. Anna Severisen hautakiven alta löytyy rahajemma. Severinen tuskin on Vartiaisen äiti, sillä kymmenvuotiaat tytöt eivät synnytä Rovaniemelläkään lapsia. Perserkin tarttuessa Mersun rattiin, muut soittavat poskeaan, autossa, taukopaikoilla, huoltoasemilla. Jutut ovat hauskasti kerrottuja, mutta ei varmasti koettuna, kukaan ei halua löytää paskaa piironginlaatikostaan, herätä jonkun kustessa takkaan, porukkaa hakataan, putkassa ollaan. Useimmat henkilöt ovat lusineet, ovat olleet tai ovat siis linnassa. Itse asiassa  Pohjan hovi alkaa "Vieras on vaaleaverikkö melkein juuriin asti, ei siinä mitään. Hän on Meidän Ystävämme, sillä minun luonani muut eivät käy. Hän on hermostunut, hän vierailee täällä ensimmäistä kertaa".  Kuka vaaleaverikkö oli ? Hän on Kaarina, joka vierailee linnassa Räikkösen, tarinan kertojan luona. Räikkönen on myös mukana automatkalla Sodankylään, Mersussa, jota Perserkki ajaa ja jonka omistaa ehkä vainaja tai omisti, Mersu ei tosin selviä takaisin Rovaniemelle.

Räikkönen esitellään vasta sivulta 63 alkavassa luvussa, jossa hän tulee junalla Helsingistä (missä on huumepiireissä?) Rovaniemelle, asuntoon, jossa on päätön mies. Lopussa selviää, mikä tragedia on syynä ampumiseen, ja kuka on ampunut ja miksi. Teos päättyy syyllisen ilmoittautumiseen Rovaniemen poliisiasemalla.

Tämä tragedia on kuitenkin vain pienisivujuonne tässä rehevien tarinoiden juoppojen toikkaroinnissa. Sodankylään mennään ja Kantakrouviin halutaan, lopulta päädytään Palkissulttaani baariin, jossa juodaan viinaa, tapellaan, tehdään kepposia. Lunssilan lompakkoa lähdetään hakemaan Nuljun luota. Siellä tavataan Nulju, Nuljun vanha isä, ja Irmeli, joka pokaa muutaman miehistä. Nulju on entinen murhamies, joka on nykyisin uskossa. Hän joutuu rovaniemeläisjuoppojen vuoksi tappeluun ja putkaan Räikkösen kanssa, Rovaniemeläisten pitää koko ajan syödä käristystä, mutta se ei koskaan toteudu. Taksilla palataan Rovaniemelle.

Jari Tervon Pohjan Hovista on miltei mahdotonta blogata analyyttisesti, sillä se kuvaa yllättävän hyvin juoppojen tajunnanvirtaa, jossa on kolmen promillen logiikka. Sivulla 73 puhutaan rikollisesta, joka  huijaa naisilta miljoonia (syyte arvaa, että satoja tuhansia): "Se kyttäsi lauantaisin ja sunnuntaisin hautuumaalla viisikymppisiä murealihaisia leskiä, seurasi niitä osoitteeseen ja aloitti piirityksen". Jari Tervolta tulee runollisia tai yllättäviä (tässä murealihaisia) kielikuvia, juttuja on mitä merkillisimpiä, on aika roiseja ja rivojakin. Kirja oli keskivaiheiltaan hieman raskasta luettavaa, sillä sisältö jäi pahasti ilmaisun alle, loppua kohden läppä lentää ja tarina kantaa.
*****
Uutisvuotaja Jari Tervolta olen blogannut:
Pyhiesi yhteyteen (1995) NÄIN
Troikka (2008) NÄIN
Jarrusukka (2013) NÄIN
Trilogia (2013 - 2015): Esikoinen, Revontultentie ja Pyrstötähti NÄIN.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti